EPILOGI.
ROSALINDA. Ei ole tavallista nähdä sankaritarta epiloogina, mutta se ei ole sen sopimattomampaa kuin nähdä sankaria proloogina. Niinkuin hyvä viini ei kaipaa kehaisua, niin hyvä näytelmäkään ei kaipaa epiloogia; mutta hyvää viiniä auttaa hyvä kehaisu, ja hyvät näytelmät paranevat hyvästä epiloogista. Mutta missä asemassa olen sitten minä, kun en ole hyvä epiloogi, enkä voi teille hyvää kappalettakaan suositella? Minä en ole kerjäläisen pukimessa, siis ei sovi minulle kerjääminen; ainoa neuvo on ruveta loihtimaan, ja alotan naisista. Manaan teitä, hyvät naiset, niin totta kuin miehiä rakastatte, että miellytte tähän kujeiluun sen verran kuin haluatte; ja teitä manaan, hyvät miehet, niin totta kuin naisia rakastatte — ja typerä naurunne osoittaa, ett'ei kukaan teistä heitä vihaa — että yhdessä naisten kanssa kujeilu teitä miellyttäisi. Jos minä olisin nainen,[14] niin suutelisin teitä kaikkia, joilla on parta, mikä minua miellyttää, kasvot, joita suvaitsen, ja henki, joka ei tympäise; ja varmaankin nyt kaikki, joilla on hyvä parta tai hyvät kasvot tai suloinen henki, kun tässä teen kumarrukseni, suopeaan tarjoukseeni sanovat jäähyväiset.
(Menevät.)