ET KONSANAAN!
Sä sätehenä mulle?
Et konsanaan!
Mä kukkasena sulle?
En milloinkaan!
Mä taistelin ja emmin,
Nyt tiedän sen:
Jos heräjän ja lemmin,
En sua, en!
Tuo säihky silmäs tumman
On tulta vain,
Se tuskan tuotti kumman
Mun rintahain.
Oi, säde keväimellä
Se toista lie,
Niin vieno, armas, hellä,
Mi onneen vie.
Kai lieden hehkuvaksi
Sun lämpös sais,
Työahjon kirkkahaksi
Se kuumottais,
Vaan umpun unet vienot
Se riistää vois,
Ja kukan helvyt hienot
Se polttais pois.
Jo tuomet kaikki lehtii,
Mä kukka en;
Kevääni, jos se ehtii,
On myöhäinen.
Vaan säteheks sä mulle?
Et konsanaan!
Ma kukkaseksi sulle?
En milloinkaan!