LAULU PIKKU MAIJASTA.
|
Oi äiti, tänään varahin Kuin kouluun käyskentelin, Mä pikku tytön kohtasin, Hänt’ oikein ihantelin; Niin sievä, armas, suloinen, Niin hellä, ystävällinen. Tukassa hällä vuokkoja, Rinnassa neilikoita, Täys kori käsivarrella Kukkia ihanoita, Ja kukat hänen käydessään Korista tippui yhtenään. Hän sanoi: tule leikkimään, Nyt lehto vihannoipi, Ja puro rientää retkeään, Ja leivon sävel soipi. Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? – Länsituulonen. Ken siskos? – Poski ruusuinen. Oletko köyhä? – Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? – Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss’ asut? – Yli laajan maan. Ja menet? – Kylmään pohjolaan. Hän niijas, lähti tiehensä Kirkkaalla katsannolla. Mä menin kouluun, mietinpä, Ken Maija mahtaa olla? Niin äiti, tänään läksyni Sentähden sujui huonosti. Se Maija multa levon vei, Se mua mielistytti. Vaan, äiti, jospa Maija lie Se kevään kaunis tytti! Oi tule pikku Maija vaan Minua kohta katsomaan! |