Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta: Yliopistollinen väitöskirja

by Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

VITTESELITYKSET:

[1] Ks. Litterära Soiréer i Helsingfors under hösten 1849. Andra Soiréen. [Nordiska Resor och Forskningar af M. A. Castrén, V, sivv, 126 seur.].

[2] Useat lauseet Castrenin kansatieteellisissä luennoissa todistavat, että hän ei pitänyt tutkimuksiansa tällä alalla vielä tydyttäväisinä ja että aikomuksensa oli niitä uudistaa. Tuoni ei sitä suvainnut.

[3] Ks. Max Müller'in kirjoitus Bunsen'in kirjassa: Outlines of the Philosophy of Universal History, London 1854, I osa, sivv. 473 seurr.

[4] Ks. Chr. Lassen, Indische Alterthumskunde, Bonn 1847, I sivv 528-530.

[5] Ks. Max Duncker, Geschichte des Alterthums, II, sivv. 325-327.

[6] Ks. Jules Oppert, Expédition Scientifique en Mésopotamie. Paris 1858. II, siv. 80, 95.

[7] Oppet selittää Saka-nimen Medoskythan sanasta: Sak poika; ks. Expéd. en Mésopot. II, siv. 84. — Mada'n Sakat merkitsisi siis: maan poiat. — Assyriaksi Sakat nimitettiin Namri eli Nammirri, joka johdetaan Medoskythan sanasta: Nam, Niman, Numan, Unkar. Nem, suku.

[8] Ks. Herodot. III 93, VII 64; Oppert, Expéd. en Mesopot. II, sivv. 164 seurr.

[9] Ks. Herodot. I 73: "— ώστε δε περί παλλού πολεόμενοcς παιδάς σφι παρέδωκε την γλώσσάν τέ έκμαϑείν κα την τέχνην τών τόξων."

[10] Vertaa Kellgren vainajan väitöskirja: Mythus de ovo mundano, Indorumque de eodem notio, Hels. 1849.

[11] Ks. Strab. Geogr. XI, (ed. Casaub.) siv. 517.

[12] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesammelte Schriften, I, siv 317.

[13] Gananderin Mythologia selittää Turjan herjaus-nimeksi, jolla kovin kaukaisia maita sekä kuumia että kylmiä merkitään ja josta muka sanotaan: "Se on kaukana, ho! Herra Jumala, sitä matkaa!"; ks. Myth. Fenn., §§ Turjan maa, Turjan meri, Turjan tunturit, Ukko Turjasta; vertaa Kalevalaa. Merkittävää on, että Turjan nimi olletikkin tavataan Lapin saarennossa: Turjan-tunturit, Turjaniemi (Trianema, Trinnäs), Otharin "Terfinna", ja Venäläisten Teрскоi беperь. Tän seudun asukkaat kutsutaan Lapinkinkielellä Tarjalands (Turjalaiset). Myöskin sana Turilas, joka Gananderin mukaan merkitsee väkevää jättiläistä, saattaa olla yhtä sukua: "Kave Ukko pohjan herra, Ikäinen iku Turilas;" — "Musta mies väki-Turilas."

Tässä paikassa uskallan lisätä sen arvelun, että tuo paljon punnittu runojemme sana Kave ei ole muuta kuin Zend-avestan Kava valtias, hallitsija, mahtava. Tämä sopii mielestäni hyvin runojen lauseisin: "Kave Ukko", "Kave luonnotar": "Kuume ennen kuun kehitti, Kave kuun kehästä päästi"; "Minä mies Jumalan luoma, Luoma kolmen luonnottaren, Kantama kahen Kapehen"; — "Kun purit Kapehen karvan, Kun purit ihon imeisen." Ks. Kalevalan molemmat painokset, ja Gananderin Myth. Fenn.

[14] Niille, jotka epäilevät, onko oikein päästy Assyrialais-kirjoituksen jäljille, sopii mainita mitä Bunsen lausui jo 1854: "To doubt the soundness of that alphabet, would prove perhaps a vast capacity for scepticism, but it would most certainly evince a total want of critical judgment, or deplorable indifference to truth."

[15] Esim. kirjain →→↓ antaa sekä Assyrian että Medo-skythan kirjoituksessa äänen: an. Aatteellisena kuvauksena taas se aina merkitsee: Jumala. Mutta aate: jumala, kuuluu Assyriaksi Ilu, Medo-skythaksi sitä vastoin Annap. — Mainittava on, että Assyrian kirjoitus usein on lisäksi ottanut jonkun tavut-merkityksen omankin kielensä mukaan. Niinpä se kirjain, joka aatteellisesti merkitse: huone ja tavuullisesti kuuluu: val, koska huone on Medo-skythaksi Val, on tullut sen ohessa saamaan Assyrian kirjoituksessa toisenkin äänen: bit, koska huone kuuluu Bit Assyriaksi. Näin on syntynyt Assyrian kirjainten moni-äänisyys (polyphonie), joka ei muutoin koske nykyiseen aineeseni.

[16] Ks. Rapport au sujet d'une mission en Angleterre par Jules Oppert, Paris 1856; ja saman tutkijan: Expédition Scientifique en Mesopotamie, Paris 1858, II:n osan 1 vihko.

[17] Ks. Justinus II 3: "His (Scythis) igitur Asia per mille quingentos annos vectigalis fuit. Pendendi tributi linem Ninus Rex Assyriorum imposuit." — "Le nom de Ninus tire son origine d'une confusion entre la personnification de la ville de Ninive (Ninua), qui a créé le personnage Mythique Ninyas, et du nom porté par le premier roi du grand empire d'Assyrie" (Ninip-pall-ukin = Hercules filium dedit); Oppert, Exp. en Mesop. II, siv. 351.

[18] Vert. Marcus v. Niebuhr, Geschichte Assur's und Babel's,
Berlin 1857, sivv. 143, 144. — Niebuhr arvelee tämän kansan
Tatarilaiseksi eli Turkkilaiseksi, mutta Oppert kallistuu kokonansa
Suomensukuisuuden puolelle.

[19] Ks. Kunik, Bulletin Hist.-Philolog. de l'Académie de Saint-Pétersbourg, IX, siv. 230. — Lassen, Ind. Alterth., I sivv. 388-391, osoittaa että semmoista alkuväestöä on Intiassakin ollut, ja muistuttaa muutoin, että vielä viime aikoina on ollut puhetta eräästä mustasta paimenkansasta Zare-järven seuduilla Iranissa.

[20] Ks. Georg. Syncellus (ed. Bonn.) siv. 37: — — "καί οίκοδομήσαι την πόλιν και τόν πύργον προηγουμένου αύτών τού ϑεομάχου Νεβρώδ (Νεμβρώδ)"; — Josephus, Antiquit. Jud. I 4: "Νεμβρώδης, υίωνός μέν ών Χάμου τού Νωέου τολμηρός δε και κατά χείρα γενναίος, — - — πύργον γαρ οίκοδομήσειν, ύψηλότερον ή τό ϋδωρ άναβήναι δυνηϑείη"

[21] 1 Mos. kirj. X 9.

[22] Nabukudurrusorin kirjoitus tästä asiasta luetaan kahdessa cylinderissä, mitkä evesti Rawlinson löysi tornin perustuksista. Ikäkausi (amar) = 14 maailman tuntia = 70 vuotta.

[23] Varsin on vaikea sovittaa nämä ja muut vanhimmat aian-määräykset yhteen; ks. Duncker, Gesch. des Alterth. I 275, 276; Marcus v. Niebuhr, Gesch. Assur's und Babel's, sivv. 490 seurr. — Oppert (Rapport au sujet d'une mission en Angleterre) kokee mielestäni hyvin onnellisesti järjestää nämä eri määrät. Hänestä on Belesys sama kuin Piplian, Josefon ja Beroson Ful, ja Ison Assyrialaisvallan hävitys Arbakeen ja Belesy'n kautta on muka tapahtunut v. 788 e.Kr. Tämä valta siis oli kestänyt vv. 1314-788, Arapialaisten valta vv. 1559-1314, Khaldaialaisten vv. 2017-1559, nuo 11 kuningasta vv. 2225-2017 (eli 208 vuotta = ΣΗ, eikä MH eli 48 vuotta, kuten luetaan armenialaisessa käännöksessä Eusebion historiasta), ja Medialainen valta vihdoin vv. 2449-2225. Jos nyt Nimrodin aika nousee yli vuoden 3500, niin Hamilaisten valta olisi kestänyt enemmän kuin 1000 vuotta. Alexander Polyhistor tosin sanoo sen kestäneen 33,091 vuotta, mutta Oppert tekee todennäköiseksi, että siinä on erehdystä ja että oikea luku on 1,091 vuotta.

[24] Ks. Duncker, Gesch. des Alterth., II 305, I 266.

[25] Ks. Rawlinson, Notes on the early history of Babylonia [Journal of the R. Asiatic Society XV]; Bunsen, Philos. of Univ. History II 23, 26.

[26] Ks. Jules Oppert, Rapport au sujet d'une mission en Angleterre Paris 1856.

[27] Merkittävää on, että Medialaisten nimi Armeniaksi kuulun Mar; ks. M. v. Niebuhr, Gesch. Assur's untl Babel's, sivv. 404, 491-493. Liekö satunnaista, että Tsheremissit antavat itsellensä varsin yhtäläisen nimen: Mari, joka oikeastansa merkitsee: miehiä: ks. Joh. And. Sjögren's Gesamm. Schriften I, siv. 666.

[28] Ks. W. Lagus, Kilskriften och Finnarne [Litteraturblad 1861, n:o 4]; M. v. Niebuhr, Gesch. Assnr's und Babel's, sivv. 152, 153. Piplian Kasdim, Ur Kasdim mainitaan esm. Jes. XXIII 13, Dan. II, ja 1 Mos. XI 31. — Kasdo-skythaksi merkitsee Ur ranta, ja Ur-Kasdim on samaa kuin Sinear (Sennaar), Mesopotamia, Kaksoisvirran maa.

[29] D. Chwolsohn, tutkiessaan sen kirjan ikää, minkä eräs Babylonialainen Qûthâmî on tehnyt Khaldaialasesta maanviljelyksestä ja Ibn Wahschijah arapiaksi kääntänyt, tulee siihen päätökseen, että Qûthâmîn aikainen "Kanaanilainen" kuningas — sarja on sama kuin Beroson "Arapialainen"; ks. Mémoires de savants étrangers, prés. à l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 373 seurr. — Nämä uudet tutkimukset, jos niiden varmuuteen vielä kävisi täydellisesti luottaa, levittäisivät paljon valoa Turanilaisuuden historiaan. Että Qûthâmî Nemrôdâ olisi Piplian Nimrod, ei kuitenkaan ole todennäköistä.

[30] Viittaamme tässä kohden vielä kerran W. Lagus'en kirjoitukseen; Kilskriften och Finnarne.

[31] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopot. II sivv. 333-335; seinäkirjoitus Kun Sarginan vaimolassa v. 706 paik. e.Kr. — Jo Tiglatpilesar III (v. 950 aikoina) kantaa saman arvominen; ks. Oppert, Rapport, siv. 44.

[32] Ks. Oppert, Rapport, siv. 19: — "dans le Scythique — — le r suffixe qui se retrouve comme nominatif indéfini à la fin des noms de peuples, par exemple, Babilur, Markusir, etc." Vertaa sioitettu sana: Annap, Mehiläisessä 1861, siv. 91.

[33] Jo Porthan (Witterh. Hist. Antiqv. Academiens Handl. IV, siv. 44) muistutti, ett'ei nimi Suomi voi tulla sanasta Suo. Yleensä on minusta turha vaiva hakea kansa-nimille sanallista merkitystä; mutta koska Suomen nimen suo-peräisyys ei ole vielä saatu kuivumaan, lienee luvallista ajaa siihen jos jotakin täytettä. Medo-skythassa tapaamme sanan Sam eli Saum, joka merkitsee: ääretön, määrätön (Oppert, Rapport, siv. 15). Unkarin kielessä merkitsee: Szám paljous, Szamos lukusa (Unkarin sz = Suomen s, esm. száj suu, szaru sarvi, Szem silmä). Myöskin Suomen sanat: Sumea, Summa, Samea, Samaska, ovat kentiesi saaneet nykyisen merkityksensä äärettömän avaruuden hämärästä näkö-alasta. Tällä tavoin saisimme Suomen nimen merkitsemään äärettömän suurta ja lukusaa kansaa. Suon muille kunnian keksiä parempia keinoja, joilla Suomi saatetaan kuivalle maalle.

[34] Jo C. A. Gottlund Otavassaan v. 1828 (I osa, sivv. 22 seurr.) koetti tehdä todennäköiseksi, että Suomenkieli samatekkuin sananlasku-aarteet ovat jäänöksiä jostakusta muinaisesta sivistyksestä. Merkittävät ovat Bunsen'in sanat (Outlines of the Philosophy of Univ. Hist. II, siv. 19): "The regularity and settledness of the grammar of these languages (the Finnic and the Tamulic) bear witness to an early literary cultivation; of which in India nothing remains but tradition, owing to Brahmanic encroachment, while in the fens of Finland oral tradition has preserved up to our own time the songs of Wäinämöinen, and of his sacred home, Kalevala." Vertaa Max Müllerin lause, Sam. kirj. I, sivv. 481, 482.

[35] Kb. Axel Em. Holmberg, Nordbon under hednatiden, Stockholm 1854: S. Nilsson, Skandinaviska nordens Ur-innevånare, Lund 1838-1843.

[35] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Société des Naturalistes de Moscou, XXXIII, II, siv. 408; Revue des deux mondes, 15 Fevr. 1862: Les cités lacustres de la Suisse.

[36] Ks. Nilsson, main. kirj., Tredje kapitlet, siv. 3; Revue des deux mondes, main. vihko, siv. 893.

[37] Eräästä paalu-kylästä Boden-järvessä on Löhle löytänyt kokonaisen aidallisen ohria ja rukiita, sekä todellista leipää, joka hiiltymisen kautta on säilynyt; Revue des deux Mondes, main. vihko, siv. 891.

[38] Fr. Troyon, Habitations lacustres des temps anciens et modernes, Lausanne 1860; johon viittaa jo useasti mainittu vihko Revue des deux mondes.

[39] Ks. Rask'in kirje Pietarista Toukok. 30 p. 1819. [Nyerup, Magazin for Rejseiagttagelser I, Kjöbenh. 1820].

[40] Niinpä lausuukin ennen mainittu kirjoitus Revue des deux mondes'issa, puhuen alku-väestön sota-aseista: "on dirait à les voir qu'elles étaient brandies par des guerriers agiles comme nos soldats basques". main. vihko, siv. 901.

[41] Wilh. v. Humboldt, Prüfung der Untersnchungen über die Urbewohner Hispaniens vermittelst der Baskischen Sprache, Berlin 1821. [Gesamm. Werke II].

[42] Ks. Arndt, über den Ursprung etc. der Europ. Sprachen, Frankf. am Main 1818, siv. 20; Rask, über das Alter der Zend Sprache, Berlin 1826, siv. 69; Mayry, La terre et l'Homme etc., siv. 460; de Charencey, Recherches sur les origines de la langue Basque, Paris 1859. — Max Müller, muistuttaen että Turanilaisissa kielissä sanajuuret pysyvät muuttumatta kun johto-sanoja ja taivutuksia tehdään, sanoo Euskin kielestä, että se "is in this respect the very type and perfection of a Turanian language"; ks. Bunsen'in Outlines I, siv. 287.

[43] Ks. Chaho, Hist. primitive des Euscariens-Basques, Bayonne 1857, sivv. 127 seurr., joka hakee Euskilaisuutta Italiassa; ja W. v. Humboldt, joka kirjeessä Wolffille Jouluk. 12 p. 1801 [Gesamm. Werke V, siv. 240] sanoo: "ich entdecke immer mehr Griechisch im Baskischen." Tätä opäilemättä käypi kääntää takaperin, niin että Kreikan kielessä olisi Euskilaisuutta. Myöhemmin hän ei ole lausunut tästä seikasta mitään.

[44] Βάρβαρον γλώσσαν ίέντες, sanoo Herodoto I 57. — Joka muutoin tahtoo tuntea tämän kysymyksen kaikki mutkat, katsokoon esm. Encyclopedia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1859, § Pelasgi.

[45] Ks. Dr Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist., I, sivv. 87-89, ja K. Meijer, sam. kirj., I, siv. 171, sekä R. K. Rask, samlede afhandlinger, II, siv. 420; vertaa Diefenbach, Origines Europæ, Franf. am Main 1861, sivv. 104 seurr., ja Encyclopædia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1855, § Etruscans. — Heidän nimensä Tusci, Etrusci, Τυρρηνοι, Τυρσηνοι, johdetaan juuresta Tur (josta saatiin Tursici, Tursci, Tusci). Dionysio Halikarnassolainen on ainoa, joka mainitsee heidän itse omistaneen nimen Rasena (Ρασένα) ja mahdollista olisi, että sana siinä olisi vääristynyt esm. muodosta Τυρσένα. Sama kirjaniekka osoittaa heidän Lydialaisen syntynsä perättömäksi ja sanoo lisäksi tästä kansasta: "άρχαίόν τε πανυ και ούδενί άλλω γένει ούτε όμόγλωσσον ούτε όμοδίαιτον έυρίσκεται", ks. Dion. Halic. I 30.

[46] Ks. K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist. I, siv. 169.

[47] Ks. Joh. Thunmanns Untersuchungen über Nord, Völker, Berlin 1772, siw. 16, 75 seurr.

[48] Ks. R. K. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, Köbenh. 1818, sivv. 103 seurr. — Ihre on sekä alku-lauseessaan Lindahl'in ja Öhrling'in Lappalaiseen sanakirjaan että pää-teoksessaan: Glossarium Sviogothicum, puhunut ajatuksensa asiassa.

[49] Ks. Nils Idman (Huittisten kirkkoherra), Pörsök at visa gemenskap emellan Finska och Grekiska språken, såsom tjenande tili upplysning i Finska Folkets historia, Åbo 1774. Löytyy ranskannettunakin: Recherches sur l'ancien peuple Finois d'après les rapports de la langue Finoise avec la langue Grecque, par M. Nils Idman, traduit par M. Genet, Strasbourg 1778.

[50] Ks. J. A. Lindström, Om den Keltisk-Germaniska kulturens inverkan på Finska folk, Tavastehus 1859. [51] Esim. Kynttilä candela, Paametti παματα, Kartano Garten, Ruhtinas thruchtin, j.n.e.

[52] Esim. Taivas dew, diw, sub diu, Tytär ϑυγατηρ, Tochter, j.n.e.

[53] Tämä viimeinen vertaus voipi näyttää kyllä uskaliaalta, olletikkin koska sana homo tavallisesti liitetään sanoihin: humus ja χαμαί (ks. Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines I, aiv. 78), ja koska Diefenbach kutsuu sitä "ein Erzeugniss höherer Bildung, ähnlich dem (Begriffe) der Humanität" (Orig. Europ. siv. 210). Mutta vertaamalla siihen sanat nomen, nimi j.n.e., astuu yhteys selvästi silmiin:

Lat. Kreik. Välitysmuoto Suom.

Nomin-, όνομα [inimi] nimi, Medo-skyth. niman, numan
Homin-, [ohoma] [ihimi], in-himi, ihmi, Mordv. loman.

Merkittävä on, että Mordvan moksha-murteessa, josta "loman" on otettu, ei mikään sana ala h:lla.

[54] Esim. ποίη-μα, sano-ma, teke-mä, σκυϑι-στί, vahva-sti; χαμά-ζε, mai-tse.

[55] Ks. Dr K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist. I, sivv. 151, 152. — Tiedämme, että Irlannin munkki-kronikat tekevät Fena't Foinikilaisiksi. Tämä arvelu, jonka Meijer kutsuu "the wild notion of the Phoenician origin of the Irish", lukee vielä puolustajia Irlantilaisissa oppineissa.

[56] Meijer arvelee, että osa Turanilaisesta alku-väestöstä on tullut Afrikan kautta.

[57] Knud Leem, kertomuksessaan Norjan Lappalaisista (painettu Köpen-haminassa 1767), sanoo: "Den berömmelige Leibnitz holder Finnerne for det, de tildels selv foregive, nemlig att være de ældste indvånere i Norden, som af et senere indkommende Folk (Leibnitz siger: de Tyske) ere blefne drevne længere nord efter"; ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 74. — Ruotsalainen Högström (Beskrifn. öfver Lapmarkerne, siv. 39) sanoo vielä selvemmin: "En del Lapper vilja aldeles påstå at deras förfäder fordomdags varit egare af hela Sverige".

[58] "En äðr en Tyrkjar ok Asiamenn komu i Norðrlōnd, bygðu Norðralfuna risar ok hálfrisar; gjörðist Þá mikit sambland pjóðanna, risar fengu sèr kvenna or Mannheimum, en sumir giptu Þángat dætr sinar"; ks. Antiquités Russes d'après les monum. des Islandais, Copenhague 1850, I, siv. 137.

[59] Ka. Rask, Saml. Afhandl., I sivv. 87, 90; Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV lukn, sivv. 41, 42; Geijer, Svea Rikes Häfder, Upsala 1825, sivv. 409, 410; Heimskringla, Harald Kaunotukan satu, 25.

