HIILIVALKEA
Vuossatain takaa yössä Judean ma kartanolla papin ylimmäisen nään palavaisen hiilivalkean ja joukon kesken miehen yksinäisen, jok' yli hiilten kättään kurkottain niin lämmittelee kuin jos kylmäis mieltä, ykskantaan kysymyksiin vastaa vain ja puhuu murtain Juudan kansan kieltä.
»En ole galilealainen — en.»
Mies vanhan päänsä viitallansa peittää.
Yö kuluu verkalleen ja viipyen,
vain tuli kiviin hohdettansa heittää.
»En ole galilealainen — en.»
Niin laulaa kukko, syttyy päivänsalo.
Mies kääntyy, katsoo, lähtee nyyhkien.
On silmissänsä kaiken tuskan palo.
Niin, epätoivo, olet työntänyt sa otas ihmislihaan, ihmisrintaan — ken omintaan ei kerran kieltänyt, ken kalleintaan ei myöntänyt rovon hintaan! Sa Galilean mies, sun kanssas ken ei seissyt hiilivalkealla kerta, sun kanssas parhaimpansa pettäen, sa toinen Adam, veri meidän verta?