6. MARKKAJÄRJESTELMÄ JA SOTALAITOS AHVENANMAALLA.
1300-luvulta lähtien markanvero (marka skatt, markskatt) esiintyy yleisenä maatilain veroarvon ilmaisijana Ahvenanmaalla. Sitä mainitaan Ahvenanmaan asiakirjoissa varsinaisesti ensi kerran v. 1376, sitten yhä useammin, kunnes se 1400-luvun alkupuolella esiintyy tilain mittana kaikkialla Ahvenanmaalla.
Aikaisimmat asiakirjakohdat, joissa Ahvenanmaan markanverot esiintyvät, ovat seuraavat:
(i) V. 1333: "vnum fyaerdingxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta in Alandia — — in quantum se pro octoginta marchis denariorum extendit" (Mustak. s. 45).
(2) V. 1376: "x marcha skat j Fastolsby ok iiij marcha skat jnnan Halwardaby, met allom tiillaghom" (Mustak. s. 157).
(3) V. 1376: "mit goz j Ålande, som aer fyra marcha skat j Radhergsböle ok twa marcha skat inan Svaertinxmarum, met enne öö, ther heter Husö, met allom til laghom, som ær hws, åker, æng, skogh ok fiskewatn, innan gardha ok wtan" (MU s. 361).
(4) V. 1377: "xviij mracha skat j Alandhe j Thiwdhö, met alla thera tillaghom, som aer aengh, skogh, fiskiewatn, jnnan gaardh ok vtan" (Mustak. s. 163).
(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn — — engo vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176).
(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc: allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama bool jordh oterlöst — — tho skal han giffua os v march for markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212).
(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s. 218).
(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. 240).
Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana; markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja, peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan arvoinen maa.
Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta, vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä.
Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa 1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli äyrityinen.
Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu 1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1 äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta (kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m. kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste.
Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä.
Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland).
Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia todisteita.[290]
Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen. Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi, jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus, joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla saattoi ostaa.
Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa. Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan. Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä 9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406 Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431 myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292]
Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu, pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan. Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla, joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293]
pitäjä "naaluku" markan- "maaluku" kutakin markkoja veroja markanveroa kohden
Saltvik 9 747 l 47l 6.6
Sund 14 116 ja 2 äyriä 1 826 7.7
Kumlinge 6 319 507 1/2 12.5
Föglö 9 212 1 040 1/2 8.8
Lemland 10 936 ja 2 äyriä 1 094 1/2 10.0
Jomala 13 609 1 793 1/2 7.6
Hammarland 9 756 1 558 1/2 6.2
Finström 11 228 ja 6 äyriä 1 672 1/2 6.7
koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä 10 964 1/4 7.7
Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei kuitenkaan — sen heti näkee — lähimainkaan ilmaise käyvän ja hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla tapahtuneita veronkirjoituksia.
Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s. seikoista, joita emme tarkemmin tunne.
Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon, 1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat, että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero.
Niin onkin ollut. Ahvenanmaan tileihin uuden ajan alussa on merkitty markanveroilta maksetuksi erityinen "markanvero", kultakin markanverolta 1 naula voita ja 3 penninkiä rahaa.[294] Tällä rahaverolla oli nimenään "sotalomavero", ruots. ledungslama.[295]
Veron peruste, nimi ja maksuesineet olivat Ahvenanmaalla samat kuin Ruotsissa laajalti käytetyt; markkajärjestelmän mukaan suoritettavan veron jakautumisen rahaveroon ja markanveroon olemme tavanneet niin kaukana kuin Sunnerbossa lounaisessa Smålannissa.
Vero esiintyi vielä uuden ajan alussa ikivanhassa muodossa; nuo mitättömät 3 penninkiä, jotka nyt maksettiin ala-arvoisessa käyvässä rahassa, olivat alkuaan olleet arvokkaampia penninkejä. Voimaksu oli niinikään ikivanha. Verosta maksettiin selvästi puolet rahassa ja puolet voissa, sillä voinaulan arvo Ruotsissa 1300-luvun alkupuolella, jolta ajalta varhaisimmat tiedot ovat, oli 3 penninkiä eli sama määrä, minkä Ahvenanmaan markanvero suoritti rahassa.[296] Markanverolta Ahvenanmaalla siis maksettiin sotalomaveroa kaikkiaan vain 6 penninkiä Ruotsin rahaa, jossa Ahvenanmaan tilit ovat tehdyt. Mutta nyt on huomattava, että Ahvenanmaalla niinkuin Etelä-Ruotsissakin läpi koko keskiajan ja vielä uuden ajan alussa laskettiin yleisesti n.s. Tanskan markkoja, jotka olivat 1/4 pienempiä kuin Ruotsin markat.[297] Tämän mukaan 6 ruotsalaista penninkiä vastasi 8 penninkiä eli täyttä äyrityistä tanskalaisen markkalaskun mukaan. Ahvenanmaan sotaveron suuruus on siten todennäköisesti alkuaan ollut 1 (Tanskan) äyrityinen markanverolta.
