KULLERVO (pisteliään pilkallisesti). Vielä joskus viinaryyppy!
ORMA (ei ole huomaavinaan pilkkaa). Ryypyt hyvät Henkipäivin, uljahammat Ukonvakoin, Kekrinä huikeat kestit. Niin on ollut, mitäs siinä.
JOUTO (matkien ilkeästi). Mitäs siinä, mitäs siinä!
KULLERVO. Siin' on Orman oiva osa, yllinkyllinkin ukolle. Meille ei ne murut riitä!
ORMA. Mihin tähtää mielen palo? Tarkoitatteko tosia?
JOUTO. Tosiapa tietystikin. Teemme tästä toisen ajan!
KULLERVO (viekastellen). Katsos, Orma, kun selitän. Muistat, kun palattiin tuolta Vennään viime retkeltämme; pidettiin tuliaispidot?
ORMA. Tottakai sen kaiken muistan. Minähän ehätin eellä, kannoin viestin Kalevan maahan.
KULLERVO. Muistat myöskin, kuinka Karhu piti pitkiä puheita?
JOUTO (väliin pistäen pirullisesti). Antoi almun orjillensa!