6. "PITKIÄTYÖMIEHIÄ".
Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s. pitkiätyömiehiä (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki.
Tätä mielenkiintoista työlaitosta selvästi tarkoittaa Turun linnan työveroja koskeva v:n 1450 asiakirja määrätessään, että niistä pitäjistä, jotka eivät muita päivätöitä luonnossa suorittaneet, oli jokaisen 40 savun toimitettava mies linnan työhön vuodessa.[830] Myöhemmin ei näitä vuosityömiehiä Turun linnassa kumminkaan tavata.
Raaseporin läänissä tuli uuden ajan alussa jokaisen pitäjän muitten työverojensa lisäksi pitää kirvesmiestä linnan palveluksessa Valpurista (toisinnon mukaan Filippon ja Jaakobin päivästä) Martinpäivään saakka, siis kesä-puolen vuotta. Ellei sellaista miestä linnassa tarvittu, maksettiin kruunulle 2 killinkiä (= l/2 äyriä) joka mieheltä "kirvesmiesrahoja".[831]
Viipurin läänissä oli jokaisen neljänneskunnan (= 30 täysiveron) pidettävä miestä linnan työssä ympäri vuoden. Miehen palkkaamiseksi maksoi jokainen täysivero pannin rukiita toisen maltaita, millä viljalla neljänneskunnan pitkätyömies piti itsensä ruuassa ja vaatteessa. Säkjärvi, Virolahti ja Vehkalahti eivät näy tätä veroa maksaneen. V. 1546 lakkasi tämä vanha järjestelmä Viipurin linnassa; sinne otettiin silloin omia renkejä ja entisten pitkäintyömiesten palkkapannit vietiin kruunulle.[832]
Savonlinnassakin oli pitkiätyömiehiä. Savossakin oli jokaisen neljamieskunnan pidettävä linnan palveluksessa miehensä Ristinpäivästä keväällä Ristinpäivään syksyllä s.o. noin 18 viikkoa; kun Savossa neljänneskuntia oli 20, oli siis pitkiätyömiehiäkin 20.[833] Myöhemmän tiedon mukaan oli jokaisen neljänneskunnan Savossa pidettävä linnan työssä 2 (Säämingissä 1) "kahdenkymmenen viikon talonpoikaa", 2 (Pellosniemessä 3) "kuuden viikon talonpoikaa", minkä lisäksi Pellosniemen ja Visulahden oli suoritettava hiilenpolttoa linnalle erityisen säännön mukaan ja päällepäätteeksi Rantasalmen ja Juvan 8 neljänneskunnan vuosittain poltettava linnan kalkkiuunissa 2 uunia kalkkia.[834]
Savon päivätyöjärjestelmä oli erinomaisen laaja. Tässä etäisessä rajamaakunnassa kruunu nähtävästi tarvitsi paljon työvoimia eivätkä verolliset näytä olleen halukkaita vaihtamaan päivätöitä rahamaksuun tai muihin veroesineisiin. Se suunnaton päivätyömäärä, mikä Savonlinnassa kulutettiin 1500-luvun puolivälissä, oli nähtävästi vain perintöä linnan rakennusajalta ja vieläkin varhaisemmista oloista.
Kuten olemme nähneet, oli näitä päivätöitä usean laatuisia: (1) lailliset päivätyöt, joita kukin täysivero suoritti 12, olivat vanhoja maataloudellisia päivätöitä; (2) apupäivätyöt, kultakin täysiverolta 4, joihin olemme lukeneet riihipäivätyöt; (3) pitkättyömiehet, joiden työhön luemme myöskin hiilenpolton ja kalkinpolton. Tähän tulee vielä lisäksi (4) jauhatustalonpojat (Male böndher eller Stampeböndher), joita kunkin kymmenysmiehen tuli lähettää nimismiestaloon 6-36 päivätyötä varten, sekä (5) nimismiespäivätyöt, joita kunkin täysiveron tuli suorittaa nimismiehelle 2 ja kunkin puoliveron yksi niinikään nimismiehelle. Molempia viimeksimainittuja päivätöitä, joiden tarkoitus kaiketi oli käräjäkestitysten varustaminen ja nimismiehen talon viljeleminen, mainitaan 1500-luvun keskivaiheilla jo vanhoiksi veroiksi.[835]