Ahvenanmaan markkajärjestelmä ja sotavero tämän mukaan maan on ollut eteläruotsalainen. Kuten mainittu on veroesineitten jakotapakin raha- ja voiveroon lähinnä eteläruotsalainen. Onko mahdollisesti Ahvenanmaan markka- ja sotalaitoksella ollut suoranaista yhteyttä tanskalaisen sotalaitoksen kanssa, emme nykyisillä tietokeinoilla voi ratkaista.
Käännymme vielä tarkastamaan eräitä Ahvenanmaan markkajärjestelmän ilmiöitä. Ahvenanmaan vanhin tunnettu tilamitta on bol. Aikaisemmalla keskiajalla mainitaan sitä useampia kertoja Ahvenanmaan maatilain suuruuden tai arvon ilmaisijana, ensi kerran v. 1328, viimeisen kerran v. 1410. Se esiintyy Sundissa, Saltvikissä, Finströmissä ja Jomalassa, ja on siitä päättäen ollut varsin yleinen Ahvenanmaalla. Bolin perustana ei näy olleen mittausopillinen peltomitta eikä myöskään kylvömäärä, vaan tarkoitti bol ainoastaan perittyä täyttä tilaa rakennuksineen, peltoineen, niittyineen ja muine etuineen. Siihen aikaan, jolloin asiakirjat boleista puhuvat, niitä jo jaettiin tasaisiin osiin (1/2, 1/4. 18).
Bol on yleisskandinavialainen tilusyksiö, joka alkuaan merkitsi yleensä talonpoikaisperheen asuntoa, taloa, tilaa ja myöhemmin oli yleisenä verojen ja rasitusten suoritusyksiönä.
Tanskassa bol todennäköisesti oli ensi sijassa leding-velvollisuuden perusteena. Se näyttää vastanneen "hafnia" ja suorittaneen veroksi täyden markan. Bol-jako pysyi Tanskassa paikoin voimassa 1300-luvun loppupuolelle saakka. Aikain kuluessa se kuitenkin oli menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan vain maaverotusyksiöksi.[298]
Ruotsissakin bol jo aikaisin toisin paikoin esiintyi verotusyksiönä. Kuten Tanskassa niin Ruotsissakin täyden bolin vero alkuaan oli täysi markka, minkä vuoksi nimityksiä bol ja "markabol" käytettiinkin samanmerkitsevinä; niin oli laita etenkin Ölannin saarella.[299]
Ahvenanmaan bolia koskevissa myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan bolin rinnakkaisena tilusmittana usein "markanmaita"; niitä käytetään milloin vaihtoehtoisesti bolin sijasta, milloin pienten bolin osain määräämiseksi. Tästä ilmenee, että markkajärjestelmä on ollut tunnettuna Ahvenanmaan maanomistuksessa ja verotuksessa boljärjestelmän myöhempänä jaksona sekä etteivät nämä järjestelmät silloin ole olleet toisilleen vieraita.
Markkajärjestelmälle ominaista oli sen kiinteä suhde maan arvoon eli hintaan. Ellei bolilla ennemmin ollut pysyvää raha-arvoa, joutui se markkajärjestelmän kautta saamaan sellaisen. Tämä arvo varmaan oli sellainen, joka soveltui markkajärjestelmään, minkä mukaan täysi "markanvero" suoritti veroa 1/24 markkaa eli äyrityisen ja 24 markan arvoinen maa 1 markan. Kun nyt bol sekä Tanskassa että Ruotsissa oli sellainen 1 markan veroa suorittava yksiö, on hyvin luultavaa, että Ahvenanmaankin bol on ollut samanlainen, siis tarkalleen Ruotsin "markabolin" vastine.
Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397 ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5 markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8 markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4 pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa.
Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1 äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin. Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin.
Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24 markkaa.[300]
Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta.
Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi, pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun tulot melkoisesti kasvoivat.
Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo kuului menneiden muistojen joukkoon.
Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat markkakunnat (marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa verokirjoissa mainitut.[301]
Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut) olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302]
Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia.
Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää, markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan, ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26 talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4 verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37, siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty.
Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin myöskin varustivat laivansa kukin.
Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana maksetuksi.
Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa, että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä, niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen.
Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24 veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2 kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla.
Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16 lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan. Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa (nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306]
Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein alkuperäisimpiä alueita.