[60] Ks. Geijer Sv. R. Häfder, sivv. 407 seurr.; Adamus Bremensis, Gesta Hammab. Pontific. [Pertz, Monumenta Germaniæ IX], c. 232: "Narravit michi rex Danorum sepe recolendus (Sven Ulfinpoika, joka oli Ruotsissa käynyt sotapalveluksessa kuningas Anund Jakobin tykönä), gentem quandam ex montanis in plana descendere solitam, statura modicam, sed viribus et agilitate vix Suedis ferendam, hiique incertum esse unde veniant; semel aliquando per annum vel post triennium, inquit, subiti accedunt. Quibus nisi totis resistatur viribus, omnem depopulantur regionem, et denuo recedunt."

[61] Ks. Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 2 seurr.; Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 406.

[62] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 274.

[63] Ks. Jac. Fr. Neikter, Dissertatio de gente antiqua Troll, Upsala 1793-1799, siv. 69.

[64] Ks. Heimskr. Ynglinga-satu, 7: "Oðinn kunni þá iþrótt, svâ at mestr máttr fylgði, ok framði sjálfr, er seiðr heitir." Rafn tähän muistuttaa: "L'étymologie du mot seidr n'est pas bien connue; quelques-uns prétendent qu'il dérive du verbe sjóða, bouillir, mais il fallait alors qu'il s'appelat seyðr, ce qui est impossible, puisqu'on a le verbe dérivé at sida. Le mot est sans doute d'origine finnoise, car c'étaient surtout les Finnois qui passaient pour s'y entendre"; ks. Antiqv. Russes, I, siv. 252. Sitä vastoin sanoo Castrén (föreläsn. i Finsk Mythol., siv. 207), että Lapin sanaa seida ei tavata missään muussa Suomen-sukuisessa kielessä, ja arvelee tästä syystä sen lainatuksi Skandinavian kielestä. — Sana tällä tavoin näyttää jäävän yksinomaiseksi Lappalaisille.

[65] Ks. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, sivv. 112 seurr., vertaa Saml. Afh. I, sivv. 73 seurr.

[66] Tämä on Nilsson'in ajatus hänen teoksessaan "Nordens Ur-innev.", josta uusi painos par'aikaa ilmestyy.

[67] Tämä juttu löytyy kahdessa vähän eriävässä muodossa säilyneenä niin kutsutussa Flateyarbók'issa. Pidempi laitos on pantu suku-johdoksi Harald Kaunotukan historialle, lyhyempi samaa tarkoitusta varten aloitteeksi Orknei-jaarlien historialle. Ks. Antiquités Russes, I, sivv. 213 seurr. — Tekstissä seuraan kumpaakin.

[68] Tarun pidemmässä laitoksessa seisoo aina Gottland, joka selvästi on virhe.

[69] Keyser ei kuitenkaan tahdo perustaa arveluansa tämän tarun päälle jonka hän pitää tuiki epäluotettavana. Mutta hänen muut laveat todistelemisensa eivät suinkaan ole tukevampia. Ks. Om Nordmændenes herkomst og folke-slegtskab [Samlinger till det Norske Folks sprog og historie, IV, Christiania 1839, sivv. 263 seurr.].

[70] Ks. main. kirj., siv. 300.

[71] Landnámabók mainitsee Liotolfr, joka oli "risa ættar ad móderni." Grim eli Skallagrim, joka myöskin muutti Islantiin, oli "likari þursum at vexti ok at syn en menzkum mánnum", ja hänen ystävistään yksi nimitetään Thorer Thurs. Muisto Thursien isännyydestä Norjassa näkyy säilyneen muillakin mailla. Kun Skottlannin kuningas Aleksander v. 1249 uhkasi purjehtia Norjaa vastaan, hän nimitti Norjan rannikkoa: Thursa-sker, Thursien saaristoa. Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 410.

[72] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, sivv. 271 seurr.: Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 37 seurr.

[73] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 242, jossa todistukseksi mainitaan vanhemman Eddan Harbards-ljod. Geijer lausuu: "Allt detta synes häntyda derpå, att Thor äfven varit gud för äldre, fiendtliga stammar."

[74] Ks. Olof Trygvasonin satu, 55.

[75] Ks. Gylfeginning'in jälkilause Snorren Eddassa.

[76] Ks. esim. Snorren Edda, 1, 37, 56, ja Skalda, 17: "norðr i Jōtun-heima"; samate kutsuttiin "austr i Jōtunheima", kun mentiin Sigtunasta itää kohden ja meren yli, ks. esim. Snorren Edda, 45. — Myöhemmissä taruissa asetetaan "Aluborg" Jōtunheimissä, "ur Jōtunheimabygðinni frá Aluborg", mutta sama Aluborg on pohjoisessa Laatokan linnasta, "norðr i Alaborg." Jōtunheimiksi näkyy siis Aunusta mainittavan. Mutta vielä idempänä oli Jōtunheimiä; sillä Gaungu-Hrolfin sadussa, 38, sanotaan, että Kiovan maa oli pitkin sitä vuoren-harjua, joka eroittaa Nougorodin vallan Jōtunheimistä: "þriðjúngr Garðarikis er kallaðr Kænugarðar, þat liggr með fjallgarði þeim, er skilr Jötunheima ok Hólmgarðariki"; ks. Antiqu. Russes, I, sivv. 231-233.

[77] Ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 94 seurr., 110.

[78] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften I, siv. 398 (Die Syrjänen, viitta 752.)

[79] Ks. Rask, Saml. Afh. I sivv. 107, 108; Undersög. om det Isl. Sprog. siv. 115.

[80] Ks. Einhardi Annales [Pertz, Monumenta Germaniæ I, siv. 198]: — — "de parte vero Danorum inprimis fratres Hemmingi, Hancvin et Angandeo, deinde cæteri honorabiles inter suos viri, Osfred cognomento Turdimulo, et Warstein, et Suomi, et Urm" — —. Muist: Näistä nimistä on Suomi ainoa, jolla ei ole toisintoa eri käsikirjoissa.

[81] Ks. Lönnrot, Om urspr. till Finnarnes Hiisi [Acta Soc. Sc. Fenn. V, II.]

[82] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 104.

[83] Ks. Mehiläinen 1862, 6:s n:o, Suomen Muinois-asukkaista.

[84] Ks. Strahlenberg, Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und Asia, Stockh. 1730, siv. 64.

[85] Ks. Castrén, Ethnol. Föreläsn. [Nord. Resor ooh Forskn. IV] siv. 106. — Oikeastaan Jenesein Ostjakit ovat peräti toista kansaa kuin muut Ostjakit; ks. Ethn. Förel. siv. 92.

[86] Ks. Castrén, Nord. Resor och Forskn. IV sivv. 91, 92, 103, V sivv. 41, 43, 58.

[87] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Soc. des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11, sivv. 433, 434.

[88] Ks. Lindahl et Öhrling, Lex. Lappon., Stockh. 1780, siv. 476; vert. Sjögrens Gesamm. Schrift. I, siv. 93.

[89] Ks. Eichwald, Bulletin des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11, siv. 429.

[90] Ks. F. A. Ukert, Geographie der Griechen und Römer III, 11, sivr. 14 seurr.

[91] Ks. Herod. IV 48, 100.

[92] Luultavaa on, että sana Araxes alkuaan merkitsee: virta, kymi, ja sillä tavoin tuli annetuksi usealle joelle. Kun Herodoto (IV 11) juttelee että Skythat, voitettuna Massagetain voimilla, lähtivät Aasiasta Araxeen yli Eurooppaan, niin tämä Araxes ei voi muuta olla kuin Wolga. Mutta kun taas (I 201-205) juttelee Kyron menneen yli Araxeen Massagetoja vastaan, se Araxes ei voi olla mun kuin Oxo tai Jaxartes; ks. Herodoti Musæ, ed. Baehr, Leipz. 1830, I, sivv. 451 seurr.

[93] Herod. IV, 101.

[94] Herod. IV 17-21, 99, 100 aeurr.

[95] Herod. IV 18: "Άνδροφάγοι — έϑνoς έόv ίδιον, και ουδαμώς Σκυϑικόν"; 20: "Μελάγχλαινοι, άλλο έϑνoς και ού Σκυϑικόν"; 106: "Άνδροφάγοι — γλώσσαν δε ίδίην έχουσι." — Sauromatoista tulen kohta puhumaan.

[96] Herod. IV 24.

[97] Herod. VII 64; vert. Strab. ed. Casaub. VII siv. 303, XI siv. 510, 511, ja Plin. hist. nat. VI 17.

[98] Herod. I 201.

[99] Herod. I 216.

[100] Herod. IV 105. "Νευροι δε νόμοισι μέν χρέωνται Σκυθικoίσι"; 106: "Ανδροφάγοι έσθήτα δε φορέoυσι τή Σκυθική όμοίην"; 107: "Μελάγχλαινοι — — νόμοισι δε Σκυθικοισι χρέωνται"; 215: "Μασσαγέται δε εσθήτα τε όμοίην τή Σκυθική, και δίαιταν έχουσι"; Aristoteles (Probl. XIV 14) sanoo että kaikilla pohjan kansoilla on vaalean-siniset silmät (γλαυκή όμματα), ja (Probl. XXXVIII 2) että heillä kaikilla on puna-keltainen ja vieno tukka (πυρρότριχες και λεπτότριχες). Galeno (De Sanit. tuend.) I 5 mainitsee: "ή τών Αιγυπτίων μελανότης, ή τε τών Κελτών λευκότης, ή τε τών Σκυθών πυρρότης."

[101] Herod. IV 6.

[102] Herod. IV 11, 12, I 103, IV 1.

[103] Herod IV 5-10. Vert. muutoin Skythaen ja Kimmerien retkistä Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III, II, sivv. 264 seurr., 370 seurr. — Ranskalaiset Historioitsijat, Henri Martin, Amédée Thierry, Michelet j.m. pitävät nämä Kimmerit Keltalaisena kansana, ja sovittavat siihen myös Kimbrit, jotka taas Saksalaiset tutkijat tavallisesti pitävät Germanilaisina. Asia ei kuulu minun aineeseni, jos kohta nimi Kimmeri myöskin on johdettu Suomen sanasta: hämärä. Vertaa muutoin Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 91, 290.

[104] Herod. IV. 110-117.

[105] Herod. IV 117: "Σαυρομάται νομίζουσι Σκυθική, σολοικίζοντες αυτή από τού αρχαίου, έπεί ού χρηστώς εξέμαϑον αύτήν αί Αμαζόνες".

[106] Strab., ed. Casaub., XI siv. 492; Qu. Curtius, VII 7.; Hippokrates, de aēribus etc. § 89.

[107] Plin., Hist. Nat. IV 25: "Sarmatæ, Græcis Sauromatæ"; Jornand. de Reb. Get. 50: "Sauromatæ vero, quos Sarmatas diximus." Straboni käyttää molemmat nimet: Σαυρομάται ja Σαρμάται. Ks. Strab. XII siv. 553.

[108] Diodor. II 43, 44; Plin., hist. nat. VI 7: "Sarmata, Medorum (ut ferunt) suboles."

[109] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, saksannettu, Leipzig 1843, 1844, I siv. 366.

[110] Hesiod. ap. Strab. VII p. 300, 302.

[111] Ks. Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III, II, siv. 287 seurr.; Vert. varsinkin se kirja, joka on tunnettu Hippokrateen nimellä, Περί άερων, ύδατων, τοπων βιβλίον (De aēribus etc., ed. Mackius, Wien 1743), X: Wankkurit ovat "πίλοισι περιπεφραγμέναι, εισι δε καί τετεχνασμέναι, ώσπερ οικήματα, τά μέν απλά, τά δε τριπλά. — — έν ταύταις μέν ούν ταίς αμάξαις αί γυνακίες διαιτεύνται αυτοί δ' έφ' ίππων όχεύνται οί άνδρες. — ίππάκην τρώγουσιν, τούτο δ' έστι τυρός ίππων." Vert. Herod. IV 2: "ού γαρ αρόται εισι, άλλά νομάδες"

[112] Ks. Hippokrates, de aēribus etc. X; Herod. IV 75.

[113] Herod. IV 62.

[114] Herod. IV 74.

[115] Niebuhr, Kleine Hist. Schriften, Bonn 1828, I, siv. 301.

[116] Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III n, sivv. 274-277. Hän osoittaa, että Mongolit eivät millään ole paksuja ja pnhlakoita, ja että Kreikkalaiset ja Romalaiset eivät sano Skythaen muotoa ja kasvoja erinomaisen rumiksi, kuten kohta Hunnien ilmaantuessa tiesivät näistä jutella, y.m.

[117] Ks. K. Neumann, Die Hellenen im Skythenlande, I, Berlin 1855.

[118] Ks. A. Schiefner, Sprachliche Bedenken gegen das Mongolenthum der Skythen (Bulletin de la classe des Sciences Hist. de l'Académie de S:t Pétersbourg, XXIX N:o 13, Fevr. 1856.)

[119] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des Sydlichen Russlands, 2:te Auflage, Lpzg 1855, siv. 12.

[120] Ks. Jules Oppert, Rapport sur une mission en Angleterre, sivv. 14, 15: οίύρ-πατα (mies-tappaja) muka medoskythalaisesta ruhir "homme", bat "tuer"; άριμα (yksi) = ghar "un", ("c'est avec la particle immas ajoutée au numéral qui se rencontre bien sonvent gharimmas"); άπία (maa-jumala) = api "dieu"; Παηαϊος (Ylinen jumala) = apapi "dieu des dieux", Ταργίταος (ensimäinen ihminen) = Turgata "fils-homme"; Σπαργαπείϑης = sbarrak pikti "qui aide dans le combat", Όκταμασάδης = Kuktammas-adda "père de l'affection"; Θαμιμασάδης (meren jumala) = sam-immas-adda "père de l'infini"; έξαμπαϊος (pyhät tiet), loppupuoli sanasta = annap "dieu." — Ainoa kohta, joka tässä ansaitsisi tarkastusta, on Herodoton ἄριμα (yksi), jota ei ole mistään kielestä löytty, niin että tavallisesti arvellaan Herodoton erehtyneen kääntäessään nimen Αριμασποί kreikaksi μουνοφϑάλμοι (ἄριμα γἄρ εν καλέουσι Σκύϑαι, σπού δε τόν όφϑαλμόν; Herod. IV 27). Näin päästyänsä Herodoton kahleista ovat tutkijat selitys-innossaan retkeilleet sinne tänne, ja K. Neumann esm. (Die Hellenen im Skythenlande I, siv. 195) luulee Schottin avulla keksineensä, että Arimaspit ovat selvänä suomena "Vuorimaan sepät." Tämmöisille retkille tulisi loppu, ja historian isälle takasin kunniansa, jos nuolenpää-kirjoissa yksi kuuluisi ghar ja gharimmas. Mutta pelkään,, että Oppert jo on oikaissut ajatuksensa tässä kohden. Maalisk. 5 p. 1861 hän kirjoitti minulle: "Le seul nombre Cardinal écrit en lettres en Médoscythique, est kir un; malheureusement les nombres sont écrits en chiffres partout ailleurs. En Casdoscythique kas veut dire deux." — Tahdon lisätä yhden johtauksen omasta kohden: Θαμιμασάδης on meren jumala (Herod. IV 59), ja Maiotin kutsuivat Skythat Temerinda, joka Plinion mnkaan merkitsee meren emoa (matrem maris, Plin. hist. nat. VI 7). Tomi eli Teme siis merkitsee merta = Samoj. tâma, téme joenhaara, ja rinda on kentiesi Suomen Rinta, niin että Maioti olisi se rinta, jota Ponto imee! Oikeaksi en tahdo tätä väitellä. Mutta ainakin se näkyy olleen tämmöinen käsitys, joka saattoi Maiotille semmoisen nimen. Dionysio Periegetes (vrss. 165, 166) sanoo Maiotista: — — "καλέονσι δέ μητέρα Πόντον έκ τής γαρ Πόντοιο τό μυρίον έλκεται ϋδωρ" Kentiesi ne Skythat, jotka antoivat nimen "Temerinda", olivat Plinion aikaisia — Aorsia, Sirakia tai mitä?

[121] Ks. Eichhoff, Hist. de la langue et de la littérature des Slaves, Paris 1839, sivv. 3, 4. — Schafarik, Slawische Alterth. I, siv. 282 seurr. — Vert. Zeuss, Die Deutschen, siv. 285 seurr.

[122] Ks. Ammian. Marcell. XXXI, 2. "Persae, qui sunt originitus Scythae, pugnandi sunt peritissimi."

[123] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 284.

[124] Ks. Meijer, Bunsenin kirjassa: Outlines of the Philosophy, I siv. 151.

[125] Ks. Eichhoff, Hist, de Ia langue des Slaves, Paris 1839, siv. 3.

[126] Ks. Polyain. VIII 56.

[127] Ks. Strab. VII siv. 310.

[128] Ks. Strab. VII, sivv. 306, 307.

[129] Appian, Mithrid. 69. — Että Jazygit olivat Sarmatoja todistaa Straboni, VH siv. 306: "oi Ίάξνγες Σαρμάται" sekä Plinio, IV 12: "Jazyges Sarmatae."

[130] Ks. Strab. VII 309-311. Hän nimittää esm. Taurit Σκυθικον έϑνος.

[131] Ks. Trebell. Pollio, Claudii vita, 6: "Scytharum diversi populi, Peucini, Trutungi, Austrogothi, Virtingui, Sigipedes, Celtae etiam et Heruli"; — vita Gallieni patris, 6: "Scythae autem, hoc est pars Gothorum." Wertaa: Capitolin., Gordianorum vitae, 29, 30, ja Maximi et Balbini vitae, 16.

[132] Straboni, VII siv. 306, asettaa Istron ja Tyraan välille Getaen erämaan, sitten itään päin Tyrigetat, Jazygi-Sarmatat, Basilei'it ja Urgit. Mela sanoo, I, 3: "ab Gallia Germani ad Sarmatas porriguntur, illi ad Asiam"; mutta II, 1; "Ister Scythiae populos a sequentibus dirimit." Ptolemaio siirtää Scythia-nimen itäiselle puolelle Wolgaa, ja kutsuu Germanian ja Wolgan välisen maan Sarmatiaksi.

[133] Plinion sanat nähtävästi niin ovat ymmärrettävät: "Scytharum nomen usquequaque transiit in Sarmatas atque Germanos; nec aliis prisca illa duravit appellatio, quam qui eztremi gentium harum ignoti prope ceteris mortalibus degnut." Hist. nat. IV, 12.

[134] Ks. Diod. Sic. II 43.

[135] Ks. Dio Cass., 71; Capitolin., vita Marc. Aurelii, 17, 22, 25, 27.

[136] Ks. Hist. Augustae, passim, ja Amm. Mareellinus, passim.

[137] Ks. Jomandes, de reb. Get. 54; Beuga ja Babai kutsutaan apnlaiskuninkaiksi (regibus auxiliariis), joka todistanee että Sarmatat eivät olleet itsenäisiä.

[138] Ks. Jornand., de reb. Get., 55.

[139] Ks. Amédée Thierry, Recits de l'hist. Rom., Paris 1860, siv. 442.

[140] Pauli. Diac. II 26.

[141] Jornandos, de reb. Get., 23: "Venetos, — — numerositate pollentes, — ab una stirpe exorti, tria nune nomina edidere, Veneti, Antes, Sclavi." — 5: "ab ortu Vistulae fluminis per immensa apatia Venetarum natio populosa. Quorum nomina, licet nunc per varias familias et loca mutentur, principaliter tamen Slaveni et Antes nominantur." — Procop., Bell. Goth. IV 4: "έϑνη τά 'Αντων άμετρα." Jornandes ja Prokopio, jotka molemmat kirjoittivat keskellä 6:detta vuosisataa, ovat ensimäiset, jotka mainitsevat Slavilais-nimen, ellei Ptolemaion Stavanit ja Suobenit sitä samaa tarkoita. Venediä mainitsee Itämeren rannalla sekä Plinio ja Tacito että Ptolemaiokin. Nimi ja tieto tästä kansasta lienee Romalaisille tullut Germanilaisilta.

[142] Olletikkin Justiniano I:n hallituksen alusta; ks. Procop., Bell. Goth. III 14; Hist. arc. 18; Jornandes, de temp. success. (lopussa): "instantiam quotidianam Bulgarorum, Antarum et Sclavinorum."

[143] Ks. Procop. Bell. Goth. III 14: "Καί μήν και όνομα Σκλαβηνοϊς te και 'Άνταις έv τό avέκaϑeν ήν. Σπόρους γαρ τό παλαιόν άμφοτέρους έκαλουν, ότι δή σποράδην, οϊμαι, διεσχηνημίνοι την χώραν οίκουσι." Tämä kielitieteellinen arvelu ei ole mistään kotosin.

[144] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 180, jossa siihen verrataan Intialainen: serim (natio).

[145] Ks. Plin. hist. nat. VI 7; Ptolem. Geogr. V 9.

[146] Tshekkiläinen Wacerad (v. 1102 paik.) sanoo: "Sarmate — — Sirbi tum dicti", ja "Sarmathe zirbi populi"; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 373.

[147] Painettu Ofen'issa 1828.

[148] Ks. Slawische Alterthümer I, siv. 373.

[149] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des südl. Russlands, siv. 14. — Schafarikin arvelua, että muka keskiaian Jazwingit olisivat olleet Sarmatain viimeinen jäänös, on Zeuss (die Deutschen, siv. 678) kumonnut, osoittaen että ne olivat Littuan sukua. Sjögren on sitten täydellisesti todistanut Jazvingien eli Jatvägien Littualaista heimolaisuutta; ks. mémoires de l'acad. de S:t Pétersb. sixième serie, IX, sivv. 161 seurr. Sarmatain Slavilaisuutta vahvistanee johonkin määrään sekin seikka, että Keski-aian kirjaniekat, muiden seassa Byzantiolaisetkin, esm. Khalkokondylas, antoivat Sarmata-nimen Slavilaisille.

