KUNINGAS.
Täll' ajall' ankaralla, kun hurjuus sokea on maalla, taivahalla, ei hyve hyveeltä, ei synti syyltä näy, nyt huonot aattehet kuin kummitukset käy yön mustan peitossa ja etsii uhriansa, kädessä tikari ja myrkky maljassansa. Tää aika, ruhtinas, se eikö tuottamaan juuri olis sopiva myös — murhaa kuninkaan?