KUNINGAS.
Kenties, ma täällä en —
ja tuoll' ei Ferdinand. Mut verta vuodatten! —
Nopeesti, lääkäri! Halloo! On haava syvä.
Sitokaa ruhtinas!
(Kuninkaan lääkäri astuu esiin seurueesta ja sitoo ruhtinaan käsivarren. Kuningas auttaa häntä siinä työssä.)
HIERONYMUS (hiljaa Reginalle).
Nyt koston aik' on hyvä.
Maas muista, uskosi! Hän suojaton on nyt.
Kas, hänet Herra on käsiimme jättänyt.
Tikari esille! Haa, nyt on hetki juuri!
Ja sitten venheelle, mi uottaa alla muurin!
REGINA (sysäten syrjään Hieronymuksen).
Pois! Ilman vilppiä, vapaasti tahdon ma
Jumalan etehen tään miehen kutsua.
HIERONYMUS (häntä pidättäin).
Seis, hän on aseissaan.
(Regina repäisee itsensä irti ja lähestyy kuningasta nopein askelin, painaen sydämelleen paljastettua tikariaan. Kuningas, ruhtinaan haavan sitomishommassa, kääntää hänelle selkänsä. Hieronymus vetäytyy syrjään.)