[150] Ks. Herod. IV 48, 100, 104, 125.

[151] Arisleteles, Probl. XIX, 28.

[152] Ks. Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III 2, siv. 419-421.

[153] Ks. Vivien de Saint-Martin, Sur les Khazars, aikaus-kirjassa: Nouvelles Annales des Voyages 1851, II sivv. 136-141. — Priscus, Excerpta de legat. (Pariisin painos), sivv. 43, 44, 55, 63. — Vivien de Saint-Martin'ille ei ole vielä siinä kyllä. Hän tahtoo Suomensukuisiksi myöskin kaksi niistä lahko-nimistä, jotka Herodoto mainitsee Skolotien seassa. Κατίαροι, (Herod. IV 6) ovat hänestä Katsaria. Herodoton "kuninkaalliset Skythat", βασιληίοι Σκύθαι hän tahtoo muuttaa Barsilei'iksi, nojaten Mooses Khorenelaiseen (Hist. de l'Arménie II 40-62), joka mainitsee Kazirit ja Barsilei'it yhdessä, sekä Theofaneen Khronografiaan (p. 298), jossa sanotaan Kazarien tulleen Berzelian maasta, vieläpä Theofylakto Simokattaan (VII 8) ja Nikeforo Kallistaan, jotka vielä vuonna 555 j.Kr. löytävät Barselt (eli Sarselt) alisen Volgan tykönä.

[154] Ks. Slawisch. Alterth. I 294, 295. Edellisestä arvelusta hän kuitenkin lisää: "doch gebe ich auf diese Bemerkung nicht gerade viel."

[155] Ks. Herod. IV 21, 123, 125. Päivä-matkan Herodoto (IV, 101) arvelee 200:ksi stadioksi, s.t.s. 33 uudeksi virstaksi, jotta 15 päivänmatkaa olisi noin 50 peninkulmaa. Koska Skythaen alue ylöttyi 20 päivänmatkaa Ponton rannalta pohjaseen, niin Melankhlainit ja Budinit tulevat jotenkin toistensa tasalle.

[156] Ks. Herod. IV 108: "έϑνος — γλαυκόν τε πάν ίσχυρώς έστί καί πυρρόν."

[157] Ks. Herod. IV 109: "φϑειροτραγέoυσι μούνοι τών ταύτη." Vertaa Ukert, Geogr. III n, siv. 538.

[158] Ks. Herod. IV 108, 109, 123.

[159] Aristoteles ja useat muut puhuvat, että Gelonien maassa löytyi "Tarandos" niminen, häränkokoinen, mutta peuran-muotoinen metsän-otus, joka osasi karvansa muuttaa ja siitä syystä oli vaikea pyytää; ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 540. Vertaa tähän Kalevalan "Tarvas", jolla Taka-Lappi kynti, samate kuin Pohjola porolla. Ammiano Marcellino (XXXI 2, 14) juttelee: "Post quos (Neuros) Budini sunt, et Geloni perquam feri, qui detractis peremptorum hostium cutibus indumenta sibi equisque tegmina conficiunt, bellatrix gens." Klaudiano (in Rufinum I 313) sanoo Gelonien tattuaavan: "Membraque qui ferro gaudet pinxisse Gelonus." Mutta nämä viimeisen Romalais-aian kirjaniekat eivät ole luotettavia, puhuessaan Skythian oloista.

[160] Mannert, Geogr. der Griechen und Römer, Germania, sivv. 17 seurr.

[161] Slaw. Alterth. I, sivv. 184 seurr.

[162] Ks. Ritter, Vorhalle, Berlin 1820, siv. 459. — Vertaa tästä Ukert, Geogr. III n, siv. 538; ja Herod. IV 168.

[163] Ks. Annales des Voyages 1851, II siv.141, ja 1854, IV siv. 166. Myös A. J. Lindström, Om Finska Folkvandr., Åbo 1848, sivv. 56, 63, päättää saman.

[164] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 130.

[165] Ks. A. Andelin, Kertomus Utsjoen pitäjästä, Suomi 1858, sivv. 204, 205.

[166] Ks. Herod. IV 17, 18, 20, 27. Itse hän selittää nämä höyhenet lumi-hahtuviksi, IV 31.

[167] Ks. Herod. IV 32.

[168] Ks. Herod. IV 22, 123.

[169] Ks. Ukert, Geogr. III 2 siv. 542.

[170] Ks. Herod. IV 22-25, I 201 seurr.

[171] Ks. Mela, I 19, 20.

[172] Ks. Plin. Hist. nat. VI 7.

[173] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 297; Nouvelles Ann. des Voyages 1854, IV siv. 166.

[174] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn. [Nord. Res. ooh Forskn. IV], Helsingfors 1855, sivv. 107, 108. Samaan lukuun on tahdottu viedä myös ne Ούργοί, jotka Straboni (VII siv. 306) mainitsee yhdessä Basilei'ien ja Jazygi-Sarmatain kanssa. Mutta todennäköisintä on, että on luettava Γεωργοί, Herodoton "maanviljeljät Skythat" (IV 18). samatekkuin Basilei'it ovat Herodoton "kuninkaalliset Skythat." Päinvastoin tahtoo K. Neumann (Die Hellenen im Skythenlande, I siv 178) luulla Herodotonkin Σκύϑαι γεωργοί huonoksi kreikannokseksi sanasta Ούργοι.

[175] Ks. Herod. IV 25.

[176] Nimittäin ʹΙσσηδων Σκυθική', ja Serikassa ʹΙσσηδων Σερική'. Kansan nimi muutoin kirjoitetaan monella tavalla: ʹIσσήδονες, ʹΕσσήδονες, Ασσέδονες. Ks. Ukert, Geogr., III 2, siv. 569.

[177] Ks. Herod. IV 13, 27, III 116; Ukert, Geogr. III 2, siv. 406 seurr.

[178] Ks. Diodor. Sic. XVII 81, I 94. — Plinion sanat (VI 17): "Arimaspi antea Cacidari", eivät anna mitään selkoa.

[179] Ks. Herod. III 116, IV 13. Gripit (Γρύπες gryphes) luultiin olevan nelijalkaisia lintuja, kooltansa koin susi, jalat ja kynnet niinkuin jalopeuralla; sulat olivat selässä mustia, rinnassa punaisia, siivissä valkoisia. Ks. Ukert, III 2, siv. 411.

[180] Ks. Herod. IV 13, 32 seurr.; Ukert, Geogr. III 2, siv. 393 seurr.

[181] Ks. Herod. IV 201-216. Staboni, joka (XI siv. 517) mainitsee pian yhtäläistä tapaa Baktrialaisilla, kutsuu sen Skythalaiseksi; mutta Skythalaisuus ei hänen suussaan merkitse muuta kuin raakuutta.

[182] Ks. Ad. Pictet, les Origines Indo-Européennes I, Paris 1859, siv. 83; joka osaksi seuraa J. Grimm'iä (Gesch. der Deusch. Sprache), arvaten Getat, Gotbit ja Massagetat yhdeksi suvuksi, samatekkuin Dakit, Danit ja Dahat. — Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II, siv. 96, koettaa selittää Massageta-nimen Kasdoskytha-sanoista Sak pää ja Gatu ihminen.

[183] Ks. Herod. VII 64.

[184] Ks. Herod. III 93.

[185] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II siv. 164 seurr.

[186] Vertaa mitä olen I:sessä luvussa (sivv. 7, 19) puhunut Sakoista, ja tässä luvussa (sivv. 49, 54) Skoloteista.

[187] Ks. Ukert, Geogr. III 2, sivv. 577, 578.

[188] Ks. Strab., ed. Casaub., XI, siv. 507, 511.

[189] Ks. Strab. XI, siv. 512.

[190] Ks. Arist., Meteorol. I 13.

[191] Ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 195 seurr.

[192] Ks. L. Sen., quaest. nat. VI 7: "Danubius — — Europam Asiamque disterminans." — Sen., Troad. v. 8, 9. "Qui frigidum septena Tanaim ora pandentem bibit."

[193] Ks. Ovid, Trist. III iv, vrss. 51, 52:

"Ulterius nihil est nisi non habitabile frigus;
Heu! quam vicina est ultima terra mihi!"

[194] Ks. Strab. XI siv. 493. — Dioskuriaassa, Ponton koillisrannalla, kävi kauppaa 70, muutamat sanoivat 300, kansakuntaa, "πάντα δε ετερογλωττα"; ks. Strab. XI, siv. 498; vert. Plin. Hist. Nat. VI 5.

[195] Ks. heistä Ukert, Geogr. III i, siv. 426 seurr., III ii, sivv. 427, 428. Skymno Khiolainen (Fragm. 50) heidät kutsuu έπήλυδες.

[196] Ks. Strab. VII, siv. 306; Plin., hist. nat. IV 14, 25, 28; Tac., Germ. 46. — Että likaisia olivat, mainitsee Tacito; muutoin kuuluu, että heillä ei ollut maanviljelystä eikä karjanhoitoakaan, vaan sota ainoana elatus-keinona; ks. Plutarch., Paul. Aemil. 12. — Raakuus tai sivistys ei ole mikään kansallisuuden tuntomerkki.

[197] Ks. Strab. VII, sivv. 294, 306.

[198] Ks. Tac. Hist. I, 79. Myös Peutingerin taulut panevat Tyraan seuduille "Roxulani Sarmatae"; ks. Bertius Beverus, Theatrum, Geographiæ Veteris, Amsterd. 1619.

[199] Ks. Slaw. Alterth. I siv. 342.

[200] Ks. Saml. til det Norske folks sprog og historie VI, Christiania 1839: Om Nordmændenes herkomst. — Keyser myöntää Roxolanit Sarmatoiksi ja Sarmatat Slavilaisten esi-isiksi (siv. 423); mutta kohta sen jälkeen vetää Roxolanit Skandinavian sukuun!

[201] Ks. Strab. XI, siv. 506. Lause: "niistä Aorseista, jotka ylempäuä pohjassa asuvat", on kuitenkin epäyksen alainen.

[202] Ks. Plin., Hist. nat. IV 18, 25, 26, VI 18.

[203] Ks. Tac. Ann. XII 15, 16.

[204] Ks. Ptol., Geogr. III 5, VI 14.

[205] Ks. J. A. Lindström, Om Finska Folkvandringar, siv. 43. — Eichwald, die Alte Geographie des Caspischen Meeres etc. Zweite Abth. siv. 358.

[206] Ks. Ukert, Geogr. III ii, siv. 550 seurr. — Straboni ja Mela eivät heitä mainitse, (ellei edellisen ʹΑσπoυργιανοί, As-burg-ilaiset, jotka asuivat itäpuolella Fanagoriaa, ole samaa sukua), mutta Josefo (Bell. Jud. VII 7), Dionysio Periegetes, Plinio ja Ptolemaio. Wiimeinen, joka usein kertoo samat nimet Euroopassa (Sarmatiassa) ja Aasiassa (Skythiassa), kutsuu edellisessä heidät Alauniksi.

[207] Ks. Vivien de Saint-Martin, Etudes Ethnographiques et Historiques, I: Les Alains [Nouvelles Ann. des Voyages 1848 III, siv. 129 seurr.],

[208] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 21: "Proceri autem Alani paene sunt omnes et pulchri, crinibus mediocriter flavis, oculorum temperata torvitate terribiles, et armorum levitate veloces. Hunnisque per omnia suppares, verum victu mitiores et cultu."

[209] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 12-25. Että hän siihen sekoittaa vanhat nimet: Gelonit, Melanklainit. j. n. e., on hänen aikansa tapaista.

[210] Ks. Herod. IV 62.

[211] Ks. Amm. Marc. XXIII 5, 16: "Massagetas, quos Alanos nunc adpellamus"; XXXI 2, 12: "Alanos — veteres Massagetas." Saman sanoo Dioni Kassio'kin LXIX 15.

[212] Ks. Eustath. in Dionys. Per. v. 305: "Αλανόν όρος Σαρματίας, αφ' ού τό έϑνος οι Αλανοί έoικεν ονομάζεται." Ammianon sanat kuuluvat: "Alani — —, ex montium adpellatione cognominati."

[213] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 76, 77; Zeuss, die Deutschen, siv. 700 seurr.; Klaproth, Asia Polyglotta, sivv. 82-88, Keise in den Kaukasus, II sivv. 577 seurr.

[213] Prokopio (Bell. Vand. I 3, Bell. Goth.I 1) sanoo Alanit Göthiläiseksi kansaksi; mutta hänen todistustansa useat tutkijat epäävät; ks. Zeuss, Die Deutsch, siv. 702; Keyser, om Nordmændenes herkomst [Saml. til det Norske Folks sprog og historie VI] siv. 422. — Jornandes ei olo sanodut isänsä isää Alanilaiseksi, kuten Keyser arvelee; hän sanoo vain hänen olleen Alanilaisen kuninkaan notariona. Oli, näet, tavallista, että barbarilais-kuninkaat hakivat käsikirjoittajansa sivistyneemmistä kansoista, ja Jornandeen isän-isä oli epäilemättä Göthiläinen.

[215] Ks. Herod. V 11.

[216] Pytheaan matkoista löytyy kokonainen kirjallisuus, jonka tärkeimpiäkään teoksia en voi tässä luetella. Teko-asiain ja tekstin tutkimuksessa olen nimen-omaan seurannut Maximilian Fuhr'in tarkkaa teosta: De Pythea Massiliensi, Darmstadt 1835 (Häneltä löytyy myös saksaksi sama aine, painettuna 1842). Milloin Pytheas eli, ei tunneta muusta, kuin että Dikaiarkho, Aristoteleen opetus-lapsi tiesi hänen matkoistansa (ks. Strab. II, Siv. 104) ja samate Timaio (ks. Plin. hist. nat. XXXVII 11). Tavallisesti arvellaan hänen kirjoittaneen kaksi teosta: I. Περί τού ώκεανού luultavasti matka Thule'hen, ja II. Περίπλους eli Γής περίοδος, luultavasti matka merikullan rannikolle; ks. Smith, a Dictionary of Greek and Roman biography and Mythology, London 1853-56, § Pytheas; ja Fuhr, de Pythea, siv. 22 seurr.

[217] Ks. Fuhr, de Pythea, siv. 71, 72.

[218] Ks. Strab. XI siv. 507.

[219] Strab., ed. Casaub., II siv. 104: — — "προςιστορήσαντος δέ καί τα περί τής Θούλης και τών τόπων έκείνων, εν οίς ούτε γή κατ' αυτόν υπήρχεν έτι, ούτε ϑάλαττα, ούτ' αηρ, αλλά σύγκριμά τι έκ τούτων πλεύμονι ϑαλαττίω έοικος, εν ώ φησί την γήν και την θάλατταν αιωρήσθαι και τα σύμπαντα, και τούτον ως αν δεσμόν είναι τών όλων, μή ποτε πορευτον μήτε πλωτον υπάρχοντα τό μέν ουν τώ πλεύμονι έοικός αυτός έωρακέναι, τ' άλλα δε λέγειν εξ άκοής. Ταύτα μέν τα τού Πυϑέου, καί διότι επανελϑών ενϑένδε, πάσαν επέλϑοι την παρωκεανίτιν τής Ευρώπης, από Γαδείρων έως Τανάϊδος."

[220] Ks. Geminus, Εισαγωγή εις τα φαινόμενα, V: — "καί έτι τοϊς βορειοτέροις ιζʹ και ιή ωρών ή μεγίστη ημέρα γίνεται. Επί δε τοϊς τόποις τούτοις δοκεϊ και Πυϑέας ο Μασσαλιώτης παρείναι. Φησί γον εν τοϊς περί τού ωκεανού πεπραγματευμένοις αυτό, ότι εδείκνυον ημίν οι βάρβαροι, όπου ο ήλιος κοιμάται. Συνέβαινε γαρ περί τούτους τους τόπους την μήν νύκτα παντελώς μικραν γενέσθαι, ωρών οίς μέν β', οίς δέ γʹ ώστε κατά την δύσιν μικρού διαλείμματος γενομένου έπανατέλλειν ευϑέως τόν ήλιον"

[221] Ks. Cosm. Indopl., ed. Montfaucon, II, p. 149: — "Πυϑέας δε o Μασσαλιώτης εν τοϊς περί ωκεανού ούτώς φησίν ως ότι παραγενoμένω αυτώ έν τοϊς βορειοτάτοις τόποις έδείκνυον οι αυτόϑι βάρβαροι την ήλίου κοίτην, ως εκεί τών νυκτών άεί γιγνομένων παρʹ αυτοϊς."

[222] Ks. Strab. II siv. 114: "ʹΟ μέν ούν Μασσαλιώτης Πυθέας τα περί Θούλην, την βορειοτάτην τών Βρεττανικών, ύστατα λέγει, παρ' οίς ο αυτός έστι τό αρκτικώ, ο ϑερινός τροπικός κύκλος, παρά δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, ουθ' ότι Θούλη νήσος έστί τις, ούτ' ει — — —, νομίζω." — Sanat την βορ. τ. Bρεττ. käypi ymmärtää: "joka on pohjimpana (kauimpana pohjaista saantoa) Britannian saarista", mutta, ei lienekkään Pytheaan lausetta, vaan Strabonin omaa lisäämää. — Tässä on myöskin jo tarpeellinen muistuttaa, että viimeinen lause παρα δε τών άλλων etc.,, merkitsee suomeksi: "mutta muilta kirjaniekoilta en löydä mitään tietoa, onko Thulen saarta olemassakaan ja tokko — — —, ja arvelenpa siis." Sana ιστορών, näet, liittyypi sanaan νομίζω, ja on siis itse Strabonista ymmärrettävä, eikä Pytheaasta; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 112 seurr. Usein on näistä sanoista tehty se väärä käsitys, että muka Pytheas ei olisi Thulea saareksi sanonut.

[223] Myös Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, mainitsee: "το εϑνικόν Θουλαίος ίσως δε και Θουλίτης." Mutta ei nä'y, onko hän seurannut Pytheaan kertomusta vai jonkun muun.

[224] Ks. Strab. I siv. 63: — — "Θούλης, ήν φησι Πυϑέας από μέν τής Βρεττανικής εξ ήμερών πλούν απέχειν προς άρκτον, εγγύς δ' είναι τής πεπηγυίας ϑαλάττης". — Plin., hist. nat. II 77; "Quod fieri in insula Thule, Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante"; IV 30: "A Thule unius diei navigatione mare concretum, a nonnullis Cronium appellatur." Tämä viimeinen mitan-määräys lienee Pytheaalta, vaikk'ei sitä suoraan sanota; sitä vastoin nimi "Cronium" lienee muilta (nonnullis.)

[225] Strabonin tykönä näemme, että Pytheas on Gadeiron ja Pyhänniemen (Kadix'in ja Vincent-nokan) välin lukenut viiden päivän purjehdukseksi, vaikka se oikeastaan ei ollut kuin 1700 stadiota (eli ei täyteensä 3 astetta). Tämä selvästi osoittaa, että Pytheaan päivän-purjehdukset olivat toisinansa jotenkin lyhyitä. Ks. Strab. III siv. 148; Fuhr, de Pythea, sivv. 27, 86 seurr.

[226] Ks. Strab. IY siv. 201: "Προς μέν τοι τα ουράνια και την ματηματικήν ικανώς δόξειε κεχρήσϑαι τοις πράγμασι." (Πυϑέας).

[227] Sen mainitsevat hänestä Plutarkho jo Galeno; ks. Fuhr, de Pythea siv. 147.

[228] Herra Provessori L. Lindelöf on hyväntahtoisesti minulle laskenui nämä luvut, tarkastaen myös ekliptikan kalteutta Pytheaan aikoina. Näin on saatu 2 tuntisesta yöstä 65° 43' ja 3 tuntisesta yöstä 64' 45'. Kuitenkin jos säde-murre otetaan lukuun, niinkuin tässä pitää niin syntyy aste-luku 65° 12' ja 64° 13'. Laskussa on käytetty tieteellinen päivä ja yö.

[229] Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, tosin sanoo pisimmän päivän Thulen saaressa 20:ksi tunniksi, joka tekisi pohjoista levua noin 62° 45'; mutta hän ei sano tätä Pytheaan mainitsemaksi, eikä sillä paikalla puhu Pytheaasta sanaakaan.

[230] Ks. Strab. II stv. 114 (otteena ylempänä), ja Cleomedes, κυκλική ϑεωρία μετεωρών, I 7 (ote alempana). — Αρκτικός on se suunta-piiri, joka aina koskee taivaan-rannan pohjoisinta äärtä, rajoittaen ne taivaan alat, mitkä milläkin seuduin aina ovat näkyvissä, (τα αειφανή).

[231] Ks. Plin., hist. nat. II 77: — "solstitii diebus accedente Sole propius verticem mundi, angusto lucis ambitu, subjecta terræ: continuos dies habere senis mensibus, noctesque e diverso ad brumam remoto. Quod fieri in insula Thule Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante; quidam et in Mona — — affirmant." — Minun luuloni on, että sanat: "senis mensibus" ovat Plinion lisäämää; se mielestäni nähdään vertaamalla Plin. IV 30: "Ultima omnium (insularum), quæ memorantur, Thule, in qua solstitio nullas esse noctes indicavimus, Cancri signum sole transeunte, nullosque contra per brumam dies. Hoc quidam senis mensibus continuis fieri arbitrantur." Näiden muutamien joukkoon, jotka vain arvelevat, ei käyne lukea Pytheasta. — Martino Capella on nähtävästi Plinion mukaan kirjoittanut, VI p. 194: "(Sol) brumali descensu semiannuam facit horrere noctem; quod in insula Thyle compertum Pyth. Mass. asseruit." — Fuhr, siv. 142, käsittää sanain mukaan.

