VIITESELITYKSET:
[1] Kellgrenin runoelma.
[2] Bengt Lidnerin runoelma "Kreivinna Spastaran kuolema".
[3] Kustaa III:n murhenäytelmä.
[4] Senjälkeen kun tämä kirjoitettiin (1863), on sama kuuluisa historioitsija, joka on koonnut Kaarle XII:n syntiluettelon, laatinut sellaisen myöskin Kustaa III:n jälkimaailmalle. Historian lahjomaton realismi on siinä sen ihanteellisen ihastuksen oikaisijana. Mutta nuo näkymättömät, elävät voimat, jotka kohottavat kansoja ja muodostelevat aikakausia, pakenevat realistista käsitystä eivätkä salli itseään määrättävän velkojen ja saamisien mitalla. Historiassa ei ole ainoastaan ruumis, jona on tositapahtumat, vaan myöskin sielu, joka on vaikuttimen ja vaikutuksen yhteys. Paljon suurta ovat virheet synnyttäneet, eikä ihanteellinen käsitys tyydy siihen keksintöön, että pilvi, joka kätkee auringon, onkin vain sumua. Muist. 1879.
[5] Helsingistä Suursaareen on linnuntietä noin 12 penikulmaa. Viaporin pommitus vuonna 1855 kuului selvästi 30 penikulman päähän, jos kuunneltiin korva kalliota vasten.
[6] Hänestäpä saattaisi tulla jotakin.
[7] Eläimet juoksevat, vasikat tanssivat.
[8] Kas tuossa, prinssini, teidän pieni sanansaattajanne.
[9] Täytyy olla lempo ruumiissa, jos mieli jättää kaikki nämä mukavuudet ja hautautua Savon erämaihin.
[10] Venäläisillä oli enimmäkseen vihreä, suomalaisilla harmaa ja ruotsalaisilla sininen puku.
[11] Mitä? Tuhmuuksia!
[12] Nuori mies, te rupeatte hävyttömäksi!
[13] Suuri Jumala, ettehän toki tahtone tehdä minua onnettomaksi!
[14] Te olette erehtynyt, herraseni.
[15] Vielä yksi! Jumalani!
[16] Heitä jo kinasteleminen.
[17] Niin nimitettiin pohjoisessa Suomessa 1741:n vuoden sotaa. Kaarle XII:n sotaa, joka muutti Suomen erämaaksi, sanotaan etupäässä isoksi vihaksi.
[18] Kansantaruja.
[19] Sotamiesten kesken yleinen huhu.
[20] Kuningas on aina voittamaton häntä jumaloivan armeijan johtajana.
[21] Ken laillan' nurjui Jumalalle, Voi nurjua myös kuninkaalle.
[22] Spiegelberg: peilivuori.
[23] Muist. 1830-luvulla oli jo Suomessa menetetty kaikki toivo valtiopäiväin saamisesta, joissa ritaristo ja aatelisto voisi perustuslaissa vielä säilytetyn etuoikeuden mukaan esiintyä valtiosäätynä.
[24] Ringa merkitsee: halpa, vähäinen.
End of Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 1, by Zacharias Topelius