5. "SOTKEN SAVEA, TEEN TIILIÄ."
Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain kustannettavaksi.
Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava 6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11 viikkoa.[828]
Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829] Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen (täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan myöhemmissä tileissä aina erotettu.