Viides kohtaus.
Sama seutu. Katu.
(Vilkas ja Keihäs tulevat.)
VILKAS. Keihäs, totta jumal'avita, tervetullut Milanoon!
KEIHÄS. Älä tee nahkavalaa, poikaseni; minä en ole tervetullut. Arvelen aina, että mies ei ole mennyttä, ennenkuin hirtetään, ja ettei kukaan ole tervetullut paikalle, ennenkuin on etumaksun maksanut ja emäntä sanoo: "tervetullut!"
VILKAS. Tule, sinä houkkio; mennään heti paikalla olutkapakkaan, niissä viiden pennin maksusta saat viidet tuhannet tervetuliaiset. Mutta, sano, kuinka pääsi herrasi eroon Julia-neidestä?
KEIHÄS. No niin, kun olivat sopineet tosissaan, niin erkanivat koreasti pilallaan.
VILKAS. Mutta eikö hän aio naida herraasi?
KEIHÄS. Ei.
VILPAS. Kuinka niin? Eikö herrasikaan häntä?
KEIHÄS. Ei hänkään.
VILPAS. Onko kaikki rikki?
KEIHÄS. Ei, eheät ovat kumpikin kuin kalat vedessä.
VILPAS. No mihin päin sitten ovat asiat?
KEIHÄS. No, näin: kun herrani asiat ovat hyvään päin, niin ovat toisenkin hyvään päin.
VILKAS. Mikä olet tollo! Tuota ei minun pääni käsitä.
KEIHÄS. Pölkkypää, kun et sitä käsitä! Keppinikin sen käsittää.
VILKAS. Mitä höpiset?
KEIHÄS. Jos tahdot koittaa, niin näytän käsinpitäen, kuinka se tollon käsittää.
VILKAS. Älä hemmetissä; en minä semmoista tolloa tarkoittanut. Mutta sano nyt oikein totta: tuleeko siitä naimista?
KEIHÄS. Kysy koiraltani; jos se sanoo: tulee, niin tulee; jos se sanoo: ei, niin tulee; jos se heiluttaa häntäänsä eikä sano mitään, niin tulee.
VILKAS. Loppupäätös on siis, että tulee.
KEIHÄS. Semmoista salaisuutta et saa minusta irti muuten kuin kautta rantain.
VILKAS. Hyvä kun niinkin saan sen sinusta irti. Mutta, Keihäs, mitä sanot siitä, että minun herrani on lemmen kahleissa?
KEIHÄS. Sen olen jo kauan tiennyt.
VILPAS. Minkä?
KEIHÄS. Että hän on lemmon kahleissa, ihan niinkuin sanot.
VILPAS. Senkin hävytön aasi, kurielet kanssani!
KEIHÄS. Hupsu, enhän sinua tarkoittanut; tarkoitin herraasi.
VILKAS. Minä sanon sinulle, että herrani on lemmenliekissä.
KEIHÄS. Ja minä sanon sinulle, että hän minun puolestani vaikka lemmessä palakoon. Jos tahdot tulla kanssani olutkapakkaan, niin hyvä; jos et, niin olet heprealainen, juutalainen, etkä väärtti kristityksi kutsuttaa.
VILKAS. Miksi niin?
KEIHÄS. Siksi että sinussa ei ole sen vertaa lähimmäisen rakkautta, että voisit kristityn kanssa olutta juoda. Tuletko?
VILKAS. Niinkuin tahdot.
(Menevät.)