Toinen kohtaus.
Vankila.
(Moilanen, Muikkari ja kirjuri tulevat, kaikki kolme
virkapukuun puettuina; Conrad ja Borachio vartioineen.)
MOILANEN. Onko koko komplottimme koossa?
MUIKKARI. Ah! tuoli ja tyyny herra ahtivarjukselle.
KIRJURI. Ketkä tässä ovat syytteenalaiset?
MOILANEN. He, hitto olkoon, minä ja tämä virkaveljeni, tiedämmä.
MUIKKARI. Niin, se on tietty: meillä on ortelit tehdä toimitustutkinto.
KIRJURI. Mutta ketkä ovat ne pahantekijät, jotka ovat tutkittavat? Tuokaa ne tänne herra konstaapelin eteen.
MOILANEN. Niin, hitto olkoon, tuokaa ne tänne minun eteeni. — Mikä on teidän nimenne, hyvä ystävä?
BORACHIO. Borachio.
MOILANEN. Olkaa hyvä ja pankaa rotokollaan: Borachio. — Ja teidän, munsööri?
CONRAD. Olen kavaljeeri, herraseni, ja nimeni on Conrad.
MOILANEN. Pankaa rotokollaan: munsööri kavalieri Conrad. — Sanokaa, miehet, pelkäättekö Jumalaa?
CONRAD ja BORACHIO. Niin ainakin luulemme.
MOILANEN. Rotokollaan, että luulevat että pelkäävät Jumalaa; — ja pankaa Jumala ensin; sillä Jumala varjelkoon, että Jumala antaisi perään mokomille lurjuksille. — Miehet, todistettu on jo, ett'ette ole paljon parempia kuin aika konnia, ja vähällä pitää, ettei sitä jo pian uskotakin. Mitä vastaatte itse puolestanne?
CCONRAD. Sanomme siihen, että emme ole konnia.
MOILANEN. Vorpannatun sukkela mies, se täytyy myöntää; mutta kyllä minä hänestä selvän otan. — Tulkaahan tänne, munsööri; kuiskaan jotakin korvaanne, herraseni: sanon teille, että teistä luullaan, että olette aika konnia.
BORACHIO. Mutta minä sanon teille, että emme ole.
MOILANEN. Hyvä, menkää syrjään. — Jumalauta, he puhuvat molemmat akuraatisti samaa. Onko pantu rotokollaan, että eivät ole.
KIRJURI. Herra konstaapeli, tutkinto ei käy laillisella tavalla; teidän tulee ensin kutsua esiin vartijat, jotka ovat heidät syytteeseen panneet.
MOILANEN. Niin tosiaankin, se on mukavin tapa. — Vartijat, tulkaat esiin! — Hyvät miehet, käsken prinssin nimessä, että panette nämä miehet syytteeseen.
1 VARTIJA. Tämä mies sanoi, hyvä herra, että Don Juan, prinssin veli, on konna.
MOILANEN. Rotokollaan, että prinssi Juan on konna. — Mitä! Onhan ilmeinen pattovala sanoa prinssin veljeä konnaksi.
BORACHIO. Herra konstaapeli, —
MOILANEN. Pidä suusi, mies! Minä en kärsi naamaasi, kuule se.
KIRJURI. Mitä muuta kuulitte hänen sanovan?
2 VARTIJA. Sanoi mar senkin, että oli saanut tuhannen tukaattia Don Juanilta tehdäkseen väärän kanteen Hero neitiä vastaan.
MOILANEN. Sehän on ilmeistä murtovarkautta.
MUIKKARI. Niin, totisesti, onkin.
KIRJURI. Mitä muuta, poikaseni?
l VARTIJA. Ja että kreivi Claudio, hänen puheensa nojalla, aikoi häväistä Hero neitiä koko seurakunnan edessä eikä naida häntä.
MOILANEN. Senkin lurjus! Tuosta sinä vielä tulet tuomituksi ijankaikkiseen autuuteen.
KIRJURI. Mitä muuta?
2 VARTIJA. Siinä kaikki.
KIRJURI. Ja tämä on enemmän, miehet, kuin mitä voitte kieltää. Don Juan on tänä aamuna salaa paennut paikkakunnalta. Hero on sanotulla tavalla joutunut syytteeseen ja niinikään sanotulla tavalla hyljätyksi ja tästä harmistuneena yht'äkkiä kuollut. Herra konstaapeli, panettakaa kiinni nämä miehet ja toimittakaa heidät Leonaton taloon; minä menen edeltä ja näytän hänelle tutkinto-pöytäkirjan.
(Menee.)
MOILANEN. Kas niin, pankaa heidät köysivärkkiin.
MUIKKARI. Niin, kruunun hanskat käteen.
CONRAD. Tiehesi, hölmö!
MOILANEN. Herran Kiesus! Missä on ahtivarjus? Pankoon rotokollaan, että prinssin palvelija on hölmö. — Kas niin, köyttäkää heidät! — Senkin hävytön mies?
CONRAD. Tiehenne! Senkin aasi! Senkin aasi!
MOILANEN. Etkö arvostele ammattiani? Etkö arvostele ikääni? — Oi, jos hän nyt olisi tässä ja panisi rotokollaan, että minä olen aasi? — Mutta, te miehet, muistakaa, että minä olen aasi; vaikkei sitä ole rotokollaan pantu, niin älkää unhottako, että minä olen aasi. — Niin, sinä kanalja, sinä olet täynnä moraalia, sen voin minä luotettavilla vierailla miehillä sinulle todistaa. Minä olen älykäs mies ja, mikä vielä parempi, oikeudenpalvelija ja, mikä vielä parempi, oman huoneen haltija ja, mikä vielä parempi, niin hyvää lihaa kuin kuka muu tahansa Messinassa; mies, joka tunnen lait ja reklamentit, tiedä se, ja jolla on varaa aitassa, tiedä se, ja mies, jolla on tappioita ollut, ja mies, jolla on kaksi takkia ja muutenkin kaikki hienoa ja somaa. Viekää hänet pois! Voi, jos sentään olisi tullut rotokollaan, että minä olen aasi!
(Menevät.)