HIERONYMUS.
No niin, aik' kallis on, on hetki uhkaavainen.
Vahvista uskosi! (Ojentaa hänelle tikarin.)
Tää ota ase sa!
Kas, ristinkuvan sen sa löydät kahvassa.
Tikari Juudithin! Pois pelko, muista maasi!
(Hieronymus menee.)
Neljäs kohtaus.
Regina jää tikariin tuijottamaan. Kätchen hypähtää keveästi vasemmalta. Lyhyt väliaika.
KÄTCHEN (iloisesti).
Yks sana!
REGINA.
Tikari!
KÄTCHEN,
Oi, neiti!
REGINA.
Muista maasi!
KÄTCHEN.
Mut…
REGINA.
Uskos vahvista!
KÄTCHEN.
Mut toki kuulkaahan!
Tärkeimmän kertoa ma taidan asian.
Tuo nuori Suomen mies… Noh? Varmaan arvannette?
Ei häll' oo kynsiä!
REGINA.
O, Juudith!
KÄTCHEN.
Naura ette?
Ma olin vankein luona äsken tornissa.
Ei hän oo karvainen, vain päivänpaahtama.
Lapista tulee hän…
REGINA.
Aikamme…
KÄTCHEN.
Sen mä tälleen sain tietää…
REGINA.
Kallis on!
(Rientää kappeliin Kätcheniä näkemättä ja kuulematta.)
KÄTCHEN.
Kas niin, pois käy hän jälleen. Hän tullut kummaksi on viime aikoihin. Mut vääräuskoiset — yks heistä varsinkin — on mulle mielehen. Niin, onko synti sitten jos näkö miellyttää mua petoeläimitten? Vai polttaa tahdotte te heidät, isäni, mut minä, — minäpäs ne päästin vapaaksi!
(Rientää pois. Kätchenin viimeisen vuoropuheen aikana näkyy vallilla linnan sotilaita. Aamu on valjennut, mutta kirkas päivä koittaa vasta Kustaa Aadolfin saapuessa.)
Viides kohtaus.
Ruhtinas nopein askelin. Lähetti. Vartia, vallilla.