4:S KOHTAUS.
Kaksi mustapukuista miestä.
ENSIMMÄINEN MIES. Mitä ihmettä sinä teet täällä, Rustighello?
TOINEN MIES. Minä odotan, että menisit tiehesi, Astolfo.
ENSIMMÄINEN MIES. Todellakin?
TOINEN MIES. Ja sinä, mitä teet sinä täällä, Astolfo?
ENSIMMÄINEN MIES. Odotan, että sinä menisit tiehesi, Rustighello.
TOINEN MIES. Ketä koskee määräyksesi, Astolfo?
ENSIMMÄINEN MIES. Tuota miestä, joka juuri meni sisään. Ja sinä, ketä sinä etsit?
TOINEN MIES. Samaa.
ENSIMMÄINEN MIES. No, hitto vieköön!
TOINEN MIES. Mitä aiot hänelle tehdä?
ENSIMMÄINEN MIES. Viedä hänet herttuattaren luo. — Entä sinä?
TOINEN MIES. Viedä hänet herttuan luo!
ENSIMMÄINEN MIES. Hitto vieköön!
TOINEN MIES. Ja mikä odottaa häntä herttuattaren luona?
ENSIMMÄINEN MIES. Rakkaus varmaankin. — Entä herttuan luona?
TOINEN MIES. Arvattavasti hirsipuu.
ENSIMMÄINEN MIES. Mitä tehdä? Ei hän voi olla samaan aikaan herttuan ja herttuattaren luona, onnellinen rakastaja ja hirtetty.
TOINEN MIES. Tässä on dukatti. Pelatkaamme ristiä ja kruunua siitä, kuka meistä saa miehen.
ENSIMMÄINEN MIES. Olkoon menneeksi!
TOINEN MIES. Jos minä kadotan, niin sanon minä herttualle, että lintu oli lentänyt pois pesästään. Mitä minua liikuttavat herttuan asiat.
Heittää rahan ilmaan.
ENSIMMÄINEN MIES. Kruunu.
TOINEN MIES katsoen maahan. Risti.
ENSIMMÄINEN MIES. Mies on hirtettävä. Ota hänet! Hyvästi.
TOINEN MIES. Hyvästi.
Kun toinen on kadonnut, avaa hän parvekkeen alla olevan matalan oven, astuu sisään, ja tulee hetken kuluttua takaisin neljän aseellisen miehen seurassa, ja kolkuttaa sen huoneen ovelle, jonne Gennaro oli mennyt.
Esirippu laskee.