Toinen kohtaus.
Belmont. Huone Portian talossa.
(Portia ja Nerissa tulevat.)
PORTIA. Toden totta, Nerissa, minä pieni olento olen tähän suureen maailmaan kyllästynyt.
NERISSA. Voisi niin olla, neiti hyvä, jos teillä olisi yhtä runsain määrin vastuksia kuin myötäkäymistä. Ja kuitenkin ovat, minun nähdäkseni, ne yhtä sairaat, jotka yltäkylläisyyteensä pakahtuvat, kuin ne, jotka puutteesen nääntyvät. Keskikohta ei siis ole halveksittava kohta. Ylellisyys tuo pikemmin harmaat hiukset, mutta kohtuus pitemmän ijän.
PORTIA. Hyvät mietteet ja oikein lausutut!
NERISSA. Paremmat ne olis, jos niitä oikein noudatettaisiin.
PORTIA. Jos olisi yhtä helppoa tehdä kuin tietää, mikä on tehtävä, niin olisi kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit ruhtinasten linnoja. Se on hyvä pappi, joka seuraa omia neuvojansa. Saattaisin helpommin kahdellekymmennelle opettaa, mikä on hyvää ja oikeata, kuin yhtenä noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiani. Aivut voi keksiä lakeja verelle, mutta tulinen luonto hyppää kylmän säännön yli; nuoruus ja hulluus se loikkaa kuin jänis ramman viisauden vipujen yli. Vaan tämä viisasteleminen ei auta mua valikoimaan itselleni miestä. — Voi mua! valikoimaan! Valikoida en saa mieleistäni enkä hyljätä vastenmielistäni. Näin on elävän tyttären tahdon sitonut kuolleen isän viimeinen tahto. Eikö, Nerissa, ole hirveätä tuo, ett'en saata valita ketään enkä hyljätä ketään?
NERISSA. Teidän isänne oli aina kunnon mies, ja hurskailla on kuollessaan hyvät mielenjohteet; siis arvanheitossa, jonka hän noiden kolmen, kulta-, hopea- ja lyijylippaan suhteen keksi, ja jossa se, joka valikoi hänen mielensä mukaan, valikoi teidät, ei varmaan yksikään muu valikoi oikein, kuin se, joka oikein teitä rakastaa. Vaan eikö teillä ole lämpimää tunnetta yhtäkään kohtaan noista ruhtinaallisista kosijoista, jotka jo ovat saapuneet?
PORTIA. Ole hyvä, luettele heidät; ja siinä järjestyksessä kuin sinä heitä nimität, tahdon minä heitä kuvailla; ja kuvauksestani voit sitten arvata tunteeni.
NERISSA. Ensiksikin on täällä eräs neapelilainen prinssi.
PORTIA. Niin, hän maar on oikea sälkö; sillä hän ei osaa muuta kuin sälkätä hevosestaan; ja suurena lisänä muihin hyviin puoliinsa hän pitää sen, että itse osaa sitä kengittää. Varon suuresti että hänen armollinen äitinsä on ollut kisoissa hevossepän kanssa.
NERISSA. Sitten on täällä palatsikreivi.
PORTIA. Hän ei tee muuta kuin rypistelee otsaansa, ikäänkuin mielisi sanoa: "jos ette huoli minusta, niin olkaa ilman." Hän voi kuunnella hauskoja juttuja nauramatta. Pelkään että hän vanhana muuttuu itkeväksi filosofiksi, kun hän jo nuorena on noin epäkohteliaan synkkä. Mieluummin menen vaimoksi ruumiinkallolle, jolla on suussa luu, kuin yhdellekään noista. Jumala minua varjelkoon heistä kummastakin!
NERISSA. No, entä tuo ranskalainen herra, monsieur le Bon.
PORTIA. Jumala hänet loi ja senvuoksi hän ihmisestä käyköön. Tiedän kyllä että syntistä on muita pilkata; mutta hän! Niin, hänellä on hevonen parempi kuin neapelilaisella, ja parempi paha tapa rypistellä otsaansa kuin palatsikreivillä; hän on kaikkia eikä mitään. Jos rastas laulaa, niin hän heti rupee kipakoimaan; hän miekkailee oman varjonsa kanssa. Jos hänet ottaisin, ottaisin kaksikymmentä miestä. Jos hän minut hylkäisi, antaisin sen hälle anteeksi, sillä vaikka hän rakastaisi minua hulluuteen asti, en koskaan voisi siihen vastata.
