ORMA. Jos ma arvannen asian, en puutu mokomaan minä. Ne on houkkain neuvoloita. (Nousee lähteäkseen ulos.)
JOUTO (ilkeästi yhä). Onko kiire Karhun luokse -saattamaan salainen sana?
KULLERVO (kuvastuen, uhaten). Jos vain ikinä menet, virