Toinen kohtaus.
Windsorin puisto.
(Paaso, Höllönen ja Laihanen tulevat.)
PAASO. Tulkaa pois; väijymme täällä linnan kaivannossa, kunnes näemme keijujemme valkeat. — Ajatelkaa tytärtäni, vävy Laihanen.
LAIHANEN. Tietystikin. Olen puhellut hänen kanssaan, ja meillä on merkkisana, josta tunnemme toisemme. Minä menen sen valkoisen tykö ja sanon "titi"; hän sanoo "piti"; ja siitä me tunnemme toisemme.
HÖLLÖNEN. No, hyvähän tuo; mutta mitä hyödyttää nuo "titi" ja "piti"? Onhan se valkoinen puku jo riittävä tunnusmerkki. — Kello on jo kymmenen lyönyt.
PAASO. Pimeä on yö. Taivas pilantekoamme siunatkoon! Kukaan ei tarkoita pahaa, paitse paholainen, ja hänet me tunnemme sarvistaan. Tulkaa pois: seuratkaa minua.
(Menevät.)