[232] Ks. edell. siv., viitta 2.

[233] Ks. Cleomed., κυκλ. ϑεωρ. Ι 7: "Περί δε την Θούλην καλουμένην νήσον, εν ή γεγονέναι φασί Πυϑέα [luultavasti kopioitsijain huolimattomuudesta syntynyt; pitää olemaan Πυθέαν] τον Μασσαλιώτην φιλόσοφον, όλον τον ϑερινόν ύπέρ γής είναι λόγος, αυτόν και αρκτικόν γενόμενον. Παρ' αυτοϊς τούτοις, οπόταν εν Καρκίνω ο ήλιος ή, μηνιαία γίνεται ή ήμέρα, είγε και τα μέρη πάντα τού Καρκίνου αειφανή εστι παρ' αυτούς, ει δε μή, εφ' όσον εν τοϊς αειφανέσιν αυτού ο ήλιός έστιν, αλλό δε ταύτης τής νήσου προϊούσιν ως επί τα αρκτικά έκ του προς λόγον και έτερα μέρη πρός τό Καρκίνω γίνοιτ' αν αειφανή τού ζωδιακού. Και ούτως, εφ' όσον τα παρ' εκάστοις φαινόμενα ύπέρ γής αυτού διέρχεται ο ήλιος, ήμέρα γενήσεται. Καί έστι κλίματα τής γής αναγκαίως, εν οίς και διμηνιαία και τριμηνιαία γίνεται ή ήμέρα και τεσσάρων και πέντε μηνών, ύπό δε τον πόλον αυτόν εξ ζωδίων ύπέρ γής όντων, εφ' όσον ταύτα διέρχεται ο ήλιος, αειφανή όντα, ήμέρα γενήσεται, τού αυτού κύκλου και όρίζοντος και άρκτικού γινομένου αυτοίς και ισημερινού. Τοϊς μέν γαρ εν Θούλη συμπίπτει ο ϑερινός τροπικός τώ αρκτικό. Τοϊς δε έτι ενδοτέρω ύπερβαινει ο αρκτικός τον ϑερινον εις τα προς τον ισημερινόν μέρη."

[234] Ks. äsken mainittu Strabonin paikka II sir. 114.

[235] Ks. Strab. II siv. 104, jonka paikan jo olen suomentanut.

[236] Ks. Virgil., Georgic. I 29; Seneca, Med. vrs. 379; vert. Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr. — Mela sanoo: "Thule — — Graiis et nostris celebrata carminibus"; III 6.

[237] Ks. Tacit., Agr. 10: — — "insulas, quas Orcadas vocant, invenit domuitque. Dispecta est et Thule, quam hactenus nix et hiems abdebant."

[238] Ks. Ptol. Geogr. II 3. — Ptolemaio siirtää koko Britannian pari astetta liian pohjoiselle, ja saapi siis Orkadein levu-asteeksi 61° 40'. Thulen etelä-nokka on hänestä 62° 40', pohjois nokka 63° 15', ja keskupaikka (τα μεταξύ) 63'.

[239] Ks. Plin. hist. nat. IV 30: "Sunt qui et alias prodant, Scandiam, Dumnam, Bergos: maximamque omnium Nerigon, ex qua in Thulen navigetur."

[240] Servio (selityksessä Virgilion äsken viitattuun paikkaan) asettaa Thulen "ultra Britanniam, juxta Orcadas et Hiberniam." — Solino, 25: "Multæ et aliæ circa Britanniam insulæ, e quibus Thule ultima"; ja 35: "Ab Orcadibus Thulen usque quinque dierum et noctium navigatio est." — Nimetön Ravennalainen, V 31: "Finitur autem ipsa Britannia a fine orientis habens insulam Thyle et insulam Dorcadas"; 32 — "procul a litore Spaniæ est insula quae dicitur Tyle". — Mitä muut Thulesta mainitsevat, on enimmästi vallan epä-vakaista; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr.

[241] Ks. Procop., bell. Goth. II 15.

[242] Ks. M. Adami Gesta Hammaburgensis ecclesiæ Pontificum, josta luvut 208-252 sisältävät kertomuksen pohjaisista valtakunnista [Pertz, Monum. Germ. Hist. IX, sivv. 267 seurr.]: "Hæc itaque Thyle nunc Island appellatur." — Myöskin Landnamabók muistuttaa, että oppineet miehet ovat kutsuneet Islannin Thyleksi, koska siellä monessa paikoin aurinko paistaa läpi yön ja talvella taas ei tule ollenkaan näkyviin. Ks. Isländinga Sögur, Kjöbenh. 1843, I siv. 23.

[243] Pytheaasta ja Thulesta löytyy kokonainen kirjallisuus, josta joku osa on lueteltu Fuhr'in kirjan alussa. Ks. myös Keralion kaksi kirjoitusta: De la connaissance que les Anciens ont eue des pays du Nord de l'Europe [Mémoires de l'Académie des Inscr., XLV, vv. 1780, 1781]. Keralion luulo on, että Thule on Mainland, Shetlannin saarten suurin, koska sitä muka likimaiden asukkaat kutsuvat Thyl-saareksi. Mutta luultavampi on, että viime-mainittu nimitys on syntynyt Romalais-aikaisesta luulosta. — Maltebrun (Geographie Univ. I) löytää Thule-nimen Jutlannin rannikossa, joka kutsutaan Thy eli Thyland. — Redslob taas (Thule, die Phönicischen Handelswege. Leipzig 1855) osoittaa lähellä Halmstadia Ruotsissa pienen saaren, nimeltä Tyl-ö eli Tul-ö. Muut ovat valinneet etelä-Norjalaisen maakunnan Tellemark, joka Skien'in kaupungin tykönä tulee merelle. Näillä keinoilla voimme kuljettaa Pytheaamme mihinkä hyvänsä.

[244] Paitsi jo ennen mainitut Geminon sanat, on todistukseksi Strabonin lause II siv. 114 (vertaa ylempänä siv. 80 viitta 2): "παρα δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, — ούτ' ει τα μέχρι δεύρο οικήσιμα έστιν, ό που ο θερινός τροπικός αρκτικός γίνεται, νομίζω" etc. suomeksi: "muilta kirjaniekoilta kuin Fytheaalta en löydä mitään tietoa, onko Thulen saarta olemassakaan ja tokko siihen asti asukkaita löytyy, missä kääntöpiiri on pohjoispiirinä" (arktikona) (kuten Pytheas sanoo Thulessa olevan), "ja arvelenpa siis, että asutun maailman pohjois-raja on paljoa etelämpänä." Tämä nähtävästi tahtoo sanoa, että Pytheas oli puhunut Thulea asutuksi maaksi, mutta Straboni ei usko niin pohjoisessa asuttavan. — Tulen kohta puhumaan lisää Thulen asumuksesta.

[245] Ks. Landnamabók [Isländinga Sögur I] sivv. 23, 24, 26; ja Islantilainen Arngrim Jonas, Specimen Islandiæ Historicum, Amsterdam 1643, siv. 1. Tämä viime-mainittu kirja, sivu 91, todistelee laveasti Tanskalaista Pontanusta vastaan, että Island ei ollut Thule. — Landnamabók, samatekkuin Ari Frodin Isländingabók, juttelevat että Norjalaisten tullessa oli Islannissa Irlantilaisia erakoita (Norjalaiset heitä kutsuivat: Papa); mutta ne lähtivät saaresta pois näitä pakanallisia tulijoita pakoon.

[246] Ks. Strab. IV siv. 201: "πρός μέν τοι τα ουράνια και την μαθηματικήν θεωρίαν ικανώς δόξειε κεχρήσθαι τοϊς πράγμασι [Fuhr'in mukaan olen vienyt sanat: τοϊς — πλησιάζουσι seuraaviin. Jos edellisiin viedään, ei tule pää-asiassa käsitys kuitenkaan erilaiseksi], τοϊς τη κατεψυγμένη ζώνη πλησιάζουσι το τών καρπών είναι τών ήμέρων και ζώων τών μέν αφορίαν παντελή, τών δε σπάνιν κέγχρω δε και άλλοις λαχάνοις και καρποϊς και ρίζαις τρέφεσθαι παρ' οίς δε σίτος και μέλι γίγνεται, και το πόμα εντεύθεν έχειν τών δέ σίτον, επειδή τους ήλίους ουκ έχουσι καθαρούς, εν οίκοις μεγάλοις κόπτουσι, συγκομισθέν των δεύρο τών σταχύων αι γαρ άλω [Näin on Casaubonus'en korjauksen mukaan. Fuhr ehdottelee: ει γαρ άλλως, joka antaisi käsityksen: 'jos muulla lailla tehtäisiin, tulisivat tähkäpäät kelvottomiksi.' Niinkuin näemme, ei tämä muuta lauseen mieltä.] άχρηστοι γίνονται διά το ανήλιον και τους όμβρους." Vertaa Fuhr, de Pythea, sivv. 138 seurr.

[247] Ks. Kajaani, Suomen historia, siv. 52.

[248] Ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 46 seurr.

[249] Ks. Fuhr, de Pythea, siv., 36.

[250] Ks. P. A. Munch, Hist.-Geogr. Beskrivelse over Norge i Middelalderen. Moss 1849, siv. 115.

[251] Ks. Strabonin ennen kerrottu paikka II siv. 104.

[252] Vielä Peutingerin tauluissakin näkyy, vähän itä-puolella Tanaita virta merkittynä Pohjois-valtameren ja Maiotin välillä, joka viime mainittu taas Pontoa kohden on umpinainen. Ks. Bertius Beverus, Theatrum Geographiæ Veteris, Amsterdam 1619. — Vertaa Diodor. Sic. IV 56, Argonautaen matkasta Tanaista valtamereen.

[253] Virolaiset antavat sille nimen: "Meri-kivi." Niinkuin tiedämme, se on pihka eräästä muinais-maailman puun-lajista.

[254] Ks. Bulletin de la Societé des Naturalistes de Moscou, tome XXXIII, seconde partie, Moscou 1860, sivv. 421, 422. Muutoinkin on pitkin Preussinmaan ja Kuurinmaan rantoja löytty paljon vanhoja Kreikkalaisia rahoja. Ks. A. von Richter, Gesch. der Ostseeprovinzen, I, siv. 27.

[255] Vertaa Plin. hist. nat. XXXVII 11, missä mainitaan, että eräs Neronin lähettämä ritari kulki Pannoniasta merikullan rannikolle.

[256] Ks. Plinius, Hist. nat. XXXVII, 11: "Pytheas Guttonibus Germaniae genti accoli æstuarium Oceani, Mentonomon nomino, spatio stadiorum sex millium: ab hoc diei navigatione insulam abesse Abalum. Illuc vere fluctibus advehi (saccinum) et esse concreti maris purgamentum: incolas pro ligno ad ignem uti eo, proximisque Teutonis vendere. Huic et Timæus credidit, sed insulam Basiliam vocavit."

[257] Diodor. Sic. V 23 mainitsee samaa kertomusta, mutta sanat kuuluvat: "Vastapäätä sitä Skythiaa, joka on Galatian (Gallian) yläpuolella, on valtameressä saari, nimeltä Basileia" — — Seuraavista luvuista nähdään selvästi, että Galatian nimi tässä käsittää myös Germanian.

[258] Ks. Plin. Hist. nat. IV, 27: "Ex quibus (insulis) ante Scythiam, quæ appellatur Raunonia, unam abesse a Scythia diei cursu, in quam veris tempore fluctibus electrum ejiciatur, Timæus prodidit. — — — Xenophon Lampsacenus a litere Scytharum tridni navigatione insulam esse immensæ magnitudinis Baltiam tradit. Eandem Pytheas Basiliam nominat." — Tämän lauseen käsitys on mulla Fuhrin mukaan, de Pythea, sivv. 143 seurr.

[259] Ks. Strab. I p. 63: Και τα περί τους Ωστιαίους δέ, και τα πέραν του ʹΡήνου τα μέχρι Σκυθών, πάντα κατέψευσται τών τόπων.

[260] Schlözer ja Thunmann ovat selittäneet "Mentonomon" Suomen sanaksi: Mäntyniemi; ks. Thunmann, Untersuchnngen über nördliche Völker, sir. 22; Schlözer, Nord. Gesch., siv. 124. — Parrot taas tahtoo itse Plinion sanan: æstuarium, johdetuksi Viron (eli Suomen) kielestä, muka sanoista astua ja aro, se olisi: alankomaa, johon meren tulva astuu. Muita selityksiä ei suinkaan puutu. — Todennäköistä on, että "Abalos" ja "Baltia" ovat yhtä sanaa; Baltia taas on epäilemättä samaa juurta kuin Itämeren nimi: Baltin meri (nyk. Englannin kielessä: Baltic.) Basileia on nähtävästi Kreikan sanasta: βασίλευς kuningas.

[261] Zeuss (Die Deutsch., siv. 672, 673) yhä vielä ajattelee Preussilaista "Guddai" nimistä väkeä. Mutta Schafarik (slaw. Alterth. I, siv. 456) selittää tämän Guddai-jutun tydyttäväisellä tavalla, ja sanoo Guttoneista: "Ohne die Deutsche Abkunft der Guttonen in Frage zu ziehen, halten wir doch dafür, dass sie in den Weichsellanden blosse aus Skandinavien herübergekommene Eroberer waren". — Muutoin on muistaminen, että tämä Göthiläis-asia on yhä ankaran riidan alla. Asia ei kuulu minun aineeseni; saan ainoastaan mainita, että J. Grimm (Jornandes und die Geten, sekä Gesch. der Deutsch. Sprache, siv. 182, 204, 439) on koettanut todistaa, että Trakian Getat ja historian Göthiläiset Skandinaviassa, Weikselin seuduilla ja Mustan-meren rannoilla, olivat kaikki yhtä. Mitä on sanottu myötä ja vastoin, en voi tähän ottaa. Uudempia selitys-kokeita on Ed. v. Wietersheim'in kirjassa: Gesch. der Völkerwanderungen, II osa, siv. 109 seurr. (Leipzig 1860), missä Grimmin arveluita osaksi vastustellaan, osaksi puolustellaan. — Vaikea ainakin lienee kieltää, että Pytheaan Guttones, Plinion Guttones (Germanilainen kansa Burgundionien seuduilla; IV 28), Taciton Gothones (koillisessa Germaniassa; ks. Germ. 42, 43), Ptolemaion Γύθωνες (itäpuolella Weikseliä; ks. Geogr. III 5), ja vihdoin ne Gotti, Gothi, jotka Karakallan aioista asti häiritsevät Roman valtaa, ovat yhtä nimeä ja yhtä kansaa. Tätä tosin kieltää Ukert, joka ei millään muotoa tahdo päästää Pytheasta Itämerellä käyneeksi; ks. Geogr. der Griech. u. Römer, passim.

[262] Ks. Steph. Byz. "Ωστίωνες έθνος παρά τώ δυτικώ ωικεανώ, ούς Κοσσίνους Αρτεμίδωρός φησι, Πυθέας δ' Ωστιαίους."

[263] Ks. Strab. II siv. 104.

[264] Plin. Hist. nat. IV 27.

[265] Plin. Hist. nat. IV 30; vertaa Dionys. Perieg., vrs. 31: "Πόντον μέν καλέoυσι πεπηγότα τε, Κρόνιόν τε ʹΑλλοι δ' αύ και νεκρόν έφήμισαν είνεκ άφαυροι ʹΗελίου."

[266] Ks. Diefenbach, Orig. Europ. sivv. 387-380. — Mainita sopii, että Ptolemaio asettaa Χρόνος nimisen joen itäpuolelle Weikseliä.

[267] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15.

[268] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 11: — — "Oserictam, cedri genere silvosam: inde electrum defluere in petras." — "Osericta" on kentiesi Skandinavilainen sana Austr-riki, itämaa; vertaa mitä vasta puhutaan nimistä: "Aestyit", "Estit."

[269] Ks. Strab. VII, siv. 294.

[270] Ks. Mela III, 3-4.

[271] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27. — Rud. Keyser tahtoo selittää Hilleviones samaksi kuin: Elfarbuar, Elvboere (joki-asukkaat), jotka muka asuivat Alfheim'issa Götha-joen ja Glommen'in välillä; ks. Saml. til det Norske Folks Sprog og Historie, VI siv. 331.

[272] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27: — "Nec est minor opinione Eningia [Epigia]. Quidam haec habitari ad Vistulam usque fluvium a Sarmatis, Venedis, Sciris, Hirris tradunt. Sinum Cylipenum vocari: et in ostio ejus insulam Latrin. Mox alterum sinum Lagnum, contermineum Cimbris."

[273] Ks. Plin. Hist. nat. IV 30.

[274] Ks. P.A. Munch, Det Norske Folks Historie, I i, siv. 16.

[275] Ke. Plin. Hist. nat. VIII 16.

[276] Ke. Zeuss, die Deutschen, siv. 486.

[277] Sana "Hirri" luullaan virheellieekei lisäykseksi, joka kopioitsijain kautta olisi tullut. Olkoon miten oli, ei kävisi helposti sitä selittää.

[278] Rud. Keyser (Saml. til det Norske Folks Sprog og Historia, VI siv. 334) selittää tämän sanan nimestä "Kylfingaland", joka 12:nnella vuosisadalla annetaan Gardariikille eli Venäjälle eräässä Skandinavilaisessa maatieteessä (ks. Antiquités Russes II siv. 401). Mutta tämä näyttää olevan kaukaa haettua; sillä Kylfingit (Jaroslavin lakikirjassa: Kolbjagit, samate kuin Väringit = Varjagit) näyttävät olleen Venäjään tulleita Skandinavilaisia paljoa myöhemmältä aialta kuin Plinion Cylipenus; vertaa: P. A. Munch, kirjassa "Norsk Tidskr. for Vidensk. og Litt.", V aarg., siv. 311.

[279] Ks. Tacit. Germ. 37.

[280] Myös Ptolemaiokin asettaa Skandiansa Weikselin suiden edustalle.

[281] Ks. Tacit. Germ. 43, 44.

[282] Tacit. Germ. 44; "Suionum hinc civitates, ipso in Oceano, præter viros armaque classibus valent." Adam Bremeniläinen nimittää Svealaiset; "Sueones"; Samate jo Einhard, Vita Karoli Magni; "Dani siquidem ac Sueones, quoa Nortmannos vocamus."

[283] Tacit. Germ. 45: "Trans Suionas aliud mare, pigrum ac prope immotum, quo cingi claudique terrarum orbem hinc fides, quod extremus cadentis jam solis fulgor in ortus edurat adeo clarus ut sidera hebetet; sonum insuper audiri formasque deorum et radios capitis aspici persuasio adjicit."

[284] Tac. Germ. 45: (Puhuttuaan Aestyistä ja merikullasta) "Suionibus Sitonum gentes continuantur: cetera similes uno differunt, quod femina dominatur: in tantum non modo a libertate sed etiam a servitute degenerant. Hic Sueviæ finisu" — Muist.: "Suevia" on Germanian itäinen puoli.

[285] Vertaa kuitenkin Zeuss'in selitys (Die Deutschen, sivv. 57, 123) ja Geijerin (Svea Rik. Häfd. siv. 81). Jälkimäinen siihen vertaa Strabonin Σιδόνες, jotka olivat Bastarnaen heimokuntia (Strab. VII siv. 306). Edellinen taas sovittaa siihen Ptolemaion Σίδωνες, koillis-puolella Böhmin vuoria (Ptol. Geogr. II 10).

[286] Ks. Adamus Bremensis, de Situ Daniæ (oikeastaan: "Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum"; IX osassa Pertz'in Monum. hist. German.), cap. 222: "Postea (Göthan-maan jälkeen) longia terrarum spatiis regnant Sueones usque ad terram feminarum."

[287] Tacit. German. 45: (Svioneista puhuttuaan) "Ergo jam dextro Suevici maris litore Aestyorum (Aestuorum, Aestiorum) gentes alluuntur; quibus ritus habitusque Suevorum, lingua Britanniæ proprior. Matrem deum venerantur; insigne superstitionis formas aprorum gestant: id pro armis omniumque tutela securum deæ cultorem etiam inter hostes præstat. Rarus ferri, frequens fustium usus."

[288] Jornandes, de reb. Get., c. 23: "Aestorum quoque similiter nationem, qui longissimam ripam Oceani Germanici insident, idem ipse [Hermanaricus] prudentiæ virtute subegit." — c. 5: "Ad litus autem Oceani, ubi tribus faucibus fluenta Vistulæ fluminis ebibuntur, Vidivarii resident — post quos ripam Oceani item Aesti tenent, pacatum hominum genus omnino."

[289] Ks. Cassiodori Varia V, epist. II: "Hæstis Theodoricus rex. Illo et illo legatis vestris venientibus, grande vos studium notitæ nostræ habuisse cognovimus; ut in Oceani littoribus constituti, cum nostra mente jungamini. — — — succina, quæ a vobis per harum portitores directa sunt, grato animo fuisse suscepta."

[290] Ks. Einhardi Vita Karoli Magni, c. 12 [Pertz, Monum. II, siv. 449]: "Ad litus australe Sclavi et Aisti et aliæ diversse incolunt nationes."

