KUNINGAS.
Tyyn' olkaa ruhtinas! Hän täällä turvass' on. Myös mulla tytär on ja ritari ma olin jo paljon ennemmin kuin isäksi ma tulin. Mut neiti, ettekö katselleet, näytti näin, isäänne niukasti, mua liiaks äskettäin?…
(Reginan katse vaipuu hitaasti maahan.)
RUHTINAS (Reginalle).
Ma enkö lapseltain saa ääntä, silmäystä?
HIERONYMUS (itsekseen).
Hän työni turmelee.
RUHTINAS (rukoilevaisesti).
Yks sana lievitystä!
KUNINGAS (ankarasti).
Mit' tää on? Lapsiko ei kuule isäänsä? Haa, itse luontoko unohti äänensä, tuo suuri, lempeä, mi syliin antoi naisen rakkauden rajattoman, lemmen leimuvaisen! Käy, tyttö, rukoile, yöt päivät paastoa pyhimyskruunun vuoks! — Petetty olet sa; On ilman lempeä rukoukses kauhistusta, maa ilman riemua ja taivas synkkä, musta.
HIERONYMUS (itsekseen).
Kirous!