4. RAKENNUSVELVOLLISUUS.
Rakennusvelvollisuus, sekä seurakuntalaisten että lampuotien ja kruunun verollisten, on jo varhaisella keskiajalla juurtunut rasitus.
Pappilan rakentaminen oli V.-Suomen Uudellakirkolla jo v. 1411 jaettu neljänneskuntain kesken siten, että kullakin neljänneskunnalla oli rakennettavanaan määrätyt huoneet.[822] Meillä ei ole keskiajalta samanlaisia todisteita muilta seuduilta, mutta kun uudempina aikoina sellainen alkuinen rakennusvelvollisuus oli vallitsevana lukuisissa vanhoissa seurakunnissa, on hyvin luultavaa, että niissä on keskiajan tapa jatkunut. Samaa on myöskin sanottava kirkkojen rakentamisvelvollisuudesta.[823]
Lampuotien rakennusvelvollisuutta mainitaan Pyhäjoen kruununkartanon alustalaisten veroja koskevassa v. 1447 tuomiossa. Kun useassa vanhassa kruununkartanossa oli torneja ja muita varustuksia, on luultavaa, ettei niitä rakennettu eikä ylläpidetty ilman lampuotien työtä, vaikkei siitä olekaan suoranaisempia todistuksia kuin ne rauniot, jotka vielä niiden paikkoja merkkivät.
Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824]
Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan linnan rakennuksiakin.[825]
Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti rakentaa".[826]
Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät 8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus.