KUNINGAS.
Rouva, syy käyntinne myöhän on varmaankin tärkeä onnelle valtion. Mut totuus kantaa pääns' avoinna, korkealla; jos suuss' ei vilppiä, ei otsa hunnun alla.
(Lyhyt äänettömyys. Regina epäilee.)
LILJE (ivallisesti ruhtinaalle).
Jos synninpäästöä täält' etsii nunna tuo, niin varmaan saapui hän väär'uskoisimman luo.
RUHTINAS (itsekseen, levottomasti).
Näkö häll' on tyttärein…
KUNINGAS (kärsimättömäsi).
No niin?… Jos pelost' aprikoitte,
vapaasti puhukaa! (Viitaten ruhtinaasen ja Liljeen.)
Sen näiltä tehdä voitte.
(Regina heittää huntunsa.)