III.
Afroditen edessä seisoo Antinous, katsoo ylhäistä Afrodite-kuvaa.
Korkea Afrodite, suuri Afrodite, jumalatar! Ylevä ja ihana Afrodite, kauneuden ja rakkauden polvistuttava jumalatar.
Niin näyt ihmiselle kuin täyttyneen kauneuden paalteena. Katsoo sinun ylennettyä oloasi ja koko sielussaan kangastaa ja häilyy sinun ilmestystäsi. Katsoo olkapääsi kiinteätä hyväilevää täydellisyyttä, katsoo rintasi kukkuloiden puhdasta kaareuvaa muotoa, seuraa silmillään vyötäistesi kiinteänä ja hienona pyöreyvää ympärystää, ja niin loistat ihmiseen kuin täysiloistoisen kauneuden armahtavana aurinkona. Tuntee hyvänä vaatteesi alta paaltavan polvesi pyöreän muodon ja paljastuneen jalkasi täydellisen kauneuden, värähtyy sieluksensa kun tuntee pääsi soreaa kaarevaa asentoa ja kaulasi kenoa, ja hiustesi reunustama otsasi tuntuu hyvänä kauneutena sielussa läsnä. Olet ihanuuden täydellisyys, korkea, ylhäinen Afrodite, sinun koko olosi paaltaa yhtenä tyynnyttävänä ja hyvänä täydellisyytenä ihmisessä läsnä ja kangastavasti hälvenee sieluineen sinun ihanana armahtavan ilmestyksesi ylle.
Jokainen toivominen ja jokainen tahtominen sammuu edessäsi ihmisen mielestä. Sinun näkösi täyttää ja täydellistyttää ihmisen kaipauksettomaksi lepäämiseksi. On kuin sammuisi kaikki muu mielestä ja olisi vaan sinun täydellisyytesi loisteen herkkää tuntemista ja sinun täydellisyytesi loisteeseen haihtumista, suuri Afrodite. Afrodite, itseesi tyventynyt kauneus, Afrodite, itseäsi loistava jumalatar, sinä loistat armona jokaiselle ihmiselle, jolle näyt, sinun näkemisesi on jokaiselle ihmiselle tyytymykseksi ja tyyntymykseksi; sinä loistat jokaiselle ihmiselle kuin aurinko levolliselta taivaalta. Jokaiselle olet sinä armollinen ja jokaiselle kaunis, sinä suuri, sydämen tyynnyttävä ja kaipaukset sammuttava, armon ja levon jakaja, Afrodite!