III.
Grotte on tullut maailmanmahdiksi.
Istuimeltaan kirjatulta
Frode hohtaa kullassansa,
Symbaalit ja huilut soi,
Pylvässalit huminoi,
Siellä hän sallii katsoansa,
Poikaverta kun vilvakkaa,
Grotten kullan ostamaa,
Ilakoi.
Sveain, saksein, brittein kansa,
Kreikkalainenkin jokunen
Apolliininen, nuorteinen
Tanssii asetanssejansa,
Viime leikkiä leikiten,
Kiertää, syöksyy reutonaan
Vastakkaan,
Keihäin miekoin rynnistäin
Asehyppyyn hurjaan näin,
Epätoivon urhoilulla,
Kunnes makaa ruumiina,
Verin korjana ruumiina,
Kulta- ja jaspis-silatulla
Lattiamosaiikilla.
Kansleri-Mammonpappi saapuu,
Sievään kumartaa,
Taskustansa tarjoaa
Paperin. — Kah tässä, herran',
Saat sä kerran
Laskun, niin,
Summan, joka joinkin näyttää,
Kuinka paljon Grotte käyttää
Vuoteen, päivään, tuntihin.
Vuoden ihmis-uhrauskin
Kolme miljoonaa on tuskin,
Ei siis yhtä sekuntiin —
Uhria moist' et moittia saa,
Koska maista valtas alla
Voimaa uutta tulvimalla
Grotten työhön vaeltaa,
Pait sitä orjajahdilla
Väkeä saamme summissa,
Ylt'yli maailman on pantuna ansat
Grotten kullan mahdilla.
Kansoja vastaan nousevi kansat,
Ja kuin taistoissa toisia lyödään,
Vankeja tehdään, vankeja myödään
Naisia, miehiä, lapsiakin
Pyhän Grotten rattaisin.
Kylliks saadaan
Korvausta, jos toisia kaataan,
Orjajoukkoja päivittäin
Korvaukseks tuodaan näin.
Grottelle vain kun ruokaa tuodaan,
Vankaks luodaan
Valtaistuin ja valtio.
Vankka ja loistava kunniasta
Puhdas oppimmekin on vasta,
Plutus-Mammonauskonto,
Grotte kulkee kulkuaan
Kultakuuroin yhä vaan.
Herra, luulis nyt sun voivan
Todeks tehdä aattees oivan,
Suunnitelmas loistokkaan:
Ankarille
Jättikiviperuksille
Luoda templin hirmun suuren
Majaks Mammonjumalan.
Arkkitehti roomalainen
Muovaellut muodon on,
Piirustus on arvokkainen
Mammonamme kirkkohon.
Maa ja taivas ei näe vertaa,
Rakennusta sata kertaa
Suurempaa kuin avarin
Pyramiidi Egyptin;
Kaksikymmen on kertainen
Korkeus sen,
Torniss' yllä Mammona
Runsauden sarvesta,
Joka päivänloistein palaa,
Valtatuoliin päälles valaa
Kosken kultasadetta.
Alempana — katsos vaan!
Rivilöitä
Pilviin käypiä pylvästöitä,
Niinkuin portaat taivahan!
Rivi kukin vastaa niin
Valtioarvoon, asteisiin,
Kantaa patsaat, jotka vastaa
Arvoihin ja asteisiin:
Yllä, ilmoiss' eetterin
Emosemme kirkon lasta,
Pappia papin vierellä,
Nojanansa paimensauvat;
Pylvastöillä lähinnä
Ritarit ja aserauvat
Hevosien seljässä.
Silmin niin kun sivuat
Pylväsrivit moniat,
Katsot alle äärimpähän:
Tääll' on orjapatsahat,
Orjia joukot rivissähän
Arkitravia kantavat.
Taakka näyttää tuntuvan:
Suonet jäntyy kantajan,
Selkä etsii nojaamaa,
Käsi turvonnut ja kankee,
Hampaat tiukkaan yhteen lankee
Takkuparran taa.
Pöhöjalat, paisuneet,
Synkeään
Kasvot vääntyy, hiessään
Hivukset.
Näetkö katseen! Kah, kun on
Väsynyt ja tylsä, raukee,
Vastanamme siitä aukee
Orjan raivo tehoton!
Pohjakerros tulee tummaks,
Aivan kuin sä käskitkin,
Basalttiin,
Mutta vuosisatain kummaks
Kaikki, niin,
Kaikki muu on kultaa vaan,
Merkiks velan arvokkaan
Jumalalle armostaan.
Kultakerrost' yhdeks'toista,
Muureja ja pylvästöitä,
Tornein kaaret tulivöitä,
Joista Grotten kullat loistaa.
Frode lausui: hyvä vain.
Templi vastaa jumalaamme.
Milloinhan sen valmiiks saamme?
Kiiruhtain?
Grottesi jos käypi ain'
Edelleen kuin näihin asti,
Vuosia kaksikymmentä,
Niin on templi pystyssä.
Kaksikymment' ainoasti,
Kun, näet, alkaa rivakasti. —
Kaksikymment'? Eikös viis? —
Kuningas, sä vaadit siis
Ainoastaan viis?
Armon jumala Mammon, oisi
Keino uus siis tarpehen,
Ihmekeino, mi Grottellen
Vauhdin toisi
Nelinkertaisen!
Suuri Mammonjumala,
Jonk' on viisaus rajaton,
Keino mieleen johdata!
Oh, jo saa sen,
Selv' on taasen:
Kilpailu sen nimi on.
Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää,
Pistää, puree, kalvaa, hiiltää,
Hermo heltynyt oikeaa,
Särkyä, tuskaa tuikeaa!
Neljäkolmatta sull' on noita
Grotten käynnin kaitsijoita.
Suo ne voudintoimestaan
Kuukausittain tilit tehdä,
Ihmeekses saat itse nähdä
Taijan tekos taidokkaan.
Sen, ken saaliit suurimmat
Tuopi Grotten satoa,
Ensi Mammonjuhlassa
Oikealles asetat,
Ritarikapitteleihin,
Ruhtina-arvoon, titteleihin;
Yhteiskunnan pylväsnä
Asua saa rauhaisasti
Linnassa, miehenä ylhäsnä,
Kuoloon asti.
Kilvassa raukka ken horjahtaa,
Joll' on saalis arvoton,
Hukass' on,
Orjaks saa,
Grotten tankoon työnnetään
Päivät pitkät pyörivään,
Selkään, olkaan ruoskitaan,
Kunnes vaipuu kuolemaan
Tallattuna verihin
Orjain jalkaterihin.
Frode, tää on kilpailu;
Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää,
Pistää, puree, kalvaa, hiiltää,
Kuinka se särkee, kuumettuu!
Näin saa Grotten kulkemaan
Helvetin vauhtia kerrassaan.