VANHA SYYSLAULU
Ei kruunut syksyyn säilyneet ole kukkaimme halvimpainkaan. Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet ne eivät kukkineet lainkaan. Mun leikkisiskoni, tähtiöin jo taivas yllämme palaa, mut vielä ma kesään ikävöin ja sun sydämes suveen halaa.
Osan nuoruudestamme hautahan joka syksyhän sentään viemme. Kesän loistoa päivän paahtavan niin vähän me saaneet liemme. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesää kiittää? Niin paljon on sortunut suruihin, niin niukasti riemua riittää.
Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesään luottaa — ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suveen vuottaa?