Ensimmäinen kohtaus.
Sisilia. Vierashuone Leonteen hovilinnassa.
(Camillo ja Archidamus tulevat.)
ARCHIDAMUS. Jos joskus, Camillo, satutte Böhmissä käymään samanlaisessa toimessa, kuin mikä nyt on minun virkaintoni liikkeelle pannut, niin saattepa, kuten sanoin, nähdä, että suuri on erotus meidän Böhmin ja teidän Sisilian välillä.
CAMILLO. Luulenpa, että ensi kesänä Sisilian kuningas aikoo Böhmin kuninkaalle maksaa velkansa ja käydä vuorovierailulla.
ARCHIDAMUS. Vaikka vieraanvaramme tuottaakin meille häpeätä, niin on kuitenkin hyvä tahto puolustuksenamme; sillä tosiaankin —
CAMILLO. Mitä joutavia!
ARCHIDAMUS. Toden totta, puhun täydestä sydämmestä: me emme voi sellaisella loistolla — niin suurenmoisella — en tiedä kuinka sanoa. — Pitänee antaa teille unijuomaa, että aistinne eivät tajuaisi puutteellisuuttamme, eivätkä meitä ainakaan moittisi, jos eivät kehuakaan saattaisi.
CAMILLO. Liian kalliisti maksatte vapaaehtoisen tarjon.
ARCHIDAMUS. Uskokaa minua, minä puhun niin kuin tietoni käskee ja niin kuin suoruus vaatii.
CAMILLO. Sisilia ei milloinkaan voi Böhmille osoittaa liikaa ystävyyttä. He kasvoivat yhdessä lapsina, ja silloin heihin juurtui keskinäinen rakkaus niin suuri, että sen nyt täytyy aluvia työntää. Sitten kuin kypsynyt arvo ja kuninkaalliset velvollisuudet erottivat heidät toisistaan, ovat he, vaikk'ei itse kohdastansa, kuitenkin kuninkaallisten edustajien kautta yhtyneet vaihtamaan lahjoja, kirjeitä ja ystävällisiä lähetyksiä, niin että erilläänkin ollen ovat näyttäneet yhdessä olevan, paiskanneet kättä ikäänkuin pohjattoman syvyyden ylitse ja syleilleet toisiaan ikäänkuin vastakkaisten ilmain ääriltä. — Jumala heidän ystävyyttään varjelkoon!
ARCHIDAMUS. Luulenpa ettei maailman pahuus eikä mikään voi sitä muuttaa. Teille tuottaa sanomatonta iloa nuori Mamillius prinssinne; hän on toivehikkain nuorukainen, minkä ikänäni olen nähnyt.
CAMILLO. Minulla on samat hyvät toiveet hänestä kuin teilläkin. Hän on erinomainen lapsi, hän oikein virvoittaa alamaista ja lohduttaa vanhaa sydäntä. Ne, jotka sauvain nojassa kulkivat, ennen kuin hän oli syntynyt, toivovat elävänsä siksi, että näkisivät hänet miehenä.
ARCHIDAMUS. Kuolisivatko he muuten mielellään?
CAMILLO. Varmaankin, jos ei heillä olisi muuta syytä toivoa pitempää elämää.
ARCHIDAMUS. Jos ei kuninkaalla olisi poikaa, mielisivät he sauvain nojassa käydä, kunnes hän saisi pojan.
(Poistuvat.)