IV.
Neito lähteen reunalla, ruukkua kantava neito, pysähdy! Pääsi kallistunut asento, ruukkua päälaellasi holhoavan kätesi kevyt taivunta ja pukusi riippuvat liehuvat poimut liukuvat suloutena sieluuni. Pysähdy neito, että kauemmin saan katsoa käsivartesi kaunista kaartoa pääsi ylitse, kallistuneen pääsi lempeätä suloa ja vartalosi kevyen puvun syleilemää, norjaa muotoa.
Olet kaunis. Sanomattomana sulona kurottautuu pääsi ylitse taipunut kätesi, sen muotojen lempeät taipuvat viivat sulavat kuin kauniina sointuna sieluun, kohotetulta käsivarreltasi riippuu pukusi liehuvina hulmuina ja liittyy kaareuvissa poimuissa sulavasti armaan nuoren vartalosi ympärille. Katselen kaulasi korkeata ja hentoa pyöreyttä, katselen ruukkua kannattavan pääsi suloista kallistumista ja kiharaisten hiustesi löysää solmua kaareuvalla kaulallasi ja palvelen sielussani sinua.
Kaunis olet sinä, ja jokainen jäsenesi suloinen olo on huomatessa sielulle hyväilyksi. Niin sielu lempeänä tuudittuu sinun näöstäsi, kuin olisi sinun nuorta ja hyvää oloasi. Niin olkapääni hentona pyöreytyy kuin sinun hieno ja norja olkapääsi, niin käteni aaltoo kuin sinun lempeänä taipuva kätesi ja jalkani lepäävät arkoina polun sannalla kuin sinun sykähtävä paljas jalkasi. Kokonaan olet minussa, kaunis, ruukkua kantava nuori neito ja sieluni värjyy sinun hentoista joustavaa oloasi tuntiessani. Viivy hetki vielä, o neito, viivy liikahtamatta sulossasi, että saan hetken vielä tuudittaa näköäsi sielussani ja hetken vielä suloutua säveliksi näöstäsi!