RUKOUS.
Vie, tuuli, rukoukseni hiljaisten metsäin yli!
Kuin kuuma hengitys poskea hyväile nuoren naisen: — Anna, ystävä, minun tulla yli rimmen valkeiden villapäiden, vierelläs' istua yhden illan ja kertoa kaikki… Minä matkalla poimisin vilukot rintaasi varten, ja mättäältä kypsimmät muurainmarjat riemuiten syliisi toisin.
Kuljeta, tuuli, hiljainen pyyntöni metsäin ja vetten yli.
Onni Halla.