KAHDESTOISTA LUKU.
Loppu.
John Jago vietiin tuomarin eteen ja seuraavana päivänä näytettiin toteen, että hän oli sama mies.
Ambrosen ja Silas'en henki ei tietysti enää ollut vaarassa saada kärsiä lain ankaruutta. Mutta muutamat lain-opilliset muoto-asiat vielä puuttuivat, ennenkuin he laskettiin syyttöminä vankilasta.
Tällä väli-ajalla tapahtuivat muutamat seikat, joita tässä lyhyesti mainittakoon, ennenkuin päätän kertomukseni.
Herra Meadowcroft vanhempi, jota kestetyt tuskat olivat kerrassaan runnelleet, kuoli äkkiä sydämen kolotukseen. Eräs lisäys vainajan testamenttiin vahvisti Naomin lausetta neiti Meadowcroft'in vallasta isänsä yli ja ilmotti samassa, missä tarkotuksessa neiti Meadowcroft tätä valtaa piti. Herra Meadowcroft'in pojat saivat ainoastaan määrätyn eläke-rahan. Maatilan omistus-oikeus jäi tyttärelle sillä vainajan kehoituksella, että neiti Meadowcroft ottaisi vainajan "paraimman ja rakkaimman ystävän, herra John Jagon", mieheksensä.
Tämän testamentin johdosta lähetti Morwick'in uusi omistajatar loukkaavan sanan Naomille, ett'ei hän kauemmin viipyisi talossa. Tässä lisättäköön, että neiti Meadowcroft ei lainkaan ottanut uskoaksensa, että John Jago koskaan oli pyytänyt Naomia vaimoksensa tahi häntä uhkaillut, jos hän kieltäisi suostumasta.
Neiti Meadowcroft syytti minua, samalla tapaa kuin Naomikin, että minä vihasta suuresti soimattua John Jagoa kohtaan olin tahallani kokenut halventaa häntä neiti Meadowcroftin kunnioituksessa; minäkin, kuten Naomi sain käskyn korjata luuni talosta.
Me molemmat talosta ajetut tapasimme toisemme porstuassa matka-kampsuinemme.
"Me olemme molemmat karkoitetut, rakas herra Lefrank", sanoi Naomi suloisella, iloisella hymyilyllään. "Te matkustatte takaisin Englantiin, arvaan minä; ja minä kaiketi koetan tulla toimeen täällä kotimaassani. Naiset voivat saada paikan, jos joku antaa heille puoltosanansa. Missähän minä löydän jonkun, joka voi antaa minulle paikan?"
Nyt minä huomasin, että minun tuli puhua oikealla ajalla.
"Minulla on paikka tarjona teille", vastasin minä.
Naomi ei vielä aavistanut mitään.
"Se oli hyvä, herraseni", oli Naomin ainoa vastaus. "Oliko se sähkölennätin-konttorissa tahi kauppapuodissa?"
Minä hämmästytin pienen amerikalaisen ystävättäreni syleilemällä häntä ja painamalla ensimäisen suukkoseni hänen huulillensa.
"Paikka on oman takkani ääressä", sanoin minä; "palkkanne on kaikki, mitä syystä voitte pyytää minulta; ja jollei teillä Naomi ole mitään vastaan-sanomista, otan minä teidät vaimokseni".
Minulla ei ole mitään muuta lisättävää, paitsi että vuosikausia on kulunut, sittenkun lausuin nämät sanat ja vielä olen yhtä rakastunut Naomiin kuin koskaan ennen.
Muutamia kuukausia häiden jälkeen kirjotti rouva Lefrank eräälle ystävälleen Narrabeessa, kuulustellen, kuinka talossa voitiin. Vastauksesta saatiin tietää, että Ambrose ja Silas olivat muuttaneet Uuteen-Seelantiin ja että Meadowcroft oli yksin Morwick'in talossa. John Jago ei huolinutkaan ruveta hänen avio-mieheksensä. John Jago oli taasen kadonnut teille tietämättömille.
* * * * *
Loppumuistutus.
Muuan painettu kertomus eräästä oikeus-jutusta, joka tämän vuosisadan alkupuolella koskaan tapahtui, antoi ensimäisen aiheen tähän pieneen kertomukseen. Julkaistu kertomus tästä eriskummallisesta jutusta on nimeltään: "Jesse ja Stephan Boornin tutkinto, tunnustukset ja tuomio Russel Colwin'in murhasta ja sen miehen palaaminen, joka luultiin murhatuksi". Kirjoitti Leonhard Sargeant, entinen apulais-kuvernöri Vermontista (painettu Manchesterissa 1873). Lienee paikoillaan, että epäilevien lukijain vuoksi lisään, jotta kaikki nuo "uskomattomat tapaukset" tässä kertomuksessa ovat tosi-asioita, joita olen lainannut painetusta kertomuksesta. Kaikki mikä näyttää "todennäköiseltä", on yhdeksässä kohdassa kymmenestä kirjottajan keksimä.