KOLMAS KIRJA.
[16] Stanislauksen kruunaus tapahtui kaikessa kiireessä 24 p. syysk. (v. 1.) eli 4 p. lokak. (u. I.) 1705.
[17] Narva kukistui elokuussa 1704 monikuukautisen ankaran vastarinnan jälkeen.
[18] Tässä Voltaire nähtävästi liioittelee, sillä Pietarin kaupunki perustettiin juuri v. 1703 ja rakennettiin vähitellen seuraavina vuosina. Pietari Suuren kuollessa 1725 mainitaan asukkaita olleen vasta noin 75,000. Kaupunkia rakentamassa oli kyllä yhtaikaa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia työmiehiä.
[19] Bringin mukaan Kalishin luona tappiolle joutuneen ruotsalaisen kenraalin nimi oli Marderfelt eikä Meyerfelt, jonka niminen everstiluutnantti kuului myös ruotsalaisiin päällikköihin.
[20] Danielsonin mukaan on kohtaus Königsteinin linnassa v. 1707 väärin esitetty tai on sattunut myöhemmin, sillä tunnettujen asiakirjain mukaan juuri Patkul, vangittuna, tahallaan rahoilla viekoitteli Sonnensteinin linnan päällikön Korveyn Venäjän palvelukseen, jos pääsisi vapaaksi. Patkul näet tahtoi siten vahingoittaa vihaamaansa Saksin maaherraa, ruhtinas Fürstenbergiä, jonka suosikki Korvey oli. Seurauksena oli Korveyn mestaus v. 1707.
[21] Danielsonin mukaan tarina Patkulin luista lienee Voltairen tavallisia juttuja, jos on luottamista virallisiin asiakirjoihin, sillä luutnantti Rauer, joka käskystä saapui Patkulia hautaamaan, ei löytänyt hänestä mitään jälkeä.
[22] Piper kuoli, kuten kerrotaan, vapaaehtoisesti v. 1716 nälkään (17 päivää syömättä oltuaan) Pähkinälinnassa (Schlüsselburgissa), koska ei tahtonut suostua tsaarin vaatimiin suunnattomiin lunnaihin. Ruumista kuuluu säilytetyn suolassa, kunnes se v. 1719 haudattiin Ruotsissa olevaan perhehautaan. — Ks. Oma Maa, III, s. 627.
[23] Poniatowskin mukaan asia oli päinvastoin niin, että Kaarle lähetti sulttaanille lahjaksi sata turkkilaista sotavankia, jotka hän oli vapauttanut Lembergissä puolalaisten orjuudesta. — Turkin lähettiläs kävi kyllä Kaarlen luona liittoa tarjoamassa, mutta Kaarle ei sillä kertaa ollut siihen taipuvainen, joskin kohteli lähettilästä anteliaasti.
[24] Pietarin puhe Aleksanterista ja Dareioksesta lienee Voltairen omaa sovittelua hänen lähteittensä (Limiersin ja Motrayen) käyttämien sanojen asemesta.
[25] Danielsonin mukaan Mazeppan lemmenseikkailu Puolassa ja pakollinen ratsastus Ukrainaan kuuluvat yksistään Voltairen tiliin; muut aikaisemmat kertojat eivät niitä ollenkaan tunne. Myöhemmät kirjoittajat ovat sitten lainanneet tämän, kuten niin monet muutkin todistamattomat jutut, Voltairelta. Varmaa on vain, että Mazeppa oli saanut kasvatuksensa Puolan hovissa. — Mazeppa oli syntynyt v:n 1640 paikkeilla.
[26] Bringin mukaan oli tsaarilla vain noin 45,000 miestä ja 70 tykkiä, Kaarlella kaikkiaan noin 23,000 miestä ynnä 10,000 kasakkaa sekä 30 tykkiä. — Voltairen päivämääräykset ovat uutta lukua, joka ei silloin vielä ollut käytännössä Ruotsissa.
[27] Voltairen kuvaus taisteluasemasta ei näytä olevan Bringin teoksessa olevan taistelukartan mukainen. Sen mukaan ruotsalaisten ja venäläisten asemat sijaitsivat luoteiseen ja pohjoiseen päin Pultavasta.
