Yhdeksäs kohtaus.
Belmont. Huone Portian kartanossa.
(Nerissa tulee palvelijan kanssa.)
NERISSA.
Oi, joutuun, joutuun, syrjään vedä uudin:
Valansa Arragonin prinssi tehnyt
Jo on, ja heti vaalitoimeen saapuu.
(Arragonin prinssi ja Portia tulevat, kumpikin seurueineen.
Torventoitotuksia.)
PORTIA.
Niin, nähkääs, jalo prinssi, tuoss' on lippaat.
Jos valitsette sen, miss' olen minä,
Niin heti häämme vietämme; jos ette,
Niin, prinssi, täytyy teidän hiiskumatta
Ja suoraa päätä suoriuta täältä.
ARRAGON.
Valani velvoittaa mua kolmeen ehtoon:
Ensiksi, etten kerro kellenkään,
Min lippaan valitsin ma; sitten, jos
Erehdyn vaaliss, etten kuuna päänä
Ma vaimoks pyydä tyttöä; ja vihdoin,
Jos onni minut valinnassa pettää,
Ett' oiti lähden pois ja jätän teidät.
PORTIA.
Ne ehdot vannoo jokainen, ken tahtoo
Mun halvan edest' alttiiks jotain antaa.
ARRAGON.
Nyt toimeen! Toiveheni täytä, onni! —
Niin, kulta, hopea ja halpa lyijy.
"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."
Saat kauniimp' olla, jos kaikk' alttiiks annan.
No, entä kultalipas? Katsokaamme:
"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."
Mitä moni toivoo? "Moni" tarkoittaapi
Kai hölmö-joukkoa, mi muotoon katsoo,
Sen tietäin vaan, min tyhmin silmin näkee;
Jok' ytimeen ei tunge, vaan, kuin pääsky,
Pesivi ilmaan, ulkopuolelle seinää,
Juur sattumuksen tielle ja sen valtaan.
En valitse ma mitä moni toivoo:
En tahdo halpaa joukkiota olla
Enk' yhtä mieltä raa'an lauman kanssa.
Sun luokses siis, hopeinen aarre-aitta!
Minulle kerran vielä nimes kerro:
"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."
Hyvästi lausuttu! Ken julkeneisi
Kavaltaa onnea ja arvoon koittaa,
Kell' ansion ei leimaa ole? Älköön
Kiivetkö ansioton arvoisuuteen.
Varoja, säätyä ja virkaa jos ei
Vilpillä saatais; kunniansa loiston
Omaaja jos sais ansiollaan ostaa,
Vois silloin moni paljaan päänsä peittää,
Ja moni käskijä jäis käskyläiseks;
Eroittuis silloin paljon moukka-roskaa
Pois arvon viljasta, ja monen arvo
Puhdistuis kuonasta ja ajan ruosteest'
Uudelleen kirkkaaksi. — Mut valintaani!
"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."
Ma tahdon ansiota: — avain tänne!
Het' auetkohon tuosta onneni!
(Avaa hopealippaan.)
PORTIA.
Liiaksi suuret hankkeet löydön suhteen.
ARRAGON.
Mi tuossa! Vilkkusilmä narrin kuva!
Ja tarjoo mulle lipun! Luen sen.
Kuink' olet erilainen Portiaa
Ja ansioitani ja toivettani!
"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."
Muut' enkö ansaitse kuin narrinpään?
Se palkkaniko? ansioni kaikki?
PORTIA.
Rikos ja tuomio on eri toimet
Ja vastaluontoiset.
ARRAGON.
Mit' ompi tässä?
(Lukee:)
"Tuless' seitsemäss' on tää
Koiteltu, niin senkin pää,
Jot' ei lain voi eksyttää.
Monta varjo miellyttää,
Moisten osaks varjo jää.
Moni narri, tietäkää,
Hopeiss' on, niin myöskin tää.
Vaimo saakaa mistä vain,
Minä päänne olen ain',
Pois! ei teitä tarvis lain."
Narrimman saan yhä näyn,
Kauemmin jos täällä käyn.
Yks narrin-pää oli tullessan',
Mut kahdella ma palajan.
Hyväst', armas! Pidän valan;
Nielen vait tuon harmi-palan.
(Lähtee seurueineen.)
PORTIA.
Valoa liki lens' se koi.
Varovat narrit! nuo kun valikoi.
Heilt' oma viisaus älyn viedä voi!
NERISSA.
Ei ole vanha sananlasku väärä:
Niin hirsipuun kuin vaimon onni määrää.
PORTIA.
Nerissa, eteen vedä uudin.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.
Missä
On neiti?
PORTIA.
Täällä; mitä tahtoo herra!
PALVELIJA.
Tuoll' astui juuri maahan portin luona
Nuor venetialainen, joka tulee
Herransa lähestymist' ilmoittamaan,
Ja mielevät tuo tervehdykset hältä:
Pait monta sievää puoltosanaa, nähkääs,
Kalleita lahjoja. En ole vielä
Niin hauskaa lemmen-airutta ma nähnyt.
Niin kaunis huhtikuunkaan päiv' ei ole,
Kun armaan kesän tulon ilmoittaa se,
Kuin herrans' edell' on tuo sanantuoja.
PORTIA.
No, taukoo jo, ma pyydän. Varon melkein
Ett' orpanakses sanot häntä kohta:
Niin ylistyksiin juhla-älys tuhlaat.
Nerissa, tule! nähdä haluan
Cupidon sievän sanansaattajan.
NERISSA.
Bassanio, Herra Lempi! aavistaa.
(Lähtevät.)