IKARUS
Ah, Ikarus sa oot, et enempää!
Sun allas ammottavat aavat syvät.
Kun siipiesi iskut heikentyvät,
sun nielee ensi aalto vaahtopää.
Et untes rantaa ikinä sa nää,
sun silmäs auringossa häikäistyvät.
Mut turhat ystäväin on neuvot hyvät,
kun kaikki veren kaiho kiidättää.
Sa uskalikko unten ulappain,
sa tuudittama tuulien ja meren,
sun tappiosi todistaja vain
on taivas, joka hautas tahdittaa.
Niin anna kantaa, kiidätellä veren!
Ah, Ikarus sa oot, et vähempää!