X
Nakkilan kaupungin seurahuoneelle on järjestetty Djefvulsund'in asiamiesjuhlat. Koko huoneisto on varattu niitä varten, ja kaupungin arkkitehti Hinkkinen on kaunistellut huoneet makunsa mukaisesti. Kautta maan on lähetetty herroille tarkastajille, matkatarkastajille ja asiamiehille ystävällinen pyyntö saapua läsnäolollaan kunnioittamaan juhlaa. Ja suurin osa heistä on saapunut, vapaata matkaa ja ylöspitoa vastaan.
Juhla on alkanut, ja seurahuoneen joka sopukka on ahdinkoon asti täynnä juhlavieraita. Aluksi kaupungin soittokunta esittää tervetuliaismarssin, ja sen jälkeen käydään tutkimaan kyökkimestarin keittotaidon salaisuuksia. Piiripäälliköt kehoittelevat ottamaan vankan pohjan siltä varalta, että maljojen maisteleminen sattuisi jatkumaan tavallista myöhempään seuraavaan päivään.
Yhtiön toimitusjohtaja Hösting istuu suuren salin keskipalkoilla, erään pöydän päässä kukitettuna. Hänelle satelee tervehdyksiä ja onnitteluja yhtämittaa, ja hän vastaa imelästi hymyillen ja kohottaen viinimaljaa.
— Kippis, mina bästa herrat.
Aloitetaan juhlapuheitten sarja, ja ensimäisenä puhuvat piiripäälliköt huomauttaen jokainen siitä kunniasta ja onnesta, että saavat palvella Djefvulsundyhtiötä, joka on vallannut yhdellä iskulla kansan kaikki kerrokset. Samaa toteavat matkatarkastajat kertoillen onnistuneista kilpataisteluistaan kentällä ja kuvaillen, miten he ovat kylvettäneet toisten yhtiöitten hankintamiehiä.
Ohimennen on huomattava, että juhlavieraiden joukossa ovat myöskin Nakkilan kaupungin virkailijat ja muut huomattavimmat henkilöt poliisi Pirjoseen asti, jotka heille osoitetun huomaavaisuuden johdosta päättävät nyt yhteisesti kaikesta voimastaan kannattaa Djefvulsundyhtiötä.
Juhla oli saanut äänekkään ja suurpiirteisen luonteen seuraavan päivän alkutunneilla.
Suuressa salissa istuu Hösting entisellä paikallaan kädessään viinimalja, johon käyvät kilistämässä kaikki ne, joitten alaraajat vielä jonkun verran pitävät yllä omistajansa painoa. Toisella kädellään haparoi Hösting ympärilleen ja tavottaessaan jonkun sattumalta ohi kulkevan juhlavieraan vaatii hän tämän kumoamaan kanssaan punaviinimaljan, sopertaen.
— Ännu en skål, mina herrar.
Yksityishuoneista kuuluu tilapaisköörien luja tahti, jota voimakkaasti säestää kengänanturain ja tuolinjalkojen sääntöperäinen isku permantoon. Hätääntynyt vahtimestari juoksee huoneesta toiseen rauhoitellen tappelunhaluisia vieraita ja sulkien ikkunoita, joita juhlijat aukovat nauttiakseen raittiista yöilmasta vähääkään ajattelematta Nakkilan kaupungin asukkaiden häiriytyvää yörauhaa. Oli annettu nimenomainen määräys, että ketään ei saanut heittää ulos, vaikkapa asianomaisen olemus olisikin joutunut juhlahumussa epäjärjestykseen. Ja tämän määräyksen turvissa nukkui kaikkialla käytävissä ja portaissa sekaisin »resinspektooreja», ja tavallisia kenttämiehiä. Olipa joukossa joku Djefvulsundin korkeampikin virkamies. Vahtimestari puristeli nyrkkejään, joilla nähtävästi olisi voinut taittaa niskat vaikka härältä, ja aikoi käydä käsiksi nukahtaneisiin, vaan muistaen Höstingin ankaran määräyksen ja hänen lupaamansa kunnialliset juomarahat, jätti hän heidät rauhaan.