NERISSA. No, entä Faulconbridge, tuo nuori englantilainen parooni? mitä hänelle sanotte?
PORTIA. En mitään, sen tiedät; sillä hän ei ymmärrä minua, enkä minä häntä. Hän ei osaa, ei latinaa, ei ranskaa, ei Italian kieltä, ja etten minä osaa penninkään edestä Englannin kieltä, siitä voit vaikka panna kaksi sormea kirjalle. Hän on hieno miehen haamu, mutta ah! ken saattaa puhella mykän nuken kanssa? Kuinka kummalliseksi hän on puettu sitten! Luulen että hän on ostanut takkinsa Italiasta, roimahousunsa Ranskasta, lakkinsa Saksasta ja käytöksensä kaikkialta.
NERISSA. Mitä ajattelette hänen naapuristaan, Skotlannin lordista?
PORTIA. Että hänessä on kristillistä rakkautta naapuriinsa; sillä hän otti lainaksi korvapuustin englantilaiselta, ja vannoi sen maksavansa takaisin hänelle kyetessään. Luulen että ranskalainen takasi häntä niinkuin omaa velkaa.
NERISSA. Mitä pidätte tuosta nuoresta saksalaisesta, Saksenin herttuan sisarenpojasta?
PORTIA. Sangen inhoittava aamulla, kun hän on selvä, ja suuresti inhoittava iltapäivällä, kun hän on päissään. Parhaillaan ollessaan on hän hiukan huonompi ihmistä, ja pahimmallaan hiukan parempi eläintä. Vaikka pahimmasta pahinkin tapahtuisi, toivon kuitenkin avullisesti pääseväni hänestä.
NERISSA. Jos hän tarjoutuisi valikoimaan ja valikoisi oikean lippaan, niin kieltäyisitte täyttämästä isänne tahtoa, jos kieltäyisitte ottamasta häntä.
PORTIA. Siis, pahimpaa peläten, pyydän ettäs asetat suuren pikarillisen renskaa väärälle lippaalle; sillä vaikka paholainen olisi siellä sisällä, ja tämä kiusaus ulkopuolella, niin tiedän että hän tämän valitsisi. Teen vaikka mitä, Nerissa, ennenkuin tahdon tulla vaimoksi sienelle.
NERISSA. Ei tarvitse teidän, neiti hyvä, pelätä saavanne yhtäkään näistä herroista. He ovat minulle ilmoittaneet päätöksensä todellakin lähteä kotiin eikä enää vaivata teitä kosimisillansa, jos teitä ei voi voittaa jollakin muulla tavalla kuin isänne määräyksen kautta lipasten suhteen.
PORTIA. Vaikka eläisin niin vanhaksi kuin Sibylla, tahdon kuitenkin kuolla yhtä puhtaana kuin Diana, jos minua ei voiteta sillä tavalla, kuin isäni tahto määrää. Minua ilahuttaa että tuo kosijakunta on niin järjellinen, sillä ei ole yhtäkään heistä, jonka lähtöä en hartaasti toivoisi, ja rukoilen heille Jumalalta onnea matkalle.
NERISSA. Muistatteko, neiti, isänne elin-ajoilta erästä venetialaista, oppinutta ja soturia, joka kävi täällä Montferrat'in kreivin seurassa.
PORTIA. Kyllä, kyllä, Bassanion; se muistaakseni oli hänen nimensä.
NERISSA. Aivan niin, neiti. Kaikista miehistä, joita minun hupsut silmäni ovat tähystelleet, on hän enimmin kauniin vaimon ansainnut.
PORTIA. Muistan hänet hyvin, ja muistan hänen kannattavan kiitostasi. (Palvelija tulee.) No, mitä nyt?
PALVELIJA. Nuo neljä vierasta etsivät teitä, neiti, sanoaksensa teille jäähyväiset, ja lentolähettiläs on tullut viidenneltä, Maroccon prinssiltä, joka ilmoittaa, että prinssi, hänen herransa, on täällä tänä iltana.
PORTIA. Jos voisin sanoa viidettä yhtä mielelläni tervetulleeksi, kuin noille neljälle sanon jäähyväiset, niin olisin iloinen hänen tulostansa. Jos olisi hänellä pyhimyksen mieli ja paholaisen näky, niin totta mieluummin tahtoisin synnintunnustusta tehdä kuin lemmentunnustusta nähdä. Nerissa, tule. — Edellä käy, poika. — Kun oven yhden jälkeen lukkoon saa, Niin uusi kosija jo kolkuttaa.
(Lähtevät.)