KULLERVO. Lupasi ottaa meidät myötä miesten neuvojen pitohon…
ORMA (keskeyttäen). Niin on ottanutkin Karhu. Karhu on sanansa miesi. Olemmehan olleet, Jouto ja minä, meidän puolesta mukana heimokokouksissa…
KULLERVO. Olette olleet — kaunistuksina kaiketikin! Täss' onkin asian ydin: Karhu kammoo vainolaista, pelkää sen perunsa vievän. Uskokaa, kun sanon minä: pelosta otti Karhu meidät mukaan neuvonpitoon. Mairitella tahtoo meitä. Kun saa päälle paha päivä, meidät hän ensiksi syöksee surmaan niinkuin suden suuhun. Karhuss' on kettua myöskin.
ORMA. Tuota nyt en minä usko. Hyvin on eletty aina. Karhu heimon pää on oiva. Aina itse eellimmäisnä, kun on turma vain tulossa.
JOUTO. Eellimmäisnä, kun on vankina Venäen!
KULLERVO. Tai kun juhlissa jumalten juo itse isomman maljan sekä suulla suurentelee!
ORMA. Jo nyt haastatte jotakin. Tunnen Karhun: miesten miesi. Teill' on päässä vain jotakin häyryä kyläisen häpän.
KULLERVO (merkitsevästi). Meill' on päässämme jotakin — sen sinä oikein osasit! Sun on pääsi tyhjää täynnä!
JOUTO. Ett' oikein kolina käypi!
KULLERVO (otsaansa naputtaen). Täällä on sellaiset tiedot, jotka kerran jotain maksaa! (Yhä salaperäisemmässä sävyssä.) Kyläll' on kokous pietty, meidän neuvot, joiss' ei Karhun kumppaneita. Katsos, meitä on enempi!