KUU NOUSEE
Aurinko jo piiloon painuu, päättyy päivän työ. Unelmin ja lauluin armain saapuu hellä yö…
Jälkeen arki-elon harmaan
pyhärauha on.
Hämärä jo pehmyt peittää
pellon, puistikon.
Kuu jo nousee verkkaan, verkkaan,
verenkarvainen,
näyttää mulle metsän halki
polun kaitaisen.
Sitä pitkin uupumatta yhä kiireemmin kotiin, kotiin tyhjin käsin täysin sydämin.