Viides kohtaus.
Huone Sukkanauha-ravintolassa.
(Isäntä ja Simppeli tulevat.)
ISÄNTÄ. Mitä tahdot, moukka? Mitä, pölkkypää? Puhu, puhku ja soita: lyhyeen, joutuun, nopeaan, sukkelaan!
SIMPPELI. Hyvä, hyvä herra, minulla olisi asiaa sir John Falstaffille herra Laihaselta.
ISÄNTÄ. Tuossa on hänen huoneensa, hänen talonsa, hänen linnansa, hänen uudinvuoteensa ja telttasänkynsä;[18] siellä on kauttaaltaan maalauksia tuhlaajapojan historiasta, vereksiä ja uusia. Mene, kolkuta ja huuda; hän vastaa sinulle kuin kannibaalilainen; kolkuta, sanon minä.
SIMPPELI. Sinne meni eräs vanha eukko, lihava eukko hänen huoneeseensa; rohkenen olla niin hävytön ja odottaa, kunnes hän tulee sieltä; oikeastaan minulla olisikin hänelle asiaa.
ISÄNTÄ. Mitä? Lihava eukko? Voi vielä ryöstää ritarin! Annas kun minä huudan. — Ritari pukari! Sir John pukari! Vastaa sotaisista keuhkoistasi: oletko siellä? Isäntäsi, ephesiläisesi,[19] sinua kutsuu.
FALSTAFF (ylhäältä). Mitä asiaa, hyvä isäntä?
ISÄNTÄ. Täällä on eräs böhmiläinen tattari, joka odottaa lihavan eukkosi alas tulemista. Päästä hänet, pukari, päästä hänet; minun huoneeni ovat siveyden asuinsijoja. Hyi! Salaisuuksiako? Hyi!
(Falstaff tulee.)
FALSTAFF. Niin, hyvä isäntä, olihan siellä vanha lihava eukko vastikään luonani, mutta hän on jo tiessään.
SIMPPELI. Luvalla kysyen, armollinen herra, eikö se ollut se Brentfordin viisas eukko?
FALSTAFF. Oli kuin olikin, sinä raakunkuori. Mitä sinä hänestä tahdot?
SIMPPELI. Isäntäni, hyvä herra, herra Laihanen, lähetti minut hänen peräänsä, kun näki hänen kulkevan kadun poikitse, kysymään, hyvä herra, onko eräällä Nym nimisellä miehellä, joka häneltä vitjat peijasi, ne vitjat, vai eikö.
FALSTAFF. Puhuin juuri hänen kanssaan siitä.
SIMPPELI. Ja, luvalla kysyen, mitä sanoi hän?
FALSTAFF. Niin, hän sanoi, että ihan sama mies, joka herra Laihaselta peijasi hänen vitjansa, petkutti ne häneltä.
SIMPPELI. Voi, jos olisin saanut sitä eukkoa itseä puhutella! Olisi minulla ollut muutakin häneltä kysyttävää isäntäni puolesta.
FALSTAFF. Mitä sitten? Sano pois.
ISÄNTÄ. Niin, anna tulla; joutuun!
SIMPPELI. Minulla ei ole lupaa sitä salata.
ISÄNTÄ. Salaa se, muuten olet kuoleman oma!
SIMPPELI. No niin, herra, se koski vain neitsyt Anna Paasoa; piti vain kysyä, olisiko herralleni onneksi saada hänet vai eikö.
FALSTAFF. Se on hänelle onneksi, on.
SIMPPELI. Mikä, herra?
FALSTAFF. Saada hänet tai ei. Mene vain ja sano, että eukko on sen minulle sanonut.
SIMPPELI. Saanko olla niin hävytön ja sanoa sen, herra?
FALSTAFF. Saat olla niin hävytön kuin tahdot.
SIMPPELI. Kiitoksia, armollinen herra. Herrani tulee varmaankin oikein iloiseksi näistä uutisista.
(Menee.)
ISÄNTÄ. Sinä olet oppinut mies, sir John, oppinut mies. Sano, oliko siellä tietäjä-akka luonasi?
FALSTAFF. Oli niinkin, isäntäiseni; semmoinen, joka opetti minulle enemmän viisautta, kuin mitä ennen olin oppinut koko elinaikanani; enkä sitä paitse maksanut siitä mitään palkkaa, vaan sain itse palkan oppimastani.
(Bardolph tulee.)
