SONETTI KELLOSTA
Sa kello, ajan orja, turhaan lyöt
sa valjaihisi kaiken voimas lamaan,
kun vankkuriisi, herras valjastamaan,
saat raastaaksesi tunnit, päivät, yöt.
Työt turhat teet sa, Sisyphoksen työt.
Sa joka kerta tulet kohtaan samaan.
Niin aina elämäsi loppuun hamaan
teet ilottomat, pitkät päivätyöt.
Sa sentään kestät kaiken kuorman sen!
Ei hellitä sun herras kahleitansa,
et kohtalosi kulkua voi estää.
On voimas sama kuin on sydämen:
sen sama herra pitää valjaissansa
ja sentään sekin kestää, kestää.