KUOLLEET
Veljet, sisaret maailmalla, kantajat epätoivon ja surun, kysyjät kylmien tähtien alla, etsitte mullasta totuuden murun,
elävät, yössä vaellatte, sokkoina lyötte te toisianne, kyynelin kätenne kostutatte, verellä askelet astumanne.
Etsivät lapset elämän teillä,
kaukana meistä ja lähellä meitä,
taisto on teillä ja lepo on meillä.
Hiljaisuudessa vuotamme teitä.
Etäällä teistä totuus kulkee,
näkyä näätte vain kangastavaa.
Kuolema silmät sokeat sulkee,
kuolema silmät näkevät avaa.
Kuolleet katsovat jumaluuteen —
tomumme nukkuu ainoastaan.
Ikuisuudesta ikuisuuteen
totuus on tullut meitä vastaan.
Kuolleet silmät valvovat aina,
näkevät Hyvyyden valkean valon.
Ei niitä tomun raukeus paina,
petä ei loimotus maailman palon.
Poissa on sokea tahto ja kaipuu,
sydämen levoton ikävä poissa.
Huulilta hämärä kysyntä haipuu
totuuden ikuisten aamujen koissa.
Veljet, sisaret maailmalla,
kaukana meistä ja lähellä meitä,
kulkijat kylmien tähtien alla,
hiljaisuudessa vuotamme teitä.
Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valoon uuteen, etsivät sydämet lepoon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen!