MIIRIN KUOLTUA.
Kissa nukkuu nurmikolla.
Nyt on hiirten hauska olla.
Hiirimuori piipottaapi:
»Nytpäs aittaan mennä saapi,
Viedä voit ja juustot sieltä
Kysymättä Miirin mieltä.»
Hiirivaari harmaanuttu,
Miiri vainaan vanha tuttu
Hiipii luokse hiljaisesti:
»Kuolikos tuo totisesti?
Vai lie viekas väijymässä
Kynnen kärjet käppyrässä?»
Pois on Miiri elämästä,
Hiiren lasta väijymästä,
Kynnen kärjet kangistuivat,
Vanhat vihat unhottuivat.
Nuoret hiiret luona Miirin
Asettuupi pieneen piiriin.
Hiiren lapset lystiksensä
Lauloi laulun Miirillensä:
»Nuku, nuku, Miiri kulta,
Elon päivät päättyi sulta.
Paljon meitä vahingoitit,
Isänkin sä joskus voitit.
— Nyt ei Miiri meitä haittaa,
Rientäkäämme kohden aittaa!»