BARDOLPH. Heresta varjelkoon herra! Petosta, sulaa petosta!
ISÄNTÄ. Missä ovat hevoseni? Sano hyvää niistä, sinä konnanminttu!
BARDOLPH. Tiessään petturien kanssa; sillä heti kun tulin tuolle puolen Etonia, viskasivat he minut toisen hevosen selästä lokalätäkköön; ja sitte kannukset kylkeen ja matkaan, niinkuin kolme saksalaista pirua, kolme tohtori Faustusta.
ISÄNTÄ. He menivät vaan herttuaa vastaan, sinä konna; älä sanokaan, että he pakenivat; saksalaiset ovat rehellisiä ihmisiä.
(Sir Hugh Evans tulee.)
EVANS. Misä on isänt?
ISÄNTÄ. Mikä asiana, herra Hugh?
EVANS. Pitäkkä silmäll teijä kundejann; yks mnuun ystvän tul just kaupunkkihi ja sanos ett kolm sakslaist peijona on peijann Readingin, Maidenheadin ja Colebrookin krouvareilt kaikk heijä hevoses ja rahas. Mnää sano sen teill hyväs aivotukses, näettäk, te olett sukkel mies ja täynnäs kurei ja konnankoukui, eik se passa ett teit peijata. Hyväst vaa!
(Menee.)
(Tohtori Cajus tulee.)
CAJUS. Miss ole se Sukkinahi isende?
ISÄNTÄ. Tässä, herra tohtori, pää pyörällä ja kahden vaiheella.
CAJUS. Mine ei osaan sano mike se ole; mut minu ole sanottu ett te teke suuret preparations ykden Saksa herttua tekden; parbleu, hovi ei mite teede, ett mike herttua tule; mine tarkoitta hyve. Adieu!
(Menee.)
ISÄNTÄ. Huuda ja huikkaa, konna sinä, juokse! — Auta minua, ritari; olen myyty. — Juokse ja lennä, huikkaa ja huuda, sinä konna! Minä olen myyty!
(Isäntä ja Bardolph menevät.)
FALSTAFF. Soisin että koko maailma tulisi peijatuksi, sillä minua on peijattu ja päälliseksi vielä piesty. Jos hovin korviin tulisi, kuinka minua on muodosteltu ja kuinka minun muodostustani on huuhdottu ja kurikoittu, niin varmaankin sulattaisivat minut irti rasvoistani, tippa tipalta, ja voitelisivat minulla kalastussaappaitaan; lyön vetoa että minua pistelisivät terävillä kommillaan, kunnes olisin kokoon kitistynyt kuin kuiva päärynä. Ei ole onni minua suosinut sen jälkeen, kuin paholaiselle vannoin sieluni pelipöydässä. Jos vain henkeni kulkisi sen verran, että voisin lukea isämeitäni, niin tekisin, toden totta, katumusta.
(Rouva Reipas tulee.)
No, mistä sinä tulet?
R. REIPAS. He, noiden kahden tyköä, tiedämmä.
FALSTAFF. Piru vieköön toisen ja pirun emä toisen, niin ovat molemmat hyvässä turvassa. Olen heidän tähtensä kärsinyt enemmän, kuin mitä inhimillisen luonnon sikamainen heikkous saattaa sietää.
R. REIPAS. Ja eikö sitten he ole kärsineet? Ovat niinkin, sen voin vakuuttaa, eritotenkin toinen heistä: rouva Virta, ihmisparka, on niin piesty sinelmille ja mustelmille, ettette hänestä löytäisi valkeata pilkkua.
FALSTAFF. Älä minulle puhu sinelmistä ja mustelmista; minuun on piesty kaikki taivaankaaren värit; vähällä etteivät minua vanginneet Brentfordin noitana; ja jos ei ihmeteltävä älykkäisyyteni, taitoni osoitella vanhaa akkaa, olisi minua pelastanut, niin olisi pyöveli-lurjus pistänyt minut jalkapuuhun, julkiseen jalkapuuhun, noita-akkana.
R. REIPAS. Sir John, sallikaa minun puhua kanssanne teidän huoneessanne, niin saatte kuulla miten asiat ovat, suureksi mielihyväksenne, sen teille takaan. Voi, te kultamuruset! Mikä puuha on saada teidät yhteen! Varmaankaan toinen teistä ei palvele oikein taivasta, koska kaikki on teille niin vastaista.
FALSTAFF. Tulkaa huoneeseeni.
(Menevät.)