PIKKU KOULUILLE.

[1. Viheriässä metsässä.] Lapset käyvät parittain metsään.
Nuotti: »On mennyt aika vielä». Käy metsään vihantahan,
Miss’ on niin viileää.
Siell’ koivukultaa tapaat
Ja mänty-ystävää.
On lähde peilinämme,
Kun päivä heloittaa,
On tuuli seilinämme
Ja istuimena maa. Käy, kulje rinnallani
Nyt tietä viherjää.
Kas, nythän kotinamme
On koko luonto tää.
On jalka kevyt, nopsa,
On mieli riemuisa,
Siskomme joka oksa
Ja linnut veikkoja!

[2. Käki kukkuu.]

Jatkoa n:o 1:een. Nyt ovat lapset metsässä. Joka toinen istuu piiriin mättäille, joka toinen seisoo välillä kuusena, koivuna, leppänä j. n. e. Laulun lopussa sanoo opettaja: nyt tulee käki koivuun istumaan, nyt kuuseen j. n. e. Silloin tulee sen kukkua, joka on kuusi, koivu j. n. e. Lopussa yhtyvät lapset käkeen.

Huom.! Ne lapset, jotka ovat puina, heiluttavat käsiään.

[3. Hyttysten tanssi.]

Lapset juoksevat parittain tahdissa. Yksi on varpunen. Hän ottaa kiinni jonkun lapsista aina värssyn lopussa. Hyttyset juoksevat pakoon, kunnes kaikki ovat kiinni otetut.

[4. Kellosepän laulu.]

Nuotti: »Ukko Noa». Lapset heiluttavat käsiään matkien kellon heilurin liikettä: tornikellon hitaasti, seinäkellon nopeammin, taskukellon hyvin nopeasti. Laulu samoin.

Kelloja oon, kelloja oon monta tehnyt mä,
Hiljaa käyvät, hiljaa käyvät, vinhaan välistä.
Aika meiltä vilkkaa,
Kun tuo kello kilkkaa,
Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik. Suuri kello, suuri kello kirkon tornissa
Vahdin kanssa, vahdin kanssa astuu sovussa.
Yöks’ jo päivä taipuu,
Lapset maata vaipuu.
Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik. Vanha kello, vanha kello käypi seinällä,
Huutaa meille, huutaa meille: nouskaa sängystä!
Aamuhetki raitis
Onpi kullan kallis!
Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik. Niin käy aika, niin käy aika Luojan tahdosta.
Pikku kellon, pikku kellon käynt’ on vilkasta!
Pikku lintu napsaa,
Pesässänsä kapsaa,
Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik.

[5. Kissa ja hiiri.]

Lapset pyörivät piirissä ja hiiri on keskellä. Kissa hiipii piiriin ja hiiri hiipii ulos. Kun hiiri on saatu kiinni, rupea hän kissaksi ja joku toinen hiireksi.

[6. Myllärin laulu.]

Lapset laulavat piirissä. Laulaessaan jäljittelevät he käsillään seuraavia töitä: miten säkkiä kannetaan myllyyn ja heitetään siellä pois selästä; miten mylly pyörii ja kivet kierivät ympäri; miten taikinata alustetaan, leipää leivotaan ja puuroa hämmennetään. Viimeisen värssyn ajalla kannetaan säkki myllystä ja lopuksi juoksevat kaikki parittain takaisin myllyyn tuomaan jauhoja köyhille lapsille.

Ja ratas se pyörii ja kivet ne jyrrää,
Klip, klap!
Ja jauhot ne myllyssä ympäri hyrrää,
Klip, klap!
Pian taikina valmis on, leipäkin jo,
Ja puuro on padassa, hätää ei oo,
Klip, klap, klip, klap, klip, klap. Sä mylläri rakkahin, jyviä suo,
Klip, klap!
Nyt köyhille lapsille tänne tuo,
Klip, klap!
Se määrä, min hiiret söi menneenä yönä,
Niin »mylläri-leikki» se meillä on työnä.
Klip, klap, klip, klap, klip, klap!

[PUKIN LAULU.]

2. Hän kahdelta asteli ravintolaan,
Vauvau j. n. e.
Oli minuutilleen aina paikallaan,
Vauvauedi j. n. e.
3. Jos isäntä asian unohtaa,
Vauvau j. n. e.
Niin Pukki kalossit esille saa,
Vauvauedi j. n. e.
4. Kuus’ lautasta lihaa hän syö tosiaan,
Mutt’ seitsemäs ei ole paikallaan!
5. Hän kyökissä kauhua aikaan saa,
Kun syö, mitä löytää ja haluaa.
6. Jos kesteissä herkut paikalt’ on pois,
Niin Pukkia siit’ ehkä syyttää vois.
7. On taistelu Pukille mieluisaa,
Hänet kissa silmäpuoleksi saa.
8. Hän oiva on vahtina kartanon
Ja rosvojen kauhuna verraton.
9. Hän haukkuvi äänensä sorruksiin
Ja seuraavi herraansa kuoloonkin.
10. Ja kerran yöllä ja talvella näin
He matkusti kauas korpehen päin.
11. Kas, nytpäs kirku ja pauhina käy –
Mut reki ja herra – oi, niit’ ei näy!
12. Nyt Pukkia vastaan julmimpaa
Käy sutta seitsemän, raatelevaa.
13. Ja Pukki riehuu ja puree ja lyö
Ja verta näkevi hangella yö.
14. Mut pöllö, mi männyn latvassa haipuu,
Saa nähdä, kun Pukki hangelle vaipuu.
15. On reki nyt poissa vainajan luota,
Mutt’ hanki itkevi Pukkia, tuota.