[28] Bringin mukaan oli Menshikovilla vain 9,000 ratsumiestä — siis vain hiukan yli puolet ruotsalaisten lukumäärästä — ja muutamia tykkejä.
[29] Piper oli ensin vankina Moskovassa, jossa yhdessä muiden kenraalien kanssa hoiti sotavankien asioita. Siirrettiin vasta v. 1714 Pietariin ja sieltä Pähkinälinnaan, missä, kuten edellä on mainittu, vapaaehtoisesti lienee kuollut nälkään.
[30] Poniatowskin tiedonannon mukaan Fonseca oli alkujaan ranskalainen uskonluopio, nimeltä Goin, seraljin ensimäinen haavalääkäri.
[31] Kaarle XII osasi kyllä tiettävästi aivan hyvin ranskaa — hänellä oli lapsena ollut sen opettajana erityinen kielimestari — mutta ylpeydessään hän ei tahtonut ranskaa puhua.
[32] Bringin mukaan suurvisiiri sulttaanin nimessä lupasi saattaa Kaarlen niin pian kuin mahdollista kotimaahan 50,000 miehen turvissa.
[33] Mustafa II seurasi oikeammin setäänsä Ahmed II:sta, joka vuorostaan oli seurannut Muhammed IV:ttä.
[34] Tämä luku on nähtävästi liian suuri.
[35] Erb-Magden on oikeastaan väännös saksal. sanasta Erb-Mädchen ja tarkoittaa perinnöllistä maaorjanaista; se ei siis, kuten Voltaire luulee, ole mikään henkilönimi. Katariinan sukuperästä on väitelty viime aikoihin saakka. Muutamat ovat väittäneet hänen olleen kotoisin Ruotsista; todennäköisesti hän oli kotoisin Liivinmaalta, Tietosanakirjan mukaan erään liettualaisen, Samuel Skavronskin, tytär.
[36] Pietari Suuren ensimäisen puolison nimi oli oikeastaan Eudoksia Fedorovna Lapuhin.
[37] Uusinten tutkimusten mukaan Katariinan ratkaiseva osuus Pruthin luona on myöhempää keksintöä ja nähtävästi vain Katariinan ylistämiseksi sepitetty juttu. Samoin ei näytä olevan mitään varmaa perää lahjusten käytössä suurvisiirin voittamiseksi.
[38] Tämä päiväys ei enemmän kuin aikaisempikaan käy oikein yhteen hedshran ajanlaskun kanssa, joka alkaa vuodesta 622 j.Kr.s. Vuosiluku on sen mukaan liian suuri. Oikea vuosiluku on 1124. Hedshra laskee kuuvuosien mukaan, jotka ovat lyhyempiä kuin aurinkovuodet. Mahdollisesti ransk. tekstissä on painovirhe.
[39] Sanaleikki: Major sum, olen majuri; mutta major merkitsee latinassa myös "suurempi" ja maximus "suurin". Hospodari tahtoi sillä osoittaa, että oli tuntenut vieraan kuninkaaksi.
[40] Oikeammin koko nimeltä Sten Arvidsson Natt och Dag, kenraaliajutantti.
[41] Bringin mukaan kuningas Benderin kalabaliikin jälkeen todella oli ruumiillisesti niin heikontunut, että tarvitsi lepoa. Hänellä oli kuumekohtauksia, ja Benderin rytäkässä saamansa säärivamman johdosta hän ei voinut seisoa, vaan hänen täytyi olla makuulla. Ehkäpä sairaus, kuviteltu tai todellinen, oli myös varokeinona, koska huhuiltiin, että turkkilaiset aikoivat muka siirtää kuninkaan joko Vähään-Aasiaan tai Kreikan saaristoon, mihin siirtoon Kaarlella ei tietysti ollut vähääkään halua.
