RUHTINAS.
Kaikk' anteeks suotu on. Vain eloon jää'ös mulle!
Mit' aattein rikoit sa, työs palkinnut sen on.
Ol' rikas sydämes, mut elos iloton.
Mun siunaukseni.
REGINA.
Nyt kaikk' on hyvin jälleen.
(Suutelee hänen kättänsä.)
Äl' sure, vaikka mun sokaisi viha tälleen!
Jumalan rakkaus kaikk' kirkastanut on.
Haudalleni liljoja sa kylvä! Tahraton
kuin lumi lapses on. Ma lähden riemujuhlaan.
KUNINGAS (matalalla äänellä lääkärille).
Ei toivoa!
LÄÄKÄRI (samoin).
Ei, turhaan taitoni ma tuhlaan.
Kaks pientä pistoa ja verta rahtunen…
se vuotaa sisäänpäin…
(Ojentaa esiin kirjeen.)
Tään löysin kirjehen poveltaan…
KUNINGAS (vastaanottaa kirjeen).
Minulle? Ja "käteen?"
REGINA (huomaa sen, etsii kirjettä).
Kirjeheni!
RUHTINAS (Reginalle).
Rauhoitu!