XVI.
Kun minä yksin huoneessani istun ja yön hetket tykähtelevät minun ohitseni niinkuin raskas virta, niin istun minä ja ajattelen Bathsebaa.
Ja minun mieleni meri velloo minussa ja sen käynti on syvä. Ja minun ylläni liihottelee Bathseban kuva, ja minä tunnen niinkuin minä hänen läsnäolonsa ympärilläni tuntisin, ja lähelläni ja vieressäni, ja kun minun hengitykseni nousee ja laskee, niin tunnen minä, niinkuin hän kuumassa halauksessa minun rinnallani lepäjäisi.
Ja yö vaikenee syvänä ja yön hetket tykähtelevät, mutta minä istun, enkä liikahda istuimellani, ja minun käteni ovat vaipuneet toistensa päälle minun polvilleni.