3. VANHAT "NIMITYSMIEHET".
Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä" (länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan.
Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme 1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä" (nemdeman, næmdeman).[896]
Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja toista, joka siihen aikaan oli (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä. Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä mainitaan vain yksi paikassaan.
Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora käännös tästä keskiajan "nemdemanista".
Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi- Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri") toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista viranomaista.[897]
Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin, muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin pitäjäntuomari toisella nimellä.
Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan, vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena, vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena.
Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16) nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena "länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899]
Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten toimittaminen.[900]
Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen "kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta "yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902] Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi.
Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei näy heille kuuluneen.[904]
Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään "nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai "nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä, Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia tehtäviä.
Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat, heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä.