Ensimmäinen kohtaus.
Sama paikka.
(Eräs kauppias, Angelo ja oikeudenpalvelija tulevat.)
KAUPPIAS.
Helluntaiks' oli velka maksettava;
En ole sitä vaatinut, ja nytkään
En vaatisi, jos minulla ei matka
Ois Persiaan ja siihen rahaa tarvis.
Siis suorittakaa heti veikanne,
Tää herra muuten pistää teidät tyrmään.
ANGELO.
Se summa, jonka teille olen velkaa,
Antipholukselt' on mun saatavaa.
Paraillaan juur' kun teidät tapasin,
Hän multa vitjat sai, ja kello viidelt'
On mulla määrä saada niistä maksu.
Jos suvaitsette tulla kanssani,
Niin velan maksan pois ja vielä kiitän.
(Antipholus Ephesolainen ja Dromio Ephesolainen tulevat.)
OIKEUDENPALVELIJA.
Se vaiva säästyy: tuossa tulee hän.
ANTIPHOLUS EPH. (Dromiolle).
Sill' aikaa kultasepällä kun käyn,
Sin' osta köydenpätkä; sitä maistaa
Saa vaimoni ja kätyrinsä,
Kun päiväll' oven multa sulkivat. —
Tuoss' onkin kultaseppä. — Mene oiti
Ja osta köydenpää ja tuo se kotiin.
DROMIO EPH.
Kyll' ostan, — tuhat puntaa vuodess' ostan!
(Menee.)
ANTIPHOLUS EPH.
Kyll' oivan avun saa, ken teihin uskoo!
Te lupasitte itse vitjat tuoda;
Ei tullut seppää eikä vitjoja.
Teist' ehkä liiaks kestäis ystävyys,
Jos vitjat kiintäis sen: siks' ette tullut.
ANGELO.
Sijansa leikki saakoon! Tässä lasku
On vitjain painost' ihan karaatilleen;
Työpalkaksi ja hienon kullan hinnaks
Saan kolme tukaattia yli sen,
Mit' olen tälle herralle ma velkaa.
Nyt pyydän, heti maksakaa ne hälle:
On matkaan menoss', ei voi odottaa.
ANTIPHOLUS EPH.
Nyt paikalla ei mulla ole rahaa,
Lisäksi asioit' on kaupungilla.
Talooni, Angelo, tää vieras viekää;
Samassa vitjat viekää vaimolleni
Ja hältä maksu niistä pyytäkää.
Ehk' olen siellä silloin jo kuin tekin.
ANGELO.
Siis vitjat hälle itse annatte?
ANTIPHOLUS EPH.
En; myötänne ne viekää; viivyn ehkä.
ANGELO.
Hyv' on. Teill' onko vitjat mukana?
ANTIPHOLUS EPH.
Jos mull' ei ole niitä, on ne teillä;
Jos ei, niin ette rahojakaan saa.
ANGELO.
Ei, leikki pois, ja tuokaa tänne vitjat.
Jo tuul' ja luode tätä herraa vartoo;
Hänt' olen liiaksikin viivytellyt.
ANTIPHOLUS EPH.
Tuon pilan peitteeks keksitte, kun ette
Sananne mukaan Piikkisikaan tullut.
Mun tulis teitä nuhdella, mut te
Alatte toran, niinkuin mikä akka.
KAUPPIAS.
Jo aika rientää; pyydän, joutukaa.
ANGELO.
Näette minkä harmin tuo hän; vitjat —
ANTIPHOLUS EPH.
Ne viekää rouvalle, niin saatte rahat.
ANGELO.
Kas vain! Vastikäänhän ne teille annoin.
Pois vitjat vain, tai joku vakuus suokaa.
ANTIPHOLUS EPH.
Hyi! Pilan ajatte jo pilalle.
Miss' on ne vitjat? Näyttäkää ne mulle.
KAUPPIAS.
Ei mulla aikaa moista jankkaa kuulla.
No, herra, saanko velkani vai en?
Jos en, niin hänet velkatyrmään laitan.
ANTIPHOLUS EPH.
Vai velka? Mitä minä teille velkaa?
ANGELO.
Sen, mikä mulle tulee vitjoista.
ANTIPHOLUS EPH.
En mitään velkaa, ennenkuin ne saan.
ANGELO.
Ne saitte, siit' ei puolta tuntia.
ANTIPHOLUS EPH.
En mitään saanut; väitteenne mua loukkaa.
ANGELO.
Viel' enemmän mua loukkaa kieltonne.
Mun luottoni on vaarass', ajatelkaa.
KAUPPIAS (oikeudenpalvelijalle).
Mun kanteestani pankaa hänet tyrmään.
OIKEUDENPALVELIJA.
Nimessä herttuan, mua seuratkaa.
ANGELO.
Tää koskee kipeästi maineeseeni. —
Nuo rahat puolestani maksakaa,
Tuon kautta muuten vangitutan teidät.
ANTIPHOLUS EPH.
Vai maksaa siitä, mit' en koskaan saanut!
No, hölmö, minut vangitse, jos tohdit.
ANGELO.
Mies, tuossa palkkas! Hänet vangitse.
En omaa veljeäni säästäisi,
Jos hän näin julkisesti mua solvais.
OIKEUDENPALVELIJA.
Te haaston kuulitte. Pois tyrmään siis.
ANTIPHOLUS EPH.
Ma sua seuraan, kunnes takuun hankin.
(Angelolle.)
Tää lysti teille maksaa enemmän
Kuin kaikki kulta, mit' on puodissanne.
ANGELO.
Kyll' oikeutt' on vielä Ephesossa:
Tulette julkihäpeään, sen takaan.
(Dromio Syrakusalainen tulee.)
DROMIO SYR.
Tääll' Epidamnosta on alus, herra;
Ja heti kun sen isäntä on tullut,
Se lähtee matkaan. Tavaranne olen
Jo laivaan vienyt, olen ostanut
Jo öljyt, palsamit ja aqvavitat.
Jo varusteiss' on kaikki; hauska tuuli
Puhaltaa maalta päin; vain odottavat
Aluksen isäntää ja teitä, herra.
ANTIPHOLUS EPH.
Oletko hassu? Senkin pahnan-alus!
Mik' Epidamnon alus mua vartoo?
DROMIO SYR.
Alusta laitoitte mun tiedustamaan.
ANTIPHOLUS EPH.
Sun laitoin köyden ostoon, senkin hölmö,
Ja sanoin minkä vuoks ja mitä varten.
DROMIO SYR.
Vai köyttä varten minut laitoitte?
Alusta laitoitte mun tiedustamaan.
ANTIPHOLUS EPH.
Kun aikaa saan, niin tästä kanssas kiistän
Ja tarkemmiksi korvas opetan.
Pois heti, lurjus, Adrianan luo!
Tuoss' avain, käske että pulpetista,
Jonk' yltä peittää turkkilainen vaate,
Lähettää mulle rahakukkaron.
Kadulla minut vangittu on, sano,
Ja lunnaiks rahaa tarvitaan. Pois, joutuin! —
(Oikeudenpalvelijalle.)
Nyt tyrmään, kunnes rahat saapuvat.
(Kauppias, Angelo, oikeudenpalvelija ja
Antipholus Ephesolainen poistuvat.)
DROMIO SYR.
Siis Adrianan luo, miss' atrioitiin
Ja missä mua kosi Dowsabel!
Mun sylihini hän on liian paksu.
Mut mennä täytyy, vaikk' ei mieli tee;
Kun herra käskee, orja tottelee.
(Menee.)