[291] Wulfstanin matka-kertomus kuningas Alfred'in käännöksessä Orosion teoksesta; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 670; Zeuss, die Deutschen, siv. 669; H. G. Porthan, Witterh. Hist. Antiqv. Acad. Handl. VI, sivv. 96 seurr.

[292] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15. "Certum est gigni in insulis septentrionalis Oceani et a Germanis appellari glessum." — Vertaa Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 356 seurr.; Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 458.

[293] Ks. Zeuss, die Deutschen siv. 130.

[294] Tacit. Germ. 46: "Peucinorum Venetorumque et Fennorum nationes
Germanis an Sarmatis ascribam dubito. — — — quicquid inter Peucinos
Fennosque silvarum ac montium erigitur, latrociniis pererrant
[Veneti]."

[295] Tacit. Germ. 46: "Fennia mira feritas, foeda paupertas: non arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile humus. Sola in sagittis spes, quas inopia ferri ossibus asperant. Idemque venatus viros pariter ac feminas alit: passim enim comitantur partemque prædæ petunt. Nec aliud infantibus ferarum imbriumque suffugium quam ut in aliquo ramorum nexu contegantur. Huc redeunt juvenes, boc senum receptaculum. Sed beatius arbitrantur quam ingemere agris, inlaborare domibus, suas alienasque fortunas spe metuque versare. Securi adversus homines, securi adveraus deos, rem difficillimam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset, Cetera jam fabulosa: — — — quod ego ut incompertum in medium relinquam." — Olen tarkasti lukenut C. A. Gottlund'in teosta: "Försök att förklara Taciti omdömen öfver Finnarne, Stockholm 1834", enkä sittenkään ole voinut tulla muuhun käsitykseen, kuin minkä suomennokseni osoittaa. Kirjan monta muuta ansiota en sillä tahdo kieltää.

[296] Ks. Edu. v. Wietersheim, Gesch. der Völkerwand. II osa, siv. 78 seurr:; jossa muun seassa otetaan esimerkiksi Ptolemaion mainitsema Σιατουτάνδα Frisien maassa (II, c. 10). Tämä Siatutanda on syntynyt sillä tavoin, että Ptolemaio väärin on käsittänyt Taciton sanat Frisien kapinasta Tiberion aikana. Tacito, näet, lausuu: "et ad sua tutanda digressis rebellibus" (kapinoitsijat jo olivat lähteneet pois omaa maatansa suojelemaan); Tac. Annal. IV 73. — Kuinka Ptolemaio on kertonut samoja nimiä Sarmatiassa ja Skythiassa, osoittaa Schafarik (Slaw. Alterth. I siv. 218), joka muutoin on Ptolemaion ihastelijoita.

[297] Ptol. Geogr. III 5: "Κατέχει δε την Σαρματίαν έθνη μέγιστα οι τε Ούενέδοι παρ' όλον τόν Ουενεδικόν κόλπον — — — ʹΕλάττονα δε έθνη νέμεται την Σαρματίαν παρα μέν τόν Ούιστουvλαν ποταμόν ύπό τους Ουενέδας Γύθωνες, είτα Φίννοι, είτα Σούλωνες υφ' ους Φρουνγουνδίωνες, είτα Αναρινοί παρά την κεφαλήν του Ουιστούλα ποταμού — — — Τών δέ ειρημένων εισίν ανατολικώτεροι ύπό μέν τους Ουενέδας πάλιν Γαλίνδαι και Σουδινοί και Σταυανοί μέχρι τών Αλαυνών — - — Πάλιν δέ την μέν εφεξής τώ Ουενεδικώ κόλπω παρωκεανίτιν κατέχουσιν Ουέκται, ύπέρ ούς ʹΟσσιοι, είτα Κάρβωνες αρκτικώτατοι, ών ανατολικώτεροι Καρεώται και Σάλοι υφ' ους Αγάθυρσοι, είτα ʹΑορσοι" — — —.

[298] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, sivv. 208, 461-163; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 271, 674.

[299] Selitys-kokeita ei ole puuttunut. Zeuss, joka tekee Ossit Aistilaisiksi (Littualaisiksi), luulee heidän nimensä säilyneen saaren-nimessä:Ösel (Henrikki Lettiläisen tykönä Osilia, muinais-Skandinavilaisten Eysysla; johon hän vielä sovittaa nimet Βασίλεια ja Osericta). Mutta epäilemättä on nimi Ösel suomenkielinen syntyään: Yösalo (Viron kielen mukaan: Öö-sal); jota todistaapi toisen lähisen saaren nimi: Dagö (Päiväsalo), vaikka molemmat jo kantavat Vironkielessä toisia nimiä. Yhtä epävakaista on arvata Karbonit Kuurilaisiksi; ks. Zeuss, die Deutsch., sivv. 270, 272. — Weltat arvataan olevan keski-aian Wiltzit (Slavilaisia). — Mitä Καρεώται ovat? Karjalaisiako? — Entä Σάλοι?

[300] Sekä Schafarik (I, siv. 301), että Zeuss (siv. 274) arvelevat eikö sana Φίννοι Ftolemaion tykönä lie jollakin lailla vääristelty. Zeuss tahtoisi sen siaan Σκίροι. Tämmöiseen korjailemiseen ei löydy vähintäkään syytä.

[301] Ks. Ptol. Geogr. II 10: — Σκανδία —, Χαιδεινοί — Φαυόναι — Φιραίσοι — Γούται — Δαυκίωνες — Λευώνοι — Ainoastaan Gutat tuntee Göthiläisiksi.

[302] Ks. Strab. VII, siv. 290: — "βουϊαιμον, το τού Μαροβούδου βασίλειον — — — και κατεκτήσατο, προς οίς είπον, Λουίους τε, μέγα έθνος, και Ζούμους, και Βούτονας, και Μουγίλωνας, και Σιβινους, και το τών Σοήβων αυτών μέγα έθνος, Σέμνωνας." — Λουϊοι — ovat arvattavasti Taciton Lygii. Seuraavien kolmen nimen siaan on tahdotta panna milloin mitäkin; mutta Tzschucke (Strab. Geogr., Lipsiæ 1796-1808) sanoo: Codices nihil a vulgata lectione recedunt.

[303] Es. Tacit. Annal. II 62: "Erat inter Gothones nobilis juvenis, nomine Catualda, profuges olim vi Marobodui, et tunc, dubiis rebus ejus, ultionem ausus. Is valida manu fines Marcomannorum ingreditur, corruptisque primoribus ad societatem, irrumpit regiam castellumque juxta situm."

[304] Ks. Foy-Vaillant, Numismata aurea Imperatorum, Augustarum et
Caesarum in coloniis, municipiis et urbibus percussa; Paris 1688,
Tom. II; — josta ottaa Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 657. —
Rahan etu-puolella seisoo: "ATT. K. ΓA. ΦIN. ΓAΛ. OTENΔ.
OTOΛOTCIANOC. CEB", s.o. Αυτοκράτωρ Καίσαρ Γαν δάλικος Φίντικος
Γαλίνδικος Ουένδικος Ουολουσιανός Σεβαστός, Takapuolella seisoo:
Αντιοχέων Μητροπόλεως Κολωνίας. Tämä raha on kultainen. Toinen
hopeainen kantaa saman etupuolisen kirjoituksen latinaksi, mutta
sana Finnicus on lyhennetty paljaaksi F:ksi: "IMP. [eratori]
C. [æsari] VA. [ndalico] F. [innico] GAL. [indico] VEND. [ico]
VOLVSIANO. AVG. [usto]." Takapuolella seisoo: "Marti Pacifero." —
Zosimus I, 26, mainitsee ainoastaan sivu-mennen tätä sotaa
"Skythoja" vastaan.

[305] Ks. Auctoris ignoti Excerpta de Constantino Magno etc. §30: "Constantinus autem ex Byzantio Constantinopolim nuncupavit" — — § 31: "Deinde adversum Gothos bellum suscepit" — § 32: "Sic cum his pace firmata, in Sarmatas versus est, qui dubiæ fidei probantur. Sed servi Sarmatarum adversum omnes dominos rebellarunt: quos pulsos Constantinus libenter accepit, et amplius trecenta millia hominum mistæ ætatis et sexus per Thraciam, Scythiam, Macedoniam Italiamque divisit." — Hieronymi Chron. vuodella 337: "Sarmatæ Limigantes dominos suos, qui nunc Arcaragantes vocantur, facta manu in Romanum solum expulerunt."

[306] Limigantien seassa nimittää Ammiano erittäin: "Amicenses" ja "Picenses" — "ita ex regionibus adpellati conterminis"; ks. XVII 13.

[307] Ks. Amm. Marcell. XVII 12: — "translata est in Sarmatas cura, miseratione dignos potius quam simultate — —. Potentes olim ac nobiles erant hujus indigenæ regni, sed conjuratio clandestina servos armavit in facinus. Atque ut barbaris esse omne jus in viribus adsuevit, vicerunt dominos ferocia pares, sed numero præminentes. Qui, confundente metu consilia, ad Victohalos discretos longius confugerunt, obsequi defensoribus, ut in malis, optabile, quam servire suis mancipiis arbitrati." — 13: — "ad Limigantes Sarmatas servos ocius signa transferri utilitas publica flagitabat, quos erat admodum nefas, impune multa et nefaria perpetrasse. Nam velut obliti priorum, tunc erumpentibus liberis, ipsi quoque tempus aptissimum nacti, limitem perrupere Romanum, ad hanc solam fraudem dominis suis hostibusque concordes."

[308] Ks. Amm. Marcell. XVII 13: "Hortante igitur principe, cum genuino fastu ad citeriorem venere fluminis ripam, — — — ne viderentur militis præsentiam formidasse."

[309] Ks. Amn. Marcell. XVII 13: — "et cadentes insuperabili contumacia barbari, non tam mortem dolere, quam nostrorum lætitiam horrendo stridore monstrabant. — — crceiatus alto silentio perferebant. Nec eorum quisquam inter diversa supplicia veniam petiit, aut ferrum projecit, aut exoravit mortem: sed arma jugiter retinentes, licet adflicti, minus eriminis æstimabant, alienis viribus potius, quam conscientiæ suæ indicio vinci: mussantesque audiebantur interdum, fortunæ non meriti fuisse, quod evenit."

[310] Ks. Amm. Marcell. XIX 11: — "quidam ex illis furore percitus truci, calceo suo in tribunal contorto, marha, marha, quod est apud eos signum bellicum, exclamavit: eumque sequnta incondita multitudo, vexillo elato repente barbarico, ululans ferum in ipsum principem ferebatur."

[311] Ks. Amm. Marcell. XXIX 6 (v. 371): — "Sarmatas Liberos ad discretionem servorum rebellium adpellatos."

[312] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 250. Vertaa mitä edellisessä olen Sauromatoista ja Sarmatoista puhunut.

[313] — "ut, ad longinqua translati, amitterent copiam nostra vexandi." — "Limigantes ad loca migrare compulimus longe discreta." Amm. Marcell. XVII 13.

[314] Suom. Murhaa occidere; Slav. Moriti, Litt. Marinti interficere; Germ. Mord occidere, Kelt. Marbh occidere; Lat. Mort (Mori, Mors), Kreik. μορτός, Alban. Múarr interficere; ks. Diefenbach, Orig. Europ. siv. 387, 388. — Joka kansallisissa tavoissa ja luonteessa tahtoo nähdä kansallisuuden tunnus-merkkiä, verratkoon sitä eri tapaa jolla Limigantit ja oikeat Sarmatat lähestyivät Boman keisaria. Edellisistä sanoo Ammiano (XVII 13, v. 358): "stabantque contumaciter, ideoque propinquasse monstrantes, ut jubenda repudiarent"; jälkimäisistä taas (XXX 5, v. 375): "legatio Sarmatarum offertur, pedibusque ejus prostrata orabat pacifica prece, ut propitius veniret et lenis."

[315] Ks. Thunmann, Unters. über nördl. Völker, siv. 18 seurr.; Arndt, Ursprung der Europ. Sprachen, siv. 318. — Keski-aiassa kutsuttiin tämä maakunta: Semland, Sambia, sen asukkaat: Sembi, Sembones, Sambi, Sami; ks. Zeuss, siv. 675. — Saman johtauksen alle vedetään myös nimet: Samogitia (Samogitæ, Samechi, Sameyte, Σάμωται) ja Semgallen (Semigalli, Samgali), molemmat Littuan alueessa.

[316] Ks. Hist. Legum Castrensium Regis Canuti Magni (Langebek, Script. Rer. Dan. III, siv. 143); — "Angliam, Norvagiam, Sclaviam, Finlandiam, omnesque circumjacentes regiones, suam in potestatem redegit." Toisessa teoksessaan: Compendiosa Hist. Regum Dan., cap. V (Script. Rer. Dan. I, siv. 54), puhuu sama historioitsija samasta Knuutti Suuren vallasta, mutta nimittää: — "Hyberniam, Angliam, Galliam, Italiam, Longobardiam, Teotoniam, Norvagiam, Sclaviam, cum Sambia, sibi subjugavit."

[317] Ks. F. I. Wiedemann'in Alkupuhe maamiehemme Joh. And. Sjögrenin Liiviläiseen kielioppiin (Sjögrens Gesamm. Schriften II i, Einleitung) siv. XVI seurr. — Todistus nojauupi enimmästi paikannimiin.

[318] Ks. C. A. Gottlund, Försök att förkl. Taciti omdömen öfver Finnarne, siv. 116. — Mitä hän siinä lisäilee, että muka Puolassa tai Preussin ja Puolan välisissä metsämaissa jutellaan löytyvän vielä nytkin useita Suomalaisia kyliä, se ei ainakaan tähän asiaan kuulu; sillä jos siinä ho'ussa perää olisikin, jota kyllä sopii epäillä, ne Suomalaiset varmaankin olisivat myöhemmin tulleita siirtolaisia. Tiedämme, että 17:nnen vuosisadan alkupuolella paljon Suomalaisia muutti ulkomaille, Preussiin, Pommeriin j.n.e. Ks. esim. Sääntö Huhtik. 25 p. 1620 (Schmedeman, Kongl. Stadgar, siv. 186.)

[319] Se ei ole suinkaan mahdotonta, että kielitieteellinen tutkinto paikan-nimistä näilläkin seuduilla tuottaisi arvaamattomia selityksiä; sillä paikan-nimet ovat yhtä tärkeitä ja selviä muistomerkkiä kuin Persepolin kalliokirjat. Semmoiseen tutkimukseen on jo Schafarik kehoittanut: "Eine etymologische Untersuchung der örtlichen, namentlich Fluss- und See-Namen, kritisch und im gehörigen Einklange mit anderweiten Zeugnissen vorgenommen, würde zur Erörterung der ehemaligen Sitze der Finnen im heutigen slawischen Russland nicht unwesentliche Dienste leisten"; Slaw. Alterth. I, siv. 305.

[320] Ks. Jornandes, de reb. Get. c. 3: "In cujus parte arctoa gens Adogit consistit, quæ fertur — — —. Aliæ vero ibi gentes Refennæ: [muutamissa käsi-kirjoissa: gentes tres Crefennæ, eli: gentes Screrofennæ], qui frumentorum non quæritant victum, sed carnibus ferarum atque ovis avium vivunt: ubi tauta paludibus foetura ponitur, ut et augmentum præstent generi, et satietatem ac copiam genti. Alia vero gens ibi moratur Suethans — — — Theusthes, Vagoth, Bergio, Hallin, Liothida — — Athelnil, Finnaithæ, Fervir, Gautigoth. — — mixti Evageræ Othingis — —. Sunt ex his exteriores Ostrogothæ, Raumaricæ, Raugnaricii, Finni mitissimi, Scanziæ cultoribus mitiores: nec non et pares eorum Viniviloth. Suethidi, Cogeni, — — Dani — — Grannii, Aganziæ, Unixæ, Ethelrugi, Arochiranni." — Että Suethans ja Suethidi ovat yhtä (Svithiod, Svealaiset), ei ole epäilemistä; ks. muutoin Zeuss, die Deutschen, sivv. 502 seurr.

[321] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 687.

[322] Procop., Bell. Goth. II 15 (ed. paris. siv. 423): "— τών μέν τοι ές ήμάς ενϑένδε αφικομένων επυνϑανόμην."

[323] Procop., Bell. Goth. II, 15: "Τών δε ιδρυμένων εν Θούλη βαρβάρων εν μόνον έϑνος, οι Σκριϑίφινοι επικαλούνται, ϑηριώδη τινά βιoτην έχουσιν ούτε γαρ ιμάτια ενδιδύσκονται, ούτε ύποδεδεμένοι βαδίζουσιν, ούτε οίνον πίνουσιν, ούτε τι έδώιδιμον εκ τής γής έχουσιν ούτε γαρ αυτοί γήν γεωργούσιν, ούτε τι αυτοϊς αι γυναικες εργάζονται, αλλά άνδρες άεί ξύν ταϊς γυναιξί την ϑήραν μόνην επιτηδεύουσι. Θηρίων τε γαρ και άλλων ζώων μέγα τι χρήμα αί τε ύλαι αυτοϊς φέρoυσι, μεγάλαι ύπερφυώς ούσαι, και τα όρη, ά ταύτη άνέχει και κρέασι μεν ϑηρίων άει τών αλισκομένων σιτιζονται, τα δέρματα δε αμφιέννυνται, επεί τε αυτοϊς ούτε λίνον, ούτε ότω ράπτοιεν ένεστιν, οι δε τών ϑηρίων τοϊς νεύροις τα δέρματα ες άλληλα ταύτα ξυνδέοντες, ούτω δή ες σώμα όλον αμπίσχονται. Ού μήν ουδε τα βρέφη αυτοϊς κατά ταύτα τιϑηνούνται τοϊς άλλοις ανϑρώποις ου γαρ σιτίζονται Σκριϑιφίνων παιδία γυναικών γάλακτι, ουδε μητέρων άπτονται τιτϑού άλλα ζώων τών αλισκομένων τοϊς μυελοίς εκτρέφονται μόνοις. Επειδάν ούν γυνή τάχιστα τέκοι, δέρματι το βρέφος εμβαλλομένη, κρεμά μεν ευθύς επί δένδρου τινος, μυελον δε οι επί του στόματος ενϑεμένη, εύϑυς στέλλεται επί ϑήραν επί κοινού γαρ τοϊς ανδράσι το επιτήδευμα μετίασι τούτο. Τούτοις μεν ούν δη τοϊς βαρβάροις τα ες την δίαιταν ταύτη πη έχει οι μέντοι άλλοι θουλίται αις ειπεϊν άπαντες ουδέν τι μέγα διαλλάσσουσι τών άλλων ανϑρώπων."

[324] Ks. Paulli Warnefridi Diaconi Forojuliensis, Gesta Longob. c. 2: — — "sicut retulerunt nobis, qui eam [Scandinaviam] lustraverunt."

[325] Paull. Warnefr. Gest. Longob. c. 1: "Septentrionalis plaga, quanto magis ab æstu solis remota est et nivali frigore gelida, tanto salubrior corporibus hominum et propagandis est gentibus magis coaptata." — c. 2: — — — "Intra hanc [Scandinaviam] ergo constituti populi, dum in tantam multitudinem pullulassent, ut jam simul habitare non valerent, in tres, ut fertur, omnem catervam partes dividentes, quae ex illis pars patriam relinquere novasque deberet sedes exquirere sorte perquirunt." — c. 4: — — "quia adhuc stylus in Germania vertitur, miraculum quod illic apud omnes celebre habetur, — — breviter intimare. In extremis circium versus Germaniæ finibus, in ipso Oceani littore, antrum sub eminenti rupe conspicitur, ubi septem viri (incertum ex quo tempore) longo sopiti sopore quiescunt — — apud indociles easdem et barbaras nationes venerationi habeantur. — — — Fortasse horum quandoque, quia non aliter nisi Christiani esse putantur, gentes illæ prædicatione salvandæ sunt." — c. 5: "Huic loco Scritobini, sic enim gens illa nominatur, vicini sunt, qui etiam aestatis tempore nivibus non carent, nec aliis, utpote feris ipsis ratione non dispares, quam crudis agrestium animantium carnibus vescuntur; de quorum etiam hirtis pellibus sibi indumenta coaptant. Hi a saliendo, juxta linguam barbaram, etymologiani ducunt. Saltibus enim, utentes arte quadam ligno incurvo in arcus similitudinem, feras assequuntur. Apud hos est animal, non satis assimile cervo, de cujus ego corio, ut fuerat pilis hispidum, vestem in modum tunicæ, genu tenus aptatam, conspexi, sicut jam fati, ut relatum est, Scritobini utuntur. Quibus in locis circa æstivale solstitium per aliquot dies, etiam noctu, clarissima lux cernitur, diesque ibi multo majores, quam alibi, habentur; sicut e contrario circa brumale solstitium."

[326] Niinkutsuttu "Matkalaisen laulu" (The Song of the Traveler), joka arvataan olevan 5:nneltä, 7:nneltä tai viimeistään 8:nnelta vuosisadalta. Merkittävää on, että siinä mainitaan ei ainoastaan Skridefinniä vaan myös Finniä kahdesti, ja näitä jälkimäisiä hyvässä seurassa, — Keisarin ja Kreikkalaisien kanssa yhdessä. Alku kuuluu: "Attila hallitsi Hunnia, Ermanarik Göthiläisiä, — — — Keisari hallitsi Kreikkalaisia, ja Kelik Finniä (Casere weold Creacum, And Celic Finnum)". — Edempänä kuuluu: "Mid Creacum ie waes and mid Finnum, And mid Casere" (Olin Kreikkalaisten, Finnien ja Keisarin kanssa) — "Mid Scottum ie waes and mid Peohtum, And mid Scridefinnum." Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, sivv. 667-669.

