4. MYÖHEMMÄT NIMISMIEHET.
Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä. Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään "nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan paikallisen itsehallinnon kanssa.
Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan nimismiesveroa (lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta 1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat.
On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa, vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä (nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909]
Koko tämä uusi nimismiespiirilaitos oli nähtävästi yhteydessä kruununhallinnossa samaan aikaan tapahtuneitten muutosten kanssa. Sveanmaissa Maunu Eerikinpojan maanlain vaikutusmuodostumisen aikoina korkeasäätyinen kihlakunnantuomari (häradshöfding) lopullisesti syrjäytti kansaiset tuomarit, kruunun voutihallinto työnsi syrjään kruununkartanohallinnon ja vihdoin kuninkaan länsman varjosti vanhemman nemdarmanlaitoksen.[910] Samanlaisen yleisen muutoksen voi todeta Suomessakin. Varmaan on maanlaki edistänyt uuden "länsman" käsitteen ja laitoksen leviämistä Suomeen. "Domare" ja "nemdeman" häviävät täältäkin, ja niiden sijaan tulevat "häradshöfding" ja "länsman". 1400-luvun alussa näyttää muutos jo olleen pääasiallisesti suoritettu.
Nimismiehen päätehtävänä oli toimittaa vuotuisten käräjäin pito talossansa ja järjestää kruununväen kyyditystä ja kestitystä. Monenmoisia muitakin toimia voidaan osoittaa nimismiehelle kuuluneen.[911] Ylipäänsä nimismies oli hallituksen palvelusmies, lähinnä verrattava järjestysmieheen.
Sitävastoin on syytä tähdentää, ettei nimismiehellä missään Suomessa ollut varsinaisen säännöllisen veronkannon kanssa tekemistä. Veronkantajana oli verokuntamies (bolman), joka kaikkialla Suomessa teki kruunun varsinaisista veroista tilin linnanvoutien ja ratsuvoutien kanssa. Asia ei muuttunut siitä, että osa veroja aikoinaan maksettiin käräjillä nimismiestaloissa, sillä veroviranomaisia olivat sielläkin neljännesmiehet ja voudit. Ainoastaan se vero, joka maksettiin itse käräjäin ylläpitämiseksi, suoritettiin nimismiehelle (nimismiesvero), mutta vanha ja vielä uuden ajan alussa monesti käytetty tapa oli se, että tämäkin vero suoritettiin neljäskunnittain neljäsmiesten kautta.[912]
Mutta vaikka nimismies siten oli kokonaan kruunun ja voutien alainen virkamies, niin ei hallitus alkuaan näy miehiä virkaan ottaneen. Hallitus vaati, että nimismiehiä piti sen käytettävänä olla, mutta sopivan nimismiehen hankkiminen jäi pitäjän asiaksi. Kaikkialla Suomessa lienevät nimismiehet alkuaan käräjillä määrätyt virkaansa.[913] Virka ei aina ollut haluttu, koskapa keskiajan lopulta on esimerkkejä siitä, että miehiä oli sakotettava, kun eivät ruvenneet veronkantajiksi.[914]
Samasta syystä kaiketi virkaan ruvettiin vain määrävuovuosiksi, vuoron perään.[915]
Milloin kruunu itse halusi asettaa nimismiehiä, ei siihen estettä liene ollut.[916] Karjalassa ja Savossakin uuden ajan alussa jotkut nimismiehet asuivat kruununkartanoissa; tiedetään, että näitä kartanoita alkuaan oli perustettukin kruunun käräjäpaikoiksi ja nimismiestaloiksi.[917] Ikivanha skandinavialainen kuninkaankartano-järjestelmä lääninmiehineen siten uudistui Karjalan alkuisissa oloissa vielä keskiajan lopulla.
Nimismiesvirkain täyttämistä varten oli keskiajalla olemassa valmis henkilökunta. On näet hyvin todennäköistä, että nimismieheksi tavallisesti joutui joku pitäjän verokuntamiehiä, tai että joku pitäjän verokuntamiehiä samalla oli nimismiehenä. Niin oli laita uuden ajan alussa paikoin Karjalassa, niin Savossa, ja niin keskiajan lopulla itse V.-Suomessa, koskapa sielläkin nimismiehiä tavataan verokuntamiesten tehtävissä.[918]
Vaikka nimismiehen ja verokuntamiehen tehtävät olivat aivan erilaiset, ja vaikkei nimismiestä ole pidettävä verokuntamiehen esimiehenä, on näiden virkain välillä kuitenkin historiallista yhteyttä.
Keskiajalla oli oma tapansa suorittaa korvausta paikallisille viranomaisille: he saivat tilansa osittain tai täydellisesti verosta vapaaksi. Sellainen on ollut varmaan nimismiestenkin vanhin palkkaus. Kyytinimismiehet uuden ajan alussa nauttivat kaikkialla sellaista korvausta, ja luultava on, että pääasiallisesti sellainen oli heidän edeltäjäinsä palkka ollut.
Verokuntamiehiin nähden oli sama tapa yleisesti käytännössä V.-Suomessa uuden ajan alussa; verotileissä mainitaan säännöllisesti verokuntamiesten "pidättäneen itselleen" pienempiä rahaveroeriä.[919] Juuri samalla tavoin samoissa verotileissä lyhennetään vakinaisesta kruunun rahaverosta nimismiestenkin hyväksi määrättyjä rahaeriä. Ilmeistä on edelleen, että tämä lyhennys oli asianom. tilan verovapautta, sillä tileissä nimenomaan mainitaan nimismiesten ja verokuntamiesten pitäneen rahoja "savuluvun mukaan". Saadaanpa vielä tietää sekin, että nimismiehellä oli vapaana koko savun tila.[920] Tästä voisi päättää, että tämä vapautus on myönnetty sellaiseen aikaan, jolloin nimismiehellä säännöllisesti oli koko savun tila. Että todellakin tässä on kysymys jostakin hyvin vanhasta vapautuksesta, näkyy siitä, että ainoastaan kolmen pitäjän, Maarian, Kaarinan ja Liedon, nimismiehillä oli tämä etu. Tämä palkkaustapa on historiallisesti ymmärrettävä. Vanhimpina aikoina, jolloin ei pakollista käräjäkestitystä ollut, täytyi varmaan käräjätalon isännän omastaankin kestitä käräjäherroja ja yhtä luonnollisesti saada siitä korvaus, jota ei voitu antaa muussa muodossa kuin verovapautena. Myöhemmin käräjäkestityksen tullessa yleiseksi tavaksi ja veroksi, voi nimismies saada korvauksen käräjäverosta. Tämän mukaisesti näemme V.-Suomessakin ainoastaan parin kolmen ikivanhalla seudulla olevan nimismiehen nauttivan verovapautta, mutta muiden nimismiesten saavan korvausta käräjäkestityksestä.
Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921] Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli talonsa verovapaa.[922]