DORTHE.
Täss' olen lapseni, ja se on ihme aivan. Pois pian joutukaa, tääll' alkaa aika vaivan. Kas, kuinka koirat nuo linnassa riehuvat! On kirkko leirinä, pihalla markkinat; myös Pyhän Neitsehen he löivät miekoillansa. Sanct Bonifacius sai rääsyviitassansa ratsastaa ympäri tääll' aasin selässä! Ja heidän messunsa, tuo häijyn ilkeä, se öin ja päivin soi ja kiusaa korviamme. Isämme Anselmkin, mi kaitsee aarteitamme niin hurskaan hartaasti, voi, hältä vietävät viis nelikkoa pois he kultaa riistivät. Voi, Anselm raukkaa, voi, voi, aikaa kamalata. Kuus sentään pelastui juur' kesken pauhinata. Palannut Helmbold on ja lauman säikkyneen luoksensa kerännyt, rukoillen omilleen pedoilta armoa. Nyt täältä Ruotsalainen poislähtöön järjestyy.
(Jo jonkun aikaa on linnankappelista kuulunut laulettavan toisen näytöksen messua "Sancta Maria".)
REGINA (kuunnellen).
Oi, sävel sointuvainen!…