[327] Ks. Alfredin käännös Orosiosta: — "and be nordhan him [Sveum] ofer tha vestennu is Cvenland, and be vestan-nordhan him sindon Scride-Finnas, and be vestan Nordhmen."

[328] Ks. Saxo Gramm. hist. Dan., Præfatio: "harum [Suetiæ Norvegiæque] ortivas partes Skricfinni incolunt. Quas gens inusitatis assueta vehiculis montium inaccessa venationis ardore sectatur."

[329] Ks. Adam. Brem., de Situ Dan. c. 231: "in confinio Sueonum vel Nordmannorum contra boream habitant Scritefinni, quos ajunt cursu feras præire."

[330] Alfredin käännöksessä Orosiosta.

[331] Ks. Cosmograpbia Ravennatis Anonymi (sen kanssa usein sekoitetaan Guidonin teos, joka on vieläkin sekavampi kyhäys Nimettömän ja muiden mukaan. Molemmat ovat yhdessä painetut, ed. Pinder et Parthey, Berlin 1860.): "Item juxta ipsam Scythiam litus Oceanom, ponitur patria, quae dicitur Rerefenorum [Rereffenorum] et Sirdifenorum [Scerdifennorum]. Cujus patriæ homines, ut ait Aithanarit, Gothorum Philosophus, rupes montium inhabitant, et per venationes, tam viri quamque mulieres vivere, cibo vel vino ignari existentes in omnibus dicuntur. Quæ patria supra omnes frigida esse ascribitur." ed. Pinder et Parthey, siv. 201, vertaa sivv. 553, 554.

[332] Ks. ed. Pinder et Parthey, sivv. 27, 28: "Quarta ut hora noctis
Northomanorum est patria, quæ et Dania ab antiquis dicitur. — — —
Quinta ut hora noctis Scirdifrinorum vel Rerefenorum est patria.
Sexta ut hora noctis Scytharum est patria, unde Sclavinorum exorta
est prosapia." — Siv. 324, 417: "Postmodum tangit ipse Oceanus
Roxolanos, necnon Sarmatas, iterum Scythas, postmodum Rerefennos et
Serdefennos, verum etiam Germaniam, ubi egit habitare Danos nec non
Saxones, etiam Frisones."

[333] Ks. Thunmann, Untersuch. über Nord. Völker, siv. 46; Zeuss, die Deutschen, siv. 685.

[334] Ks. Ptolemaei Geogr. III 5, V 8.

[335] Ks. Ptol. Geogr. V 8: ό Ρά ποταμός; Ammianon tykönä: Rha amnis, "in cujus superciliis quædam vegetabilis ejusdem nominis gignitur radix, proficiens ad usus multiplices medelaram"; XXII 8, 28.

[336] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 30 (viitta).

[337] Ks. Jornandes, De Rebus Geticis, c. 23; Amm. Marcell. XXXI 3 sanoo vain: — - "Ermenrichi — — bellicosissimi regis, et per multa variaque fortiter facta vicinis nationibus formidati."

[338] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 688. Panen tänne kaikki neljä toisintoa päällitysten: "Habebat siquidem quos domuerat:"

(Wienin 1:) "Gothos, Scythas, Thuidos, Inaunxis,
(Wienin 2:) "Gothos, Scythas, Thiudos, Inaunxis,
(Mynchenin:) "Golthes, Cythathiudos, — Inaunxis,
(Ambrosiolainen:) "Golthes, Etta, Thoidos, Inaxungis,

Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,
Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,
Vasinabroncos, Merens, Mordens, Imniscaris, Rogas, Tadzans,
Vosina, Bovoncas, Merens, Mordens, Remniscans, Rogans, Tadzans,

Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."
Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."
Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."
Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."

Muotojen käsitykseksi on muistaminen, että samatekkuin -os, -as on Latinalainen Monikon Accusativo, niin pääte -ens, ans on Göthin-kielen heikko Monikko.

[339] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 304; Zeuss, die Deutschen, siv. 677.

[340] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften, I sivv. 468-473.

[341] Ks. Schlözer, Nestor, (Göttingen 1802) II, sivv. 41, 106.

[342] Ks. Sjögrens Gesamm. Schr. I, sivv. 473, 474, 484.

[343] Ks. Schlözer, Nestor, II, sivv. 40, 41, 106.

[344] Ks. Sjögren, Gesamm. Schriften, I siv. 484.

[345] Ks. Constant. Porphyrog., De Admin. Imp., cap. 37.

[346] Ks. Itinerarium Willelmi de Rubruk (Recueil de Voyages et de Mémoires IV) sivv. 251, 252: "Regio ista ultra Tanaim est pulcherrima, habens flumina et silvae. Ad aquilonem sunt silve maxime, quas inhabitant duo genera hominum: Moxes [Moxel] scilicet qui sunt sine lege, puri pagani. Civitatem non habent, sed casulas in silvis. Dominus eorum et magna pars eorum fuerunt interfecti in Alemannia. Tartari enim duxerant eos usque ad introitum Alemannie, unde ipsi multum commendant Alemannos, sperantes quod adhuc liberabuntur per eos a servitute Tartarorum. Si mercator veniat ad eos, oportet quod ille apud quem primo descendit provideat ei quam diu vult esse inter eos. Si quis dormiat cum uxore alterius, ille non curat nisi videat propriis oculis: unde non sunt zelotipi. (H)abundant apud eos porci, mel et cera, pelles preciose et falcones. Post istos sunt alii qni dicuntur Merdas, quos Latine vocant Merdinis, et sunt Saraceni. Post istos est Etilia" (s.o. Wolga).

[347] Ks. Carpini, Hist. Mongalorum (Recueil de Voyages IV), siv. 676: "Inde [e Hungaria Tartari] revertentes venerunt in terram Mordnanorum, qui sunt pagani, et eos bello vicerunt."

[348] — "damnata a rerum natura et densa mersa caligine"; sanoo Plinio (IV 12) Pohjan peristä.

[349] Ptol. Geogr. III 5: — "μεταξύ δε Βαστερνών και Ρωξολανών Χούνοι." — Muutoin Hunnien nimi kirjoitetaan: Χούννοι, Ούννοι, Hunni, Chuni ja Chunni. Molemmat viime-mainitut muodot tavataan paljon Latinaisilla kirjaniekoilla 5:nneltä ja 6:nnelta vuosis., mutta jo Ammiano sen käyttää yhdessä paikassa (XXXI 8, 4.)

[350] Dionysii Periegesis, ed. G. Bernhardy, Lpzg 1828, vrs. 727-730:

Αρξάμενος πλευρής ζεφυρίτιδος εκ βoρέαιο.
Πρώτοι μεν Σκύϑαι εισίν, όσοι Κρονίης αλος άγχι
Παραλίην ναίoυσι ανά στόμα Κασπίδος άλμης.
Ούννοι δ' εξείης — — — — —

Bernhardy on osoittanut, että teos on kirjoitettu joku loppupuolella 3:tta tai alkupuolella 4:ttä vuosis. j.Kr.

[351] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 727. — Että taas Strabonin Ούϊτιοι olisi samoja Hunnia, kuten Klaproth arvelee, ei ole todennäköistä.

[352] Ks. Saint-Martin, lisäykset Lebeau'n kirjaan: "Hist. du Bas-Empire", IV, siv. 64; Klaproth, Tabl. hist., siv. 235. — Moses Khorenelainen (Moïse de Khorene) eli alku-puolella 5:ttä vuosis., ja puheen-alainen paikka on haettava hänen historiansa II:n kirjan 76:nnesta luvusta. Myös maatieteessäkin, joka kantaa hänen nimensä, mainitaan Hunk samoilla seuduin; mutta teos päätetään olevan myöhempää syntyä.

[353] Ammian. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens, monumentis veteribus leviter nota, ultra paludes Maeoticas glacialem oceanum accolens." — Sen aian maatieteessä oli Maiotin ja Pohjoisen valtameren väli jotenkin lyhyt.

[354] Zonaraan juttua, että muka muutamat kertovat keisari Karon surmatuksi retkellä Hunneja vastaan, ei sovi mihinkään lukuun ottaa; vertaa Fl. Vopiscus, Cari vita, 8.

[355] Ks. Zosimon Hist. IV 20, joka muutoin sanoo, että Hunnit ennen olivat tuntemattomat. Ks. myös Priskon Hist. [Exc. de Legat., siv. 200], missä Komalainen Komulo v. 448 käyttää tämän nimen kahdesta Hunnilaisesta sotapäälliköstä: "άνδρας τών βασιλείων Σκυϑών", ja Prisko itse tavantakaa kutsuu Hunnit Skythoiksi. — Pyhä Hieronymo näyttää samaa ajatelleen, vaikka hän ei tarkoin muistanut historiaa: "Hanc gentem Herodotus refert sub Dario rege Medorum viginti annis Orientem tenuisse captivum, et ab Aegyptiis atque Aethiopibus annuum exegisse vectigal"; ks. S. Hieronymi Epistola 84 (ed. Bened.), de morte Fabiolæ. — Romalaisten koko käsitys asiasta näyttää olleen semmoinen epä-vakainen kuin tapaamme Agathiaan tykönä, V 11: "Οι Ούννοι το γένος, το μεν παλαιον τής κατώκουν Μαιώτιδος λίμνης τα προς άπηλιώτην άνεμον, και ήσαν του Τανάϊδος ποταμού αρκτικώτεροι, καϑάπερ και τά άλλα βάρβαρα έϑνη, οπόσα εντός ʹΙμαίου όρους ανά την Ασίαν ετύγχανον ιδρυμένα. Ούτοι δε άπαντες κοινή μεν Σκύϑαι και Ούννοι επωνομάζοντο, ιδία δε κατά γένη, το μέν τύ αυτών Κοτρίγουροι, το δε Ουτίγουροι, άλλοι δε Ούλτίζουροι, και άλλοι Βουρούγουνδοι."

[356] Jornandes, de Reb. Get., 24: "Filimer Rex Gothorum — — reperit in populo suo quasdam magas mulieres, quas patrio sermone Aliorumnas [Aliorunas] is ipse cognominat, — — fugatas in solitudinem, coegit errare. Quas spiritus immundi per eremum vagantes dum vidissent, et earum se complexibus in coitu miscuissent, genus hoc ferocissimum edidere, quod fuit primum inter paludes minutum, tetrum atque exile, quasi hominum genus, nec alia voce notum, nisi quæ humani sermonis imaginem assignabat. Tali ergo Hunni stirpe creati."

Muist.: Lause: "nec alia — — — assignabat", on himmeä. Closs (Stuttgard 1861) lukee: "nisi quod", mutta sillä ei tule sen selkeämpi käsitys.

[357] Ks. Constantinus Manasses, Compend. Chron., Stritterin tykönä Memoriæ Populorum, I siv. 475. — Chronicon Paschale kirjoittaa tässä kohden Ούέννοι ja Kedreno Ούέρνοι.

[358] Ks. von Czoernig, Ethnographie der österreich. Monarchie, Wien 1855, II, siv. 14 (jossa lähteenä mainitaan: Koscellini, Monum. dell' Egitto e della Nubia, P. III, Monum. Relig., Tar. XLVI, LXI.)

[359] Ks. Lassen, die Alt-persischen Inschriften von Persepolis. Bonn 1836; siv. 89.

[360] Ks. Oppert, Expédition en Mésopotamie II, siv. 167. Nimet käyvät seuraavassa järjestyksessä: Kappadokia, Saparda (s.o. läntinen Vähä-aasia), Jauna, Merentakaiset Sakat (s.o. Herodoton Skolotit), j.n.e. Vertaa ylempänä sivv. 68, 69.

[361] Deguignes, Histoire des Huns etc. I osa.

[362] Ks. Klaproth, Tableaux hist., sivv. 241 seurr.; Müller, der Ugrische Volkstamm, I siv. 2; Vivien de Saint-Martin, Etudes ethnographiques et historiques: Les Huns [Nouvelles Annales des Voyages 1848, IV]. — Ne sanat mitkä tunnetaan Hiungnu-kansan kielestä, ovat pelkkää Turkkia. Yksi esimerkki on kylläksi. Kiinalaisten tapaan antoivat Hiungnu't hallitsijallensa kunnia-nimen: "Taivaan poika" eli "Tangri kutu." Nykyisessä Turkin kielessä merkitsee Tangri Jumalaa, mutta vanhassa myöskin Taivasta.

[363] Olen pää-asiallisesti seurannut Vivien de Sain-Martin'in valaisevia kirjoituksia: Nouvelles Anu. des Voyages 1848 IV, 1849 III, Hunneista ja Valkoisista Hunneista.

[364] Vivien de Saint-Martin osoittaa selvästi, että Jye-tshi ja Jetha ovat yksi ja sama kansa, vaikka Kiinalaisten Plinio Ma-tuan-lin on tehnyt kumpaisestakin eri juttunsa. Karl Neumann (Die Hellenen im Skythenlande I, sivv. 131-134) katsoo Jethat Massagetoiksi, mutta sekoittaa asiat auttamattomiksi. Muita monituisia arveluita on esiintuotu sekä näistä että U-sun- ja Szu-kansoista; ks. Abel Remusat, Recherches sur les langues Tartares; Klaproth, Tableaux; Ritter, Erdkunde; Lassen, zur Geschichte der Indoskyth. Kön.

[365] Jnstino (XLI 6) ainoastaan kahdella rivillä mainitsee tämän valloituksen ja nimittää valloittajat: Asii ja Saranci. Straboni ei ole paljoa laveampi ja nimittää: "Ασιοι, Πασιανοί, Τόχαροι ja Σακάραυλοι." — Mainittava on, että Kiinalaiset kutsuivat Parthit (Arsakidit): "A-si".

[366] Ks. Procop., Bell. Pers. I 3: — "το Ούννων τών Εφθαλιτών έθνος, ούσπερ λευκους ονομάζουσι" Theofanes sanoo: "τους Λευκους Ούννους, τους λεγομένους Νεφθαλίτας", (ed. Bonn., I siv. 189.)

[367] Ks. Procop., Bell. Pers. 13. — Vertaa mitä Turkkilaisten lähettiläät Konstantinopolissa heistä juttelivat v. 568; Menandri Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 298, 299.

[368] Ks. Nouvelles Annales des Voyages 1849, III, siv. 59 seurr.

[369] Ks. Lenain de Tillemont, Hist. des Empereurs, Paris 1701, V siv. 224, Efthalitain karkauksesta Syriaan v. 383 paik. (viitaten Pyhän Samonaan Legendaan, Marrask. 15 p.). — Prokopio (Bell. Pers. I 3) sanoo, että Valkoiset Hunnit eivät koskaan muutoin kuin Medialaisten (Persialaisten) seurassa ole karanneet Romalaisten alueesen.

[370] Ks. Deguignes, Hist. des Huns, I, livre 1:r, sivv. 278-281; Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1848, IV sivv. 280 seurr.

[371] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsningar, sivv. 59-61; ja Ammian. Marcell. XXXI 2.

[372] Vertaa tähän S:ti Hieronymi advers. Jovinianum, lib. I: "Nomades et Troglodytæ et Scythæ et Hunnorum nova feritas semicrudis vescuntur carnibus."

[373] Tästäpä Kreikkalaiset heitä nimittävät jalattomiksi (άποδες) ja horjuviksi (ακροσφαλείς); vertaa Zosim. IV 20.

[374] Ks. Claud. Claudian, in Kufin. I 327, 328:

"Praeda cibus, vitanda Ceres, frontemque secari
Ludus, et occisos pulchrum jurare parentes."

[375] Amm. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens — omnem modum feritatis excedit." — Jornandes, de reb. Get. 24: "Hunnorum gens omni ferocitate atrocior." "Hi vero sub hominum figura vivunt belluina sævitia." — Sidon. Apoll. Panegyr. Anthem. vrs. 239-241:

"Sed Scyticæ vaga turba plagæ, feritatis abundans,
Dira, rapax, vehemens, ipsis quoque gentibus illic
Barbara barbaricis."

[376] Jornandes, de reb. Get. 24: — "erat eis species pavenda nigridine"; 35: (Attila) "teter colore, originis suæ signa restituens."

[377] Amm. Marcell. XXXI 2: "Ubi quoniam ab ipsis nascendi primitiis infantum ferro sulcantur altius genæ, ut pilorum vigor tempestivus emergens corrugatis cicatricibus hebetetur, senescunt imberbes absque venustate, spadonibus similes: compactis omnes firmisque membris et opimis cervicibus: prodigiosæ formæ et pandi, ut bipedes existimes bestias, vel quales in commarginandis pontibus effigiati stipites dolantur incompte."

[378] Jornandes, de reb. Get. 24: "velut quædam (si dici fas est) deformis offa, non facies, habensque magis puncta quam lumina."

[379] Ks. Sidon. Apoll., Paneg. Anthem., vrs. 245-261:

245 "Gens animis membrisque minax, ita vultibus ipsis
Infantnm suus horror inest. Consurgit in arctum
Massa rotunda caput; geminis sub fronte cavemis
Visus adest oculis absentibus: arcta cerebri
In cameram vix ad refugos lux pervenit orbes,
250 Non tamen et clausos; nam fornice non spatioso
Magna vident spatia, et majoris luminis usum
Perspicua in puteis compensant puncta profundis.
Tum ne per malas excrescat fistula duplex,
Obtundit teneras circumdata fascia nares,
255 Ut galeis cedant. Sic propter proelia natos
Maternus deformat amor, quia tensa genarum,
Non interjecto, fit latior area, naso.
Caetera pars est pulchra viris, stant pectora vasta,
Insignes humeri, succincta sub ilibus alvus.
260 Forma quidem pediti media est, procera sed exstat,
Si cernas equites. — — — — —"

[380] Jornandes, de reb. Get. 35: (Attila) "rarus barba, — — simo naso" —

[381] Ks. Histoire d'Attila, I siv. 9.

[382] Vertaa Castrén, Ethnolog. Föreläsn., sivv. 38 seurr.

[383] Amm. Marcell. XXXI 2: "flexiloqui et obscuri."

[384] Bened. Paullini Petrocorii de Vita B. Martini libri sex, Lpzg 1681, VI, vrs. 93, 94:

"Chunnorum plerumque sonos, fractaque minantum
Murmura, et incisas fera per compendia voces."

[Huomaa: fractā murmura! Pyhän Martinon kunnia kyllä sietää jonkun mitta-virheen.]

[385] Ks. Exc. de Legat. (ed. Bonn.) siv. 183: "αντί δε οίνου ο μέδος επιχωρίως καλούμενος, — — και το εκ κριθών πόμα κάμον οι βάρβαροι καλούσιν αυτό." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila, I siv. 90.

[386] Jornandes, de reb. Get. 49; — "stravam super tumulum ejus, quam appellant ipsi, ingenti comessatione concelebrant." — Lactantius Placidus, joka eli Jornandeen aikoina, sanoo (ad Statii Theb. XII 64): "Exuviis enim hostium exstruebatur regibus mortuis pyra: quem ritum sepulturæ hodie quoque barbari servare dicuntur, quem Strabas dicunt lingua sua."

[387] Jornandes, de reb. Get. 52: — "quæ [pars Hunnorum], in fugam versa, eas partes Scythiæ peteret, quas Danapri amnis fluenta prætermeant, quæ lingua sua Hunnivar appellant." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila I, siv. 255. — Tavallisissa painoksissa luetaan: "Danubii amnis"; mutta olen seurannut Closs'in uutta painosta (Stuttgard 1861). — Klaproth, Tableaux, siv. 245, tahtoo lukea: "Hunni Var appellant." Mutta käsikirjoitukset eivät siihen anna mitään puolustusta.

[388] Ks. Klaprotb, Tableaux hist., siv. 243.

[389] Ks. sama kirja, siv. 244. Esim. Mundzuk, Unk. Mentség suojelus, pelastus; Attelas eli Etsel, Unk. Atzél teräs; Ernak (Attilan poika), Unk. Hir nagy, kunnia suuri; Oktar (Attilan setä), Unk. Oktatom opetan, j.n.e.

[390] Ks. Theofylakto Simokatta III 6: "Τών Ούννων τοιγαρούν τών πρός τώ βορρά τής έω, ους Τούρκους έθος Πέρσαις αποκαλε ν." Tässä lauseessa on puhe Justino II:n aioista ja siis varsinaisista Turkkilaisista, eikä Katsareista.

[391] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, siv. 72 (viitta 1.)

[392] Тоύρхоι; Unkarin maan kutsuivat usein Τούρκια; vert. Zeuss, die
Deutschen, siv. 746. Sitä vastoin nimittivät Katsarit 'Itäisiksi
Turkkilaisiksi': "Τούρκοι από τήης εώας, ούς Χαζάρους ονομάζουσιν"
Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.), siv. 485.

[393] Ks. Amedée Thierry'n asiallista kirjoitusta Unkarilaisten muinoistaruista; Histoire d'Attila et de ses successeurs II, sivv. 359 seurr.

[394] Ks. Am. Thierry, Récits de l'Histoire Romaine au V:e siècle. Paris 1860, siv. 421.