[42] Tämä tapahtui Tönningenissä, johon Stenbock armeijoineen saarrettiin, keväällä 1713. — Muuten väittää Bring, ettei Stenbockin armeija, jolla hän oli saavuttanut Helsingborgin ja Gadebuschin voitot, suinkaan ollut pelkkää huonosti varustettua ja vähän harjoitettua nostoväkeä, vaan siinä oli alussa 50 % ratsuväestä ja 30 % jalkaväestä vanhoja harjaantuneita rykmenttejä, joita siihen saakka oli säästetty. Armeijaan kuuluva nostoväkikin oli jo sotilaallisesti järjestettyä ja jossakin määrin harjoitettua, miehiä paraassa iässä. Varustukset sensijaan olivat puutteelliset.
[43] Aluksi seurasi Kaarlea, joka kulki kapteeni Pietari Friskin nimellä, kaksi toveria: kenraaliajutantti G. Fr. von Rosen ("kapteeni Johan Palm") ja everstiluutnantti O. Fr. Düring ("kapteeni Erik von Ungern"), Rosen jäi pian jälkeen ja Kaarle jatkoi matkaansa vain Düringin kera.
[44] Nämä luvut tuntuvat liioitelluilta. Ihan varmoja tietoja tosin ei liene Ruotsin menetyksistä Kaarlen sodissa, mutta noin valtaviin määriin ne tuskin nousivat, jos lisäksi otetaan lukuun kaatuneet ja muuten kuolleet. Bringin mukaan tekivät Ruotsin sotavoimat Kaarlen sotaretkien alkuvuosina noin 100,000 miestä, joista Ukrainan retken jälkeen oli aseissa enää noin 60,000 miestä. Kaatuneiden, kuolleiden ja vangiksi joutuneiden sijat oli tietysti, mikäli mahdollista, täytetty uusilla miehillä. Kaikkiaan arvelee Bring joutuneen Venäjälle vankeuteen ruotsalaisia sotilaita koko sodan aikana ehkä noin 30,000.
[45] Görtzin diplomaattinen toiminta ja Kaarlen osuus siinä on vieläkin, tärkeiden asiakirjain puutteessa, monin kohdin hämärä. Useat tutkijat ovat erinäisissä seikoissa toista mieltä kuin Voltaire, mutta pääasiassa lienee Voltairen esitys jotakuinkin oikea.
[46] Kaarle XII:n äkillinen kuolema on antanut paljon päänvaivaa sekä historioitsijoille että lääketieteen edustajille. On kaikin mahdollisin keinoin koetettu saada selville, mistä Kaarle sai tuon kuolettavan kuulan päänsä läpi, vihollistenko vai omien miesten puolelta, mutta toistaiseksi siihen ei ole saatu varmuutta. Kolmasti on m.m. Kaarlen palsamoitu ruumis, jota säilytetään Tukholmassa Ritariholman kirkossa, ollut tutkittavana. Ensi kerran se tapahtui v. 1746, jolloin sangen pikaisen ja pintapuolisen tutkimuksen perusteella todettiin kuulan menneen sisään oikeasta ohimosta ja tulleen ulos vasemmasta, toisen kerran v. 1859, jolloin tultiin aivan päinvastaiseen tulokseen, ja kolmannen kerran heinäkuussa 1917, jolloin Ruotsin etevimmät lääketieteelliset auktoriteetit kaikin nykyaikaisin apuneuvoin (käyttämällä valokuvausta, röntgen-säteitä y.m. keinoja) tutkivat kuninkaan muumioitunutta päätä. Itse pääkysymykseen ei tämäkään tutkimus ole enää voinut antaa lopullista varmuutta. Sensijaan voitiin joltisenkin varmasti todeta, että kuolinhaavan on tuottanut yksi ainoa tuliaseesta ammuttu, silmänräpäyksessä tappanut pyöreä rauta- tai lyijykuula, jonka läpimitta on ollut noin 18-20 mm. Se on kokonaisena kulkenut jokseenkin vaakasuoraan hieman vinosti taaksepäin kuninkaan pään läpi, mennen sisään vasemmasta ohimosta ja tullen ulos oikeasta. Tutkimus ei voinut varmasti ratkaista, onko kuula ollut läheltä ammuttu, mutta totesi, että se on lujalla voimalla, särkien ja musertaen, läpäissyt kuninkaan pään.