DORTHE.
Ah, hurskas isä, ei sen lait' oo huonommasti. Unessa nähnyt hän on äidin Jumalan hymyillen, lempeenä luo vuoteens' astuvan ja sanovan: "Oi laps, vait ole, varro, kestä, rukoile, paastoa, siks kunnes kehyksestä kuvani astuvi ja päänsä kumartaa!" Pois pyhä katosi, ja valo täytti maan. Ja sitä merkkiä nyt neiti vuottaa, vuottaa vait ollen, rukoillen, ja kuvan kutsuun luottaa.