[395] Ks. Ennod. Paneg.: "— — Bulgarum ductor Libertem — — —. Hæc est natio, cujus ante te fuit omne quod voluit; — — quam ante tuam dimicationem non contigit agnovisse resistenten: quæ prolixis temporibus solo bella consummavit excursu. — His ante mundus pervius esse credebatur."

[396] Ks. Cassiodori Varia VIII 10: — "Bulgares toto orbe terribiles." — Prokopio ei koskaan nimitä heitä muuksi kuin Hunneiksi.

[397] Jornandes, de reb. Get. c. 5: "— supra mare Ponticum Bulgarorum sedes —. Hinc jam Hunni, quasi fortissimarum gentium foecundissimus cespes, in bifariam populorum rabiem pullularunt. Nam alii Cutziagiri [Aulziagri], alii Saviri [Aviri] nuncupantur, qui tamen sedes habent diversas. Juxta Chersonem Cutziagiri, quo Asiæ bona avidus mercator importat, — —. Hunuguri [Hunugari] autem hinc sunt noti, quia ab ipsis pellium murinarum venit commercium, quos tantorum virorum formidavit audacia. Quorum mansionem primam esse in Scythiæ solo juxta paludem Mæotidem, secundo in Moesia Traciaque et Dacia, tertio supra mare Ponticum rursus in Scythia legimus habitasse." Vert. 50: "Hunnorumque populum suas antiquas sedes occupare."

[398] Ks. Zeuss, sivv. 711 seurr.; Procopius, Bell. Goth. IV 3-18; Priscus, Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 158; Theophylact. VII 8.

[399] Ks. Exc. de Legat., sivv. 158 ja 301.

[400] Ks. Theophylact. VII 7, 8. Nimestä Ugor ja Ugrien lah'osta ks. Castrén Ethnolog. Föreläsn. sivv. 99 seurr.

[401] Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.) I siv. 545, (ed. Par.) siv. 297: "— — από δε τής αυτής λίμνης (Μαιώτιδος) επί τον λεγόμενον Κούφιν ποταμόν — — ή παλαιά Βουλγαρία εστιν ή μεγάλη, και οι λεγόμενοι Κότραγοι ομόφυλοι αυτών και ούτοι τυγχάνοντες." Vert. Nikeforon Breviario, siv. 22.

[402] Ks. Itinerarium Willelmi de Kubruk [Recueil de Voyages et de Mémoires, publié par la Societé de Géographie, IV], sivv. 252, 264, 275: — "Etilia — — venit ab Aquilone, de majori Bulgaria" — — "De illa enim Majori Bulgaria venerunt illi Bulgari, qui sunt ultra Danubium prope Constantinopolim."

[403] Ks. Ahlqvist, Muist. matkoilta Venäjällä, sivv. 144, 145.

[404] Ks. D'Ohsson, des Peuples du Caucase, sivv. 72, 73.

[405] Ks. Fræhn, De Chazaris, siv. 15; D'Ohsson, sivv. 33. 34.

[406] Ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annal. des Voyages 1851, II, sivv. 160-166; Zeuss, sivv. 723, 724.

[407] Ks. D'Ohsson, siv. 34.

[408] Nimitys Kbakan, Χαγανος, Gaganus, Chacanus, vaelsi paljoa lännemmäksi. Avarien hallitsija sen jo aikasin kantoi, ja v. 839 Kreikan keisari antoi sen Rhos-nimisten Svealaisten kuninkaalle; ks Kunik, Berufung der Rodsen, II siv. 198 seurr.

[409] Ks. Constant. Porphyrog., de Admin. Imp., c. 42; ja Script. post Theoph., ed. Paris, siv. 76 (Theophanes Continatus, ed. Bonn., siv. 122.)

[410] Ks. Schlözer, Nestor, V sivv. 120, 123 seurr.

[411] Ks. Zeuss, siv. 742; Lehrberg, Untersuchungen, sivv. 454, 455. Molemmat tulevat siihen kummalliseen päätökseen, että Sarkel merkitsee jotain muuta, ja että Byzantiolaiset erehdyksestä olivat kreikantaneet Venäläisen nimen. Tämmöisiä mutkia täytyy tehdä, kun päätetään Katsarit Turkkilaisiksi! Onko se todennäköistä, että Venäläiset olisivat antaneet omituisen nimen Sarkel'ille, johon eivät päässeet kuin kiertämällä Dnieperin, Mustanmeren ja Maiotin kautta, ja että Byzantiolaiset, jotka tunsivat Sarkelin syntyä ensimäisestä tiilikivestä saakka, olisivat kreikantaaksensa ryhtyneet tähän Venäläiseen nimeen, jota eivät koskaan mainitse? Lukija itse tuomitkoon.

[412] Ks. D'Ohsson, siv. 203; Nouv. Ann. des Voyages 1851, II siv. 160 seurr. — Pallas, Vocabularia totius orbis Comparativa, I ii (Pietarissa 1789) sivv. 248 ja 117, luettelee neljästä Vogulin murteesta: sairan, sairem, sarni, sorni, valkoinen, ja: koljir, kella, kual, kol, kyel, asumus (домъ).

[413] Kb,. Fræhn, De Chazaris, siv. 27; Zeuss, siv. 723.

[414] Niinpä esim. Kunik arvelee Katsareista: "Mir scheint das ganze Auftreten des Chasarenvolkes mit dem sonstigen historischen Charakter der Finnenvölker ganz unvereinbar zu sein." Ks. Berufung der Rodsen, II siv. 225. — Tämähän on mielestäni todellinen "historischer Fatalismus."

[415] Ks. Theophylact. Simocatta, VII 8.

[416] Ks. Amedée Thierry, Histoire d'Attila, IV:e partie: Histoire Legendaire et Traditionelle d'Attila, missä Latinaiset, Germanilaiset ja Unkarilaiset tarut Attilasta tutkitaan. Jokainen tietää, että Niebelung-runoissa Attila "Etzel" ja hänen Hunninsa vallitsevat näkö-alan. Myöskin Skandinavian Edda laulaa Hûnalannin eli Hûnmörkin Atlista; ja Hûnaland löytyy Skandinavialaisten maatieteessä, kun Hunnit jo ovat monta vuosisataa olleet hävinneinä. Ks. Antiquités Russes, II sivv. 438, 445, 447. — Saksassa alkoi vihdoin nimi: Hūne, Hûne merkitä jättiläistä, hiittä; Hünebedde = Jättiläishauta; "Gröz alsam ein hûne, mit starkem gelûne." Ks. J. Grimm, Deutsche Mythologie, 3:e Ausg., siv. 485 seurr.

[417] Ks. Amm. Marcell. XXX 2, 7: "Aguntur autem nulla severitate regali, sed tumultuario optimatum ductu contenti."

[418] Ks. Jornand., de reb. Get., 24, 48.

[419] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3: "Hunnis aliis fretus, quos mercede sociaverat partibus suis."

[420] Ks. Jornand., de reb. Get. 48: — — "ut genti Gothorum semper unus proprius regulus, quamvis Hunnorum consilio, imperaret."

[421] Ks. Jornand., sam. paikk.: "Sed cum tali libertate vix anni spatio imperasset, non est passus Balamber, rex Hunnorum."

[422] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3 seurr.

[423] Amm. Marcell, sanoo, että Fritigern ja Länsi-göthit olivat houkutelleet nämä parvet avuksensa Romalaisia vastaan; XXXI 8, 4: — "Chunorum et Alanorum aliquos ad societatem spe prædarum ingentium adsciverunt"; — 16, 3: "At Gothi Hunnis Alanisque permisti nimium bellicosis et fortibus, rerumque asperarum difficultatibus induratis, quos miris proemiorum illecebris sibi sociarat sollertia Fritigerni." — Zosimo mainitsee että Theodosio Suuri vihdoin pakoitti heidät palaamaan Tonavan yli; IV 34: "Σκύρους γαρ και Καρποδάκας Ούννοις αναμεμιγμένους ημύνατο, και ελαττωθέντες τη μάχη περαιωθήναι τον ʹIστρον και τα οικεία καταλαβείν συνηνάγκασεν."

[424] Ks. esim. S. Ambrosii Expl. in Ev. Luc., X [Opera Omnia, Paris 1661, III siv. 202]; "Quanta enim proelia et quot opiniones accipimus proeliorum. Hunni in Alanos, Alani in Gothos, Gothi in Taifalos et Sarmatas insurrexerunt. Nos quoque in Illyrico exsules patriæ Gothorum exsilia fecerunt, et nondum est finis. — — — Ergo quia in occasu sæculi sumus" — —.

[425] Ks. Philostorgius XI 8; — Claud. Claudian., contra Rufinum, II vrss. 26-35;

— — — — — "Alii per terga ferocis
Danubii solidata ruunt, expertaque remos
Frangunt stagna rotis. Alii per Caspia claustra
Armeniasque nives inopino tramite ducti
Invadunt Orientis opes: jam pascua fumant
Cappadocum, volucrumque parens Argæus equorum:
Jam rubet altus Halys, nec se defendit iniquo
Monte Cilix: Syriæ tractus vastantur amoeni;
Assuetumque choris et læta plebe canorum
Proterit imbellem sonipes hostilis Orontem."

— Aian-määräyksen antaa Edessan kronika [Asseman, Bibl. Orient. I, siv. 400]; "Eodem anno (samana vuonna kuin Theodosio Suuri kuoli) mense Julio Hunni in Romanorum ditionem irruperunt." Samate Abu'lfaradsj eli Bar-Hebraio.— Josua Stylites [Asseman, Bibl. Orient. I, sivv. 262, 263] mainitsee: — — "quum Hunni Orientem sub Honorio et Arcadio invasissent, totamque Syriam anno Græcorum 707 (s.t.s. vuonna 396 j.Kr.), proditione Rufini et ignavia Adæi militiæ Orientalis præfecti, occupassent." — Pyhä Hieronymo, joka par'aikaa oleskeli Palestinassa, kertoilee parissa kirjeessä aian kauhut; Epist. 35 (vanhojen painosten 3), ad Heliodorum, vuodelta 396 [Opera Omn., ed. Bened., IV II, siv. 274]; "Ecce tibi anno præterito ex ultimis Caucasi rupibus immissi in nos, non jam Arabiæ sed Septentrionis lupi, tantas brevi provincias percurrerunt. Quot monasteria capta? quantæ fluviorum aquæ humano cruore mutatæ sunt? Obsessa Antiochia et urbes reliquæ, quas Halys, Cydnus, Orontes, Euphratesque præterfluunt. Tracti greges captivorum. Arabia, Phoenice, Palæstina, Aegyptus timore captivæ"; — Epist. 84 (vanhojen painosten 30), ad Oceanum de morte Fabiolæ [Opera Omn., IV II, siv. 661]: — — "ecce subito discurrentibus nuntiis Oriens totus intremuit, — — — erupisse Hunnorum examina, quæ pernicibus equis huc illucque volitantia, cædis pariter ac terroris cuncta complerent, — — — Insperati ubique aderant, et famam celeritate vincentes, non religioni, non dignitatibus, non ætati parcebant, non vagientis miserabantur infantiæ. Cogebantur mori, qui nondum vivere coeperant, et nescientes malum suum, inter hostium manus et tela ridebant. Consonus inter omnes rumor, petere eos Ierosolymam, et ob nimiam auri cupiditatem ad hanc urbem percurrere. Muri neglecti pacis incuria, sarciebantur. Tyrus, se volens a terra abrumpere, insulam quærebat antiquam. Tunc et nos compulsi sumus parare naves, esse in littore, adventum hostium præcavere, et sævientibus ventis magis barbaros metuere quam naufragium, non tam propriæ saluti quam virginum castimoniæ providentes." — Pyhän Krysostomon saarnoissa on muutamia näihin tapauksiin viittaavia lauseita, esim. De Poenitentia, homilia quarta.

[426] Rufinon syyllisyyttä tässä kohden mainitsevat ei ainoastaan
Klaudiano, vaan myös Sokrates, IV 1, ja Sozomeno, VIII 1. — Kuinka
Eutropio sitten v. 396 lähti pelastamaan Aasian maakuntia, juttelee
Klaudiano pilkallisesti; ks. in Eutrop., I, vrss. 238 seurr.

[427] Ks. S. Ambrosii Epist. 24, ed. Bened. (eli: 27, ed. Erasmi), vuodelta 386.

[428] Ks. Latini Pacati Drepanii Panegyricus Theodosio, 24: — — "Gothus ille et Hunnus et Alanus respondebat ad nomen et alternabat excubias. — — Nullus tumultus, nulla confusio, nulla direptio" — —

[429] Ks. Oros. VII 37: "Adsunt Uldin et Sarus, Hunnorum Gothorumque duces, præsidio Romanorum." — Jornandes (De tempor. successione) antaa koko kunnian näille apu-joukoille: "Quem (Radagaisum) Huldin et Sarus, Hunnorum Gothorumqne reges, superantes, omnes captivos, quos retulerant, singulis aureis vendiderunt." — Uldin eli Huldin on sama kuin Zosimon Ούλδης ja Sozomenon Ούλδις.

[430] Ks. Zosim. V 34: — "Σάρος — — μετα τών ύπ' αυτώ τεταγμένων βαρβάρων ανελών καθεύδοντας άπαντας οι Στελίχωνι προσεδρεύοντες έτυχον Ούννοι."

[431] Ks. Zosim. V 45, jossa mainitaan, että v. 409, kun Athaulf toi Alarikille lisäväkcä, Honorio lähetti häntä vastaan 300 Hunnia: "'Ολυμπίω δε τών εν τή αυλή τάξεων ήγουμένω τους εν τή Ραβέννη δέδωκεν Ούννους, τριακοσίους όντας τον αριθμόν, οίτινες επειδή τους εληλυθοτας — —, επιθέμενοι και συμπεσόντες αναιρούσι μεν τών Γότθων εκατόν και χιλίους, επτακαίδεκα δε μόνοι πεσόντες εις την Ράβενναν εσώθησαν."

[432] Ks. Gregor. Turon., Hist Franc. II (Renato Frigeridon mukaan): — — "Johannes Aetium, id temporis curam palatii gerentem, cum ingenti auri pondere ad Chunos transmittit, notos sibi obsidiatus sui tempore et familiari amicitia devinctos, cum mandatis hujusmodi; Cum primum partes adversæ (Placidian puolue) Italiani ingressæ forent, ipsi a tergo adorirentur, se a fronte venturum."

[433] Ks. Philostorg. XII 12; — Cassiodori Chron, (vuodella 425); — Prosper Aquit. Chron.: — — "data venia Aetio, eo quod Chuni, quos per ipsum Joannes acciverat, ejusdem studio ad propria reversi sunt."

[434] Ks. Prosper Aquit, Chron. (vuodella 432): — "Aetius vero, — — per Pannonias ad Chunos pervenit, quorum amicitia auxilioque usus, pacem principum et jus interpolatæ potestatis obtinuit." — Prosper Tyro, Chron. (vuodella 433): "Cum ad Chunnorum gentem, cui tunc Rugila præerat, post proelium se Aetius contulisset, impetrato auxilio ad Romanum solum regreditur"; — (vuodella 434) "Aetius in gratiam receptus." — Rugila on sama kuin Priskon Ruas, Bledan ja Attilan setä ja edeltäjä.

[435] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146, 147]: — — "την προς τώ Σάω ποταμώ Παιόνων χώραν, τώ βαρβάρω κατά τας Αετίου στρατηγού τών έσπερίων Ρωμαίων συνθήκας ύπακούουσαν."

[436] Ks. Prosper Aquit. Chron. (vuodella 435.)

[437] Bened. Paullinus Petrocorius, de vita B. Martini, IV vrss. 216 seurr., juttelee:

"Cum subito pavefacta metu, graviore periclo,
Auxilintores pateretur Gallia Chunos.
Nam socium quis ferre queat, qui durior hoste
Exstet et adnexum foedus feritate repellat?
220. Horam unus stimulis furiosi dæmonis actus
Irrupit sacram Domini, prædo improbus, ædem."

Rosvo, joka ryöstää Tours'in suojelus-pyhän temppeliä, rangaistaan muka sokeudella, mutta annettuaan ryöstämänsä takasin, saapi näkönsä jälleen. Gregorio Turonensi juttelee saman ihme-työn, mutta hänen kirjassaan luetaan: "Thimus quidam", joka epäilemättä on ymmärrettävä: "Chunus quidam." — Sidonius Apollinaris, Panegyr. Avito Augusto socero, vrss. 246 seurr., kertoilee, kuinka samat Hunni-joukot karkasivat Auvergne'n maakuntaan ja kuiuka maan-asukkaat tekivät miehuullista vastarintaa:

"Litorius Scythicos equites tum forte, subacto
Celsus Aremorico, Geticum rapiebat in agmen
Per terras, Arverne, tuas: qui proxima quæque
Discursu, flammis, ferro, feritate, rapinis
250. Delebant, pacis fallentes nomen inane." —

Näiden joukkojen lopullista kohtaloa sodassa Länsi-göthejä vastaan, mainitsee Idatii Chron. (vuodella 439): "Litorius Romanus dux inconsultius cum auxiliari manu irruens, cæsis his, ipse vulneratus capitur et post dies paucos occiditur"; vert. Jornand., de reb. Get. 34.

[438] Aetion käytös-tapaa valaisee erinomaisen hyvin pari riviä Prosper Tyronin kronikasta (vuodella 442): "Alani, quibus terræ Galliæ ulterioris cum incolis dividendæ a patricio Aetio traditæ fuerant, resistentes armis subigunt, et expulsis dominis terræ, possessionem vi adipiscuntur."

[439] Ks. Zosimus, V 22; Philostorg. XI 8. — Tuo kapinallinen kenraali oli Göthiläinen Gainas, joka yritti paeta Tonavan pohjois-puolelle. Uldes panetti hänen päänsä suolaan, ja palkittiin rikkailla lahjoilla.

[440] Ks. Sozomen. IX 5. — Useat Hunnilaiset ali-päälliköt houkuteltiin menemään Roman palvelukseen, ja Uldes pelasti töin-tuskin itsensä ja muun sota-joukkonsa takasin Tonavan yli, kadottaen paljon väkeä, varsinkin Skirejä.

[441] Ks. Socrat. VII 43; Theodorit. V 36. — Mitä tämän retken lopusta juttelevat, että muka salama tappoi Ruaan ja rutto hänen väkensä, on perätöntä; sillä Ruas kuoli vasta 434 (ks. Prosp. Tyro, Chron.).

[442] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: — — "και όπως όρκω Δονάτος απατηθείς, εκθέσμως αποσφάζεται και όπως Χαράτων ό των ρηγών πρώτος επί τό φόνω εις θυμόν ανάπτεται, όπως τε πάλιν βασιλικοις δώροις διαπραύνεται και ήσυγάζει."

[443] Ks. Romulon juttu Priskon historiassa [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 199, 200]: — — "ουδε Ούννους απείρους τής οδού ταύτης είναι, αλλά πάλαι ες αυτήν (την γήν τών Μήδων) εμβεβληκέναι, λιμού τε την χώραν κρατήσαντος, και Ρωμαίων διά τον τότε συνιστάμενον πόλεμον μη συμβαλλόντων παρεληλυθέναι δε ες τηήν Μήδων τόν τε Βασίχ και Κουρσιχ τους ύστερον ες την Ρώμην εληλυθότας εις ομαιχμίαν, άνδρας τών βασιλείων Σκυθών και πολλού πλήθους άργoντας." — Lause: "Ρωμαίων — — — μη συμβαλλόντων", on himmeä ja usein väärin ymmärretty. Bonnin painos kääntää latinaksi: "cum Romani propter bellum, quod tunc temporis gerebant, minime cum illis proelio decertarent." Tämä ei anna mitään järjellistä käsitystä. Oikeammilla jäljillä on mielestäni Am. Thierry (Hist. d'Attila, I siv. 110): — "sans qu'ils (les Huns) pussent tirer des subsistances de l'empire Romain"; mutta kun hän lisää: "parcequ'ils etaient en guerre avec lui", syntyy taas nähtävästi väärä käsitys; sillä jos Hunnit olisivat sodassa olleet Roman kanssa, olisihan heillä juuri paras syy ollutkin karata Roman alueesen, joko Tonavan yli tai tuttua tietään Syriaan.

[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24), antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv. 590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus, feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. — — Ideo nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." — Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus; "innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes, de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä 6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο, πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee, että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä."

[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57 (vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591]. Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. — Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. — Hunnien omasta uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua "statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes, Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37.

[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa est Hunnorum impudicitia quam nostra? numquid tam accusabilis Francorum perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam ebrietas Christiani? — — Si fallat Hunnue vel Gepida, quid mirum est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus, quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non criminis"; — lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est; Alanorum impudica, sed minus perfida; Franci mendaces, sed hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi."

[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" — —. "Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." — Ρήξ käytetään samassa merkityksessä knin latinainen sana: regulus.

[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43. — Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat. VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar" eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. — Että olivat Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino cunctorum, quorum ipse." — "Mundzuccus" on Jornandeen omituista kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc. de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. — Vielä neljäskin veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut.

[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum adunavit."

[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc. de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V 22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX 5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas: "ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim. Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181.

[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc. de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee, puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24.

[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434): "Rugila rex Chunnorum, cum quo pax firmata, moritur; cui Bleda succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua.

[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168. Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta ristiin-naulituiksi.

[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182] kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli Katsarien heimokunnat puolellensa.

[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς."

[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. — Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur."

[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum incursione concutitur." — (vuodella 447) "Nova iterum Orienti consurgit ruina" —.

[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι δέει" — —.

[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. — Toisinaan eivät lähettiläät tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208, 209, 213, 214.

