VII.
Minä laulan Kisan Wirren,
Kaikotan Aasintarinan;
Liperiss' on liijat kummat,
Siel' on Kissat keittettynnä,
Hiirensurmat hirtettynnä;
Suwiniemen suuri herra,
Lammin paxu mies parempi;
Jouten jouhia punoopi,
Kiwiästi rihmasia;
Hio kulta-kitwehese,
Hopiaisen tapparansa
Alko astua aholle,
Lepikolle leyhytellä;
Teki wiwun wiisahasti,
Lankahansa aimollisen.
Käwi kohta kattomaani,
Yön takoa kahen, kolmen,
Wiikkokauwen wiimestäni.
Jop' ol' Kissa kiini kääny,
Hätä Näätäni näpisti,
Sujahutti sunsahase,
Eli laski laukkuhuse;
Alko astua aholle,
Oman talonsa tapaisi.
Anniseini Ainoseini:
Keitä Kissaa kerkiästi,
Rotansyöjä rohkiasti;
Suaata wankuja watiini,
Piääkalloja kalwastella.
Olli tuli onkamalta,
Karhusalmelta samaisi;
Syömääm Kisan lihoa,
Kasinlientä lippomaani.
"Minun Kissapa kiesata!
Tuparuunainpa tuo oni!
Heitä Kisso helsinkihin,
Kasin kaiwoon lähätä,
Ennen kuin wiet herroin eteen,
Tuomarille tutkistella!
Suaat tuosta sakon wetee,
Kuusmarkasen kokkee."
Tähän loppu Kisanwirsi,
Kaikotus Kasintarina.