XII
Uuden henkivakuutusyhtiön osakkaat on kutsuttu yhtiökokoukseen Fennian yksityishuoneeseen. Erik Julius Ristalli, puuhan alkuunpanija, on puhunut vastikään selvittäen osakkaille uuden yhtiön periaatteita ja mallisääntöjä. Hän on puhunut pitkälti ja vakuuttavasti ja asiantuntijana vakuutusalalla on kyennyt tuomaan esiin ne puutteet toisissa vakuutusyhtiöissä, joita poistamaan uusi yhtiö on aiottu.
Tupakansavun seasta näkyy kiihtyneitä naamoja ja kädenliikkeitä. Asia on vakava rahakysymys ja epäilyksiä uuden yhtiön pystyssä pysymisestä yhä ilmenee. Jatketaan kokousta, ja puheenvuoron saa rusthollari Kekäle, jolla on suurin määrä osakkeita koemerkinnässä.
— Ennen kuin me päätämme yhtiön perustettavaksi, täytyy meidän suunnilleen tietää, kuinka paljon osakepääomasta menee yhtiön perustamiskustannuksiin ja alkuhankintaan, kuinka paljon hankinta tulee maksamaan sekä kuinka paljon mahdollisesti saadaan vakuutuksia ensimäisenä vuosineljänneksenä. Tähän antanee varman vastauksen herra Ristalli, jota yleisesti pidettänee varmana asiantuntijana ja johon luottaen minäkin olen tähän liikeyritykseen ryhtynyt, ehken liiankin suurella panoksella.
Ristalli kiittää luottamuksesta ja tekee selkoa suunnitelmistaan, jotka näyttävät erittäin hyvin ja varmasti harkituilta. Jos suunnitelma toteutuu hänen laskujensa mukaan kaikessa laajuudessaan, niin ainoastaan muutama vuosi, ja perustamiskustannukset ovat poistetut Sitten kun tarpeelliset poistot on tehty, alkaa voittoa tulla, niin että hurisee.
Ristalli on keksinyt oivallisen hankintasuunnitelman, Otetaan ainoastaan muutamia miehiä kiinteällä palkalla järjestämään hankintaa ja matka-asiamiehille, jotka saavat kantaa päivän kuorman ja helteen, luvataan korkea provisiooni ja maksetaan se sitten kun hankittu vakuutus on lunastettu. Mitään vakituista palkkaa ei maksata. Se olisi turhaa varojen tuhlausta ja edistäisi vain laiskuutta asiamiehissä. Maksetaan matka-asiamiehille vain hyvät provisioonit, ja minä olen varma, että miehiä on valmiina tuhansittain palvelukseemme Suomen saloille. Jos he tekevät huonoa työtä, rangaistaan heitä siitä vetämällä osa peruutettujen vakuutusten provisioonista takaisin heidän vastaisesta hankintasaannostaan. Näin ollen ei meille tule hankinta maksamaan paljon mitään. Eikö tämä ole oivallinen suunnitelma. Vai mitä sanotte, hyvät herrat?
— Tämmöisiä hankintatapaa eivät ole vielä toiset yhtiöt osanneet keksiä — jatkoi puhuja — vaan minäpä sen keksin, ja jos tämä keksintö olisi toisen laatuinen, hakisin varmasti sille patentin.
Puhuja lopetti ja painui istumaan. Oli hetkisen hiljaisuus. Vihdoin nousi rusthollari Kekäle ja virkkoi.
— Kun asia on kerran niin, että siitä yhtiöstä semmoinen kultamylly tulee, niin se perustetaan. Herra Ristalli on mainio keksijä alallaan.
— Ovatko siis kaikki herrat samaa mieltä kuin edellinen puhuja, kysyi puheenjohtaja.
— Olemme, olemme, kuului kuin yhdestä suusta.
— Perustetaan yhtiö ja näytetään niille… Hallintoneuvosto uudelle yhtiölle valittiin ja alettiin keskustella sen nimestä.
— Mikähän olisi iskevin? lausui eräs.
— Minulla olisi sopiva nimi tiedossa, virkkoi Kekäle.
— Mikä se on? kysyttiin uteliaana.
— Tähti. Meillä on Honkayhtiö, Riento ja Leimaus. Mutta kaikkien niiden ylitse tämä tähtenä loistaisi. Ajatus ei ole hullumpi, vai mitä hyvät herrat?
Katseltiin maahan. Yhtiön suurin osakas oli tehnyt hieman yksinkertaisen nimiehdotuksen.
Ristalli pyysi puheenvuoroa.
Hyvät herrat. Kun tuo meidän uusi yhtiömme tulee heti kiivaan kilpailun tuleen, pitäisi yhtiön nimenkin jo olla jonkunmoinen kestävyyden symbooli. Ehdotan nimeksi Närettä, sillä se on suonien puulajeista sitkein. Se taipuu, mutta ei taitu.
Nimiehdotus hyväksyttiin ja päätettiin hankintakoneisto panna käyntiin heti, kun asiat saadaan vähän valmiimmiksi. Herrat hieroivat tyytyväisinä käsiään. Uusi sampo oli keksitty, ja se tulisi jauhamaan kultaa perustajiensa taskuihin.