KUNINGAS.
Viel' ei tok' Itämerta tuo kotka leikattu saa lähestyä. Mut kerta sen varmaan tekee hän; ain kasvaa siivet sen. Stolbova kylä on ja minä ihminen. (Muuttuneella äänellä.) Mut jättäkäämme tää. Mit' uutta?
LILJE.
Joka hetki sanomat kertoo, kuink' käy Ruotsin voittoretki.
(Jättää kuninkaalle joukon kirjeitä.)
KUNINGAS (silmäillen yhtä toisensa jälkeen).
Tott… aurani! Noh, Herran nimessä hän saakoon Bremenin… Thurnilta Böhmistä… Banér… ja Torstenson. Tuo Lennartini sentään on paras kaikista, hän niinkuin nuoli lentää… Baudiista sanoma, ett' Tilly, Fugger ja Altringer matkall' on… kolm'kymment'tuhatta… Korpraali vanha, kas taas näyttää kynsiänsä. Hän Breitenfeldissä kärvensi kähäränsä, mut jälleen pantteri liikkeellä on ja hän nyt näyttää hyppyhyn hirmuiseen hiipivän. Hyvä. Luojan avulla kaikk' kääntyvä on parhain. Toki tiedustelkaamme. (Liljelle) Huomenna miestä varhain seitsemänkymmentä, valmiina olkohon. Heit' itse johdatan.
LILJE.
Se liian vähän on.
Voi vaara tulla.
KUNINGAS (jatkaa häntä kuulematta).
Kirje? Eikä allekirjoitusta.
(Lukee.)
"Kuningas, varokaa! Teit' uhkan vaara musta.
Valitse keinojaan ei vihamiehenne;
Jo terää hijotaan, johonka kaadutte.
Myös iltajuomaanne en soisi teidän juovan"…
(Keskeyttäen)
Käy, kutsu ruhtinas! (Lilje antaa määräyksen vahdille.
Ylenkatseellisesti)
Tää työt' on pahansuovan,
mi rauhass' uinua ei sallis kuninkaan
ja uskoa ei ihmisiin, ei Jumalaan.
Mitä luulet, Lilje, sa?
LILJE.
Uus sana juuri juoksi, ett' äsken paennut on vihollisen luoksi upseeri korkea… von Alten…