Tuhkanen oli sattunut Nakkilaan samoihin aikoihin ja kuultuaan suurenmoisesta juhlasta, päätti hänkin vaikkapa olikin toisen yhtiön asiamies, saada osansa kestityksestä. Varovaisesti pujottelihe hän ylös seurahuoneen rappuja, ettei herättäisi niillä pitkin ja poikki nukkuvia juhlavieraita, ja esitteli itsensä vahtimestarille Djefvulsund'in asiamiesehdokkaana. Vahtimestari viittasi hänet jonkun pöydän ääressä torkkuvan tarkastajan luokse, jolle hän esitti asiansa. Tämä viittasi vuorostaan Tuhkaselle pöytää, jossa oli koskemattomia boolimaljoja ja sampanjapuolikkaita ja Tuhkasen sydän löi muutamia kertoja liikaa hänen istuessaan pöydän ääreen.
Nakkilan varhain heräävät asukkaat olivat saaneet tietää, että juhlat jatkuivat asianomaisten nukkuessa seiniä ja pöytiä vasten, ja päättivät hekin käyttää harvinaista tilaisuutta hyväkseen pistäytymällä ottamassa aamu tuikun Djefvulsundin kustannuksella, samalla tehden kunnioittavia kumarruksia vahtimestarille, joka ei välittänyt enää juhlavieraitten laadusta. Ensimäisen tuikun kävi ottamassa ajuri Illikainen, Nakkilan uskaliain mies, ja hän levitti viestin kaupungille ilmaisesta kestityksestä, jota Nakkilaiset päättivät kiitollisuudella käyttää hyväkseen.
Nakkilan viskaali oli myöskin nukahtanut seurahuoneen portaille, ja kun hänen sekä kaupunkilaisten välit olivat alituiseen hyvin kireät, sai hän siinä nukkuessaan potkun Nakkilan sisukkaimmilta miehiltä, jotka kävivät ilmaisessa aamukestityksessä. Vihdon hänet pelasti kaupunkilaisten jatkuvista mielenosoituksista hänen vaimonsa. Aamulla herätessään oli tämä huomannut miehensä olevan poissa ja arvaten hänen viipyvän vielä Djefvulsund'in kesteissä oli hän päättänyt mennä, kuten monasti ennenkin noutamaan hänet kotiin. Viskaali kuorsasi portailla, ja vaimon viha leimahti korkeimpaan asteeseen. Ottaen aviotaan tukasta veti hän hänet kolisten portaita alas, ja ajuri Illikaisen avulla nostettiin nyt arvoisan viskaalin väsynyt olemus rattaille. Siihen hänet kyllästynyt vaimo saalillansa peitti jättäen loppusuorituksen ajuri Illikaisen tehtäväksi.
Viskaalin aviopuolisoa kohtasi kauhistava näky yläkerran saleissa, mistä hän meni hakemaan miehensä hattua ja päällystakkia. Pitkin seiniä nukkui juhlavieraita seisoaltaan ja pitkin sekä poikin permannolla. Hösting oli nukkunut pöytää vasten puristaen lujasti toisella kädellään punaviinimaljaa. Yöllinen kuorolaulu, joka oli niin mahtavasti kaikunut yli kaupungin, oli muuttunut yhtä äänekkääksi kuorsaukseksi.
Tuhkanen, saatuaan osansa kestityksestä, kiitteli vahtimestaria ja kysyi.
— Mitä luulette tämän juhlan tulevan maksamaan?
— On vähän vaikeaa sanoa. Luultavasti hyvän joukon yli kaksikymmentä tuhatta.
Tuhkanen kiitti tiedosta ja laskeutui kadulle, johon vielä kuului voimakkaat kuorsaukset yläkerrasta.