[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150, 151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa: Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr.

[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui: "Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa, että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196.

[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat., siv. 186. — Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina.

[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb. Get., 42.

[464] Ks. Chron. Paschale, ed. Bonn., siv. 587: "και εδήλωσεν διά Γότθου ενός πρεσβευτού Ουαλεντινιανώ βασιλεί Ρώμης, Εκέλευσέ σοι διʹ εμού ό δεσπότης μου και δεσπότης σου Αττίλας, ίνα ευτρεπίσης αυτό παλάτιν, ομοίως δε και Θεοδοσίω βασιλεί τα αυτά εν Κωνσταντινουπόλει εδήλωσεν διʹ ενός Γότθου πρεσβευτού" — Joannis Malalæ; Chronogr., ed. Bonn., siv. 358, kertoo asian melkein samoilla sanoilla, mutta käsky kuuluu vielä jäykemmältä: "ίνα ευτρεπίσης αυτώ το παλάτιόν σου."

[465] Prisko, joka mainitsee Attilan punninneen mielessänsä, kumpaseen keisarikuntaan hän ensin tekisi rynnäkkönsä, sanoo: "και έχειν αυτώ έδόκεν καλώς τέως επί τον μείζονα τρέπεσθαι πόλεμον και ες την έσπέραν στρατεύεσθαι" ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 152.

[466] Ks. Jornand., de reb. Get 36; Exc. de Legat., siv. 152.

[467] Ks. Exc. de Leg., siv. 152.

[468] Tästä ja seuraavan vuoden retkistä, ks. Amedée Thierry'n kuvallista kertomasta: Hist. d'Attila et de ses successeurs, 1 sivv. 128 seurr.

[469] Ks. Jornand., de reb. Get. 49: "placatus precibus, annuum vectigal accepit."

[470] Ks. Jornand., de reb. Get., 43: "ad Orientis principem Marcianum legatos dirigit provinciarum testans vastationem, quod sibi promissum a Theodosio quondam imperatore minime persolveret."

[471] Ks. Jornand., de reb. Get. 38: "Reliqua autem, si dici fas est, turba regum diversarumque nationum ductores, ac si satellites, nutibus Attilæ attendebant, et ubi oculo annuisset, absque aliqua murmuratione cum timore et tremore unusquisque astabat, aut certe, quod jussus fuerat, exsequebatur."

[472] Kun Sidonio Apollinari kertoilee Hunnilaisen Hormidakin retkeä Tonavan etelä-rannalle v. 466, hän sen rinnalla halveksimalla mainitsee edellistä Göthiläis-sotaa: — — "sed omittimus istos

Ut populatores; belli magis acta revolvo,
Quod bellum non parva manus, neque carcere fracto
Ad gladiaturam tu, Spartace vincte, parasti,
Sed Scyticæ vaga turba plagæ" — — —.

Ks. Panegyr. Authemio, vrss 235-239. — Kuinka Hunneja näinä Attilan jälkeisinä aikoina otettiin Itä-Roman sota-palvelukseen, kuinka siellä nousivat mahtaviin arvoihin, ja kuinka Konstantinopolin keikkarit apinoitsivat heidän tapojansa ja vaate-parttansa, juttelee Amedee Thierry, Hist. d'Attila, I sivv. 286 seurr.

[473] "Tu es flagellum Dei", mainitaan hänelle sanoneen Gallialainen erakko päivänä ennen Châlons'in tappelua. — "En ego malleus orbis!" antaa tarina hänen itse lausua. Ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 249, 251.

[474] Unkarin Tarinoista tässä kohden, ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 359 seurr.

[475] Ks. Jornand., de reb. Get. 50.

[476] Ks. Am. Thierry, Histoire d'Attiia, I sivv. 255 seurr.

[477] Prokopion Κουτούργουροι, Menandron Κοντρίγουροι, Agathiaan Κοτρίγουροι, Theophaneen Κότραγοι.

[478] Prokopion Ουτούργουροι, Menandron ja Agathiaan Ούτίγουροι.

[479] Utigurien hallitsija sanoo r. 558 Kutrigureista: "μήποτε ομόγλωσσοί τέ εισι και ομόσκενοι ήμίν, κα ομοία χρώνται στολή και διαίτα, αλλ' ότι και συγγενείς και έτέροις τισι τετάχαται ήγεμόσιν." [non solum eadem nobiscum lingua et vivendi ratione utuntur, sed etiam sunt nostri consanguinei, quamvis aliis ducibus parent]; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 345.

[480] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat.] siv. 158; Jomand., de reb. Get. 5.; Nimitön Ravennalainen sanoo: "juxta mare Ponticum patria, quæ dicitur Onogoria, qaam subtilius Livanius Philosophus vicinam paludis Mæotidæ summitatis esse decernit."

[481] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 92.

[482] Theofanes kutsuu ne Bulgarit, jotka perustivat valtansa etelä-puolella Tonavaa: "Ονογούνδουροι, Βούλγαροι και Κότραγοι"; ks. Chronogr., siv. 5-15. Konstantino Porfyrogenito sanoo heistä vain: "πρότερον γαρ Ονογουνδούρους αυτούς εκάλονν".

[483] Ks. ylempänä sivv. 152-151.

[484] Ks. ylempänä siv. 145, ja vertaa siihen Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 339: "(οι Βούλγαροι) εσώκισαν αυτούς φεύγοντας — —. ό μεν Γοδίλλας μετά του παραμηρίου αυτού κόψας τον σωκόν, εξήλασεν, ό δε Κωνσταντίνος συν τώ Ακούμ συνελήφθησαν ζώντες." Tämä oli v. 531.

[485] Jornandes, de reb. Get. 49, sanoo Attilan kuolemasta: "Tunc, ut illius gentis mos est, crinium parte truncata informes facies cavis turpavere vulneribus, ut proeliator eximius non femineis lamentationibus et lacrimis, sed sanguine lugeretur virili." — Varsin samaa kertoo Agathias, V 20, Zaberganin joukoista, kun Belisario oli heidät lyönyt: "ξιφιδίοις τας παρειας καταξαίνοντες, ώλοφύροντο κατά τον πάτριον νόμον."

[486] Ks. Exc. de Eeg., ed. Bonn., sivv. 158, 161. Avarit (Αβάρεις) asuivat muka valtameren rannalla, josta tavattomat sumut ja suuri Gripien paljous heidät karkoitti! — Akazirit kirjoitetaan tässä Ακατίροι, Ακαττίροι.

[487] Näistä retkeistä ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, sivv. 306-393.

[488] Ks. Agathias V 12.

[489] Ks. Procop., Bell. Goth. IV 18; Menandri hist. [Exc. de Leg.], sivv. 344, 345; Agathias V 25.

[490] Ks. K. Pr. Neumann, Die Völker des südl. Russl., 2:te Aufl., sivv. 86, 112. — Vertaa ylempänä siv. 141.

[491] Ks, Theophyl. Simoc. VII 7, ed. Bonn., siv. 282: "ό Χαγάνος ό μέγας δεσπότης επτά γενών και κύριος κλιμάτων της οικουμένης επτά."

[492] Ks. Theophyl. Simoo. VII 7, 8: "'Ογώρ", "Ουάρ και Χουννί"; "Ούτοι Αβάρους εαυτούς ονομάσαντες τον ήγεμόνα τή του Χαγάνου προσηγορία φαιδρύνουσιν." Theofylakto itse nimittää heidät Ψευδάβαροι, Suotta-avarit. Että tässä jutussa on perää, nähdään Turkkilaisen Turxanthin lauseesta, jossa heitä nimitetään Ούαρχωνίται ja mainitaan Turkkilaisten paenneiksi alamaisiksi; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 401. — Tbeofylakton "Σαρσέλτ", jonka Nikeforo Kallista kirjoittaa "Βαρσέλτ", olen ymmärtänyt Katsareiksi; ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1851, II sivv. 134-136. — Missä Til lienee, ei ilmoiteta.

[493] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282.

[494] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 359: "είχον γαρ τας κόμας όπισθεν μακράς πάνυ δεδεμένας πρανδίοις και πεπλεγμένας, ή δε λοιπή φορεσία αυτών όμοία των λοιπών Ούννων."

[495] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282-287.

[496] Ks. Pauli. Diac., II 10: "comperta morte Chlotarii regis, Huni, qui et Avares, super Sigisbertum ejus filium irruunt. Quibus ille in Thuringia occurrens, eos juxta Albim fluvium potentissime superavit, eisque petentibus pacem dedit. — Rursum Avares cum Sigisberto in loco ubi et prius pugnantes, Francorum proterentes exercitum, Victoriani sunt adepti." Vert. Greg. Turon. hist. IV 23 29; Menandri hist., ed. Bonn., siv. 302.

[497] Ks. Menandri hist., siv. 299: "αμφί τας είκοσιν χιλιάδας."

[498] Ks. Theophyl. Simoc. VII 8: "οι Ταρνιάχ", "οι Κοτζαγηροί", "οι Ζαβενδέρ." "ή δε γεγονυία επίθετος δύναμις τους Αβάροις εις δέκα χιλιάδας ήκρίβωτο."

[499] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 401; vertaa sivv. 399, 404.

[500] Ks. Poeta Saxo [Pertz, Monum. I siv. 247].

[501] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 739. — "Caganus et Jugurrus principes Hunorum."

[502] "Πανάθεος χαγάνος" on Byzantiolaisilla tavallinen sananparsi. Muutoin puhutaan Avarien taikuuksista: "magicis artibus instructi, diversas phantasias ostendunt"; ks. Gregor. Turon. IV 29. Erään loitsija-papin, Avarin kielellä "Bokolabra", mainitsee Theofylakto (I 8).

[503] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 335: "τον επί του ουρανού θεον πύρ"

[504] Avarien historiaa varten ks. Amedèe Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 3 seurr.; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 727-742. Mainittavin kaikista heidän sota-retkistään on Konstantinopolin piiritys Heraklion aikana v. 626.

[505] Ks. Fredegarii Chron. 48; Pauli. Diac. IV 40; Schlözer, Nestor, II siv. 113; vertaa Schafarik, Slaw. Altherth., II siv. 59.

[506] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 485 seurr.: "οι Χαζάροι", "οι Χαζάρεις." Arapialaisilla nimi kuului: "Khasar", Slavilaisilla: "Kosar." — Että ovat samaa kuin entiset Akazirit todistaa selvillä sanoilla Nimetön Ravennalainen [ed. Pinder et Parthey, siv. 168]: "quos Chazaros Iordanis (s.o. Jornandes) Agaziros vocat."

[507] Ks. ylempänä siv. 155.

[508] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 165 seurr. — Schlözer, Nestor, II siv. 112.

[509] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 726; D'Ohsson, des Peuples du Caucase, siv. 217; Frähn, de Chazaris.

[510] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 63, 64.

[511] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 571, 575.

[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία, ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν."

[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv. 86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären.

[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα) εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας."

[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42.

[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154.

[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743) Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI], siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66.

[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις — — συν τώ εαυτών στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan. Chronogr., siv. 486. — Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo: "ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας — ήτήσαντο".

[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89.

[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis, Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577 seurr.]; — vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv. Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.; Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. — Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja 922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951 oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista loppupuolelta samaa vuosisataa. — Juutalainen Rabbi Khasdai oli lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v. 1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660, painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles 1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin 1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta." Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin, Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir. Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä.

[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja siellä kastettiin.

[522] Ks. Frähn, Drei Münzen der Wolga-Bulgharen; ja Die ältesten Arabischen Nachrichten über die Wolga-Bulgharen aus Ibn-Foszlan's Reiseberichte [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie I]; D'Ohsson, sivv. 72 seurr. — Bulgar, joka oli noin 6 virstaa Wolgan rannasta, arvataan olleen nykyisen Spask'in seuduilla, ei kaukana Kaman suusta. — Mitä Ibn-Foszlan kertoo, että Bulgarit hirttivät jokaisen, jolla erinomainen äly oli, koska muka semmoisen piti paraiten kelvata itse Jumalalle palvelijaksi, on vaikeata ymmärtää. Frähn arvelee, eikö siinä tarkoitettane tietäjiä ja noitia.

[523] Ks. ylempänä siv. 64.

[524] Ks. Frähn, Ibn-Foszlan und Anderer Berichte über die Russen,
Pietarissa 1823; sekä Frähn, de Baschkiris [Mem. de l'Acad. de St.
Pétersb., 1822, VIII sivv. 621 seurr.]; D'Ohsson, des peuples du
Caucase, sivv. 81 seurr., 129 seurr.

[525] Että Bashkirit ja Unkarilaiset alkuperäänsä olivat yhtä kansaa, seisoo niin monituisten todistusten nojassa, että epäilyksen siaa ei ole: I. Unkarilaisten oma muinaistaru antaa heidän tulla Dentumoger'ista, läheltä Bashkirien maata; "Scythicam regionem una cingi comprehensione, sed in tria regna, Bostardiam (Bascardiam) scilicet ac Dentiam et Magariam dividi", sanoo Thwroczi. "Dentia et Magaria" on Belan Notarion "Dentumoger", ja moger on sama kuin Magyar. — II. Selvemmän todistuksen antavat 13:nnen vuosis. matkustajat. Rubruk [Récueil de Voyages, IV, siv. 274] lausuu: "Postquam iveramus XII diebus ab Etilia (s.o. Wolga), invenimus magnum flumen quod vocant Jagat (s.o. Jaik), et venit ab aquilone de terra Paskatur (s.o. Bashkirien maa), descendeus in prædictum mare. Ydioma Pascatur et Ungariorum idem est, et sunt pastores sine civitate aliqua et contiguatur Majori Bulgarie ab occidente. Ab illa terra versus orientem, in latere illo aquilonari, non est amplius aliqua civitas. Unde Bulgaria Major est ultima regio habens civitatem. De illa regione Pascatur exierunt Huni, qui postea Hungari, unde est ipsa Major Bulgaria." Hän lisää [siv. 275]: "Hoc quod dixi de terra Pascatur scio per fratres prædicatores, qui iverant illuc ante adventum Tartarorum." — Carpini, Hist. Mongalorum [Récueil de Voyages, IV siv. 677] sanoo: "Inde [e terra Morduanorum Tartari] procedentes contra Bileros, id est Bulgariam Magnam, et ipsam destruxerunt omnino. Inde procedentes ad aquilonem adhuc contra Bascart, id est Hungariam Magnam, et eos etiam devicerunt." — Muita yhtäläisiä todistuksia mainitaan samoilta aioilta. Niinpä eräs käsikirjoitus Vatikanissa kertoo, että munkki Juliano v. 1240 tapasi Wolgan tykönä kansan, joka vielä tiesi Unkarilaisten muinoin heistä lähteneen, ja jonka kieli vielä oli varsin Unkarilainen. Aeneas Sylvio taas kertoo, että eräs munkki Veronasta oli tavannut, ei kaukana Tanaista, kansan, "jonka kieli oli sama kuin Pannoniassa asuvaisten Hunkarilaisten." Bonfini'n mukaan oli myöskin Mathias Korvino kauppamiehiltä kuullut, että niillä seuduin löytyi hänen kansalaisiaan; hän aikoi kutsua ne Unkariin, mutta kuoli. Lähetys-saarnaaja Joh. Schell kertoo, että eräs Jesuiitta, Magyari synnyltään, joutui Turkkilaisten vangiksi ja myytiin orjaksi Wolgan seuduille, josta Romaan kirjoitti joutuneensa oikeaan isäinsä maahan, koska muka oli löytänyt muukalaisia, jotka puhuivat samaa kieltä kuin Unkarissa puhutaan, ja joista silminnähtävästi Unkarilaiset olivat lähteneet. — III. Vihdoin Arapialaiset antavat Unkarinkin kansalle nimen Bashgurd, ja puhuvat selvästi kahdesta sen-nimisestä kansasta; ks. D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 117 seur., 257.

[526] Vertaa ylempänä siv. 154.

[527] Ne mainitaan kaikkein ensinnä keisari Theofilon aikana (vv. 829-842) Tonavan Bulgarien takana ja nimitetään silloin sekä Ούγγροι, että Τούρκοι ja Ούννοι; ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 231, 232. — Vuodella 862 sanoo Hinkmar (Remens. Annal.): "Hostes antea illis populis inexperti, qui Ungri vocantur, regnum ejusdem (Saksan kuninkaan Lutvikin) populantur;" ks. Pertz., Monum. Germ., I siv. 458.

[528] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 37. — Jaik kirjoitetaan Γεήχ. — Yksi osa Unkarilaisia lohkesi muka itään päin ja asettui Persian seuduille, luultavasti Kaukasoon. Eräästä Magyar-nimisestä (vaikk'ei Magyarin-kielisestä) kansasta Kubanin laaksossa, ks. Besse, Voyage au Caucase; vert. Amedée Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 440 seurr.

[529] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 38-40. Näistä heimokunnista yksi kantaa nimen Μεγέρη,, joka arvattavasti on sana "Magyar." Notar. Belæ (c. 1) mainitsee seitsemän päämiestä, joista Almus Arpadin isä on yksi, ja nimittää ne "Hetumoger" (seitsen-magyarit).

[530] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 39: "όθεν και την τών Χαζάρων γλώσσαν αυτοϊς τοϊς Τούρκοις (οι Καβαροι) εδίδαξαν, και μέχρι τού νύν την αυτήν διάλεκτον έχουσιν έχουσι δε και την τών Τούρκων έτέραν γλώτταν." Vaikea on sanoa, onko sana έχoυσι ymmärrettävä Kabareista vai Unkarilaisista; pääjohto on, että molemmat oppivat toistensa kieltä.

[531] Ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 267, 268; Constant. Forph., Adm. Imp. 40.

[532] Ks. Reginonis Chron. vuodella 889 [Pertz, Monum., I siv. 599]: "Pannoniorum et Avarum solitudines". Kuningas Alfredin sanoilla aioin nimittää erämaaksi koko alan Karinthian ja Bulgarian välillä.

[533] Ks. Constant. Porph., Adm. Imp. 38, 42 (sivv. 170, 177).

[534] Vielä v. 873 mainitaan Avarilais-jäänöksiä, jotka Saksan kuninkaan veron-alaisina asuivat entisessä maassaan; ks. Zeuss, siv. 741. Zekelit Transsilvaniassa arvelee Unkarin muinais-taru Attilan Hunnien jälkeisiksi: "Siculi, qui primo erant populi Athilæ regis" (Notar. Belæ, 50). Nimi Székely merkitsee vain: rajavartia.

[535] Notar. Belæ (e. 57) sanoo: "de terra Bular venerunt quidam nobilissimi domini cum magna multitudine Hismahelitarum, quorum nomina fuerunt Billa et Bocsu. — — Et eodem tempore de eodem regione venit quidam nobilissimus miles nomine Heten". Nimi Hismaelitæ ilmoittaa, että olivat Muhammedin uskoa, ja todella mainitaankin sen-uskoisia Unkarin lakiloissa. Arapialaisen Jakutin kertomus 13:nnelta vuosisadalta antaa tähän vahvistusta [ks. Frähn, de Bashkiris]: "ego vero offendi in urbe Haleb magno numero genus hominum, qui Bashgurdi audiebant, crinibus et facie valde rubicundis erant, et scientiæ juris sacri juxta ritum Abu-Hanifæ operam dabant. Eorum aliquis — — respondit: Terra nostra ultra Constantinopolin jacet in regno alicujus nationis Francicæ (i.e. Europææ), cui nomen Hungerorum est. — — triginta admodum incolimus pagos. — — — diu supra hanc memoriam septem Muhammedanos e Bulgaria in terram nostram venisse —- et ad veram Islamismi cognitionem nos duxisse".

[536] Ks. Leo Tactic., 18 [Leydenissä 1612, sivv. 287-295], Mitä Reginoni heistä juttelee [Pertz, Monum., I sivv. 599-601] on melkein kaikki kopioittu Justinon kertomuksesta muinais-Skythoista.

[537] Ks. de Admin. Imp., 40: "έχουσι δε κεφαλήν πρώτην τόν άρχοντα άπο τής γενεάς τού Αρπαδή κατά άκολουϑίαν, και δύο έτέρους τόν τε γυλάν καί τόν καρχάν, οϊτινες έχουσι τάξιν κριτού έχει δε έκάστη γενεά άρχοντα. ʹΙστέον ότι ό γυλάς καί ό καρχάν ούκ εισίν ονόματα κύρια αλλά αξιώματα. — - — τό δε καρχάς έστίν αξίωμα, ώσπερ καί τό γυλάς, ό έστι μείζον τού καρχά." Silminnähtävästi on Karkhaan Turkkilainen arvonimi, vaikka Konstantino siitä alempana muodostaa: "Karkhas", kreikanmukaisella päätteellä.

[538] Länsimaiden kronikat nimittävät heitä tavallisesti: Huni, Agareni, tai Avari; ks. Pertz. Monum. I sivv. 76, 77, 410-415.

[539] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, II siv. 64.

[540] Ks. Zeuss, sivv. 550 seurr.; Frälin, Ibn Foszlan, sivv. 242 seurr. (Masudin mukaan)

[541] Ks. Frähn, Ibn Foszlan, sivv. 64-66 (Ibn Haukalin mukaan).

[542] Ks. Cedrenus, ed. Bonn., XI siv. 464: "ύπέταξε την χώραν, τού άρχοντος αυτής Γεωργίου Τζούλου εν τή πρώτη προσβολή συλλήφθεντος." Vertaa D'Ohsson, des peuples du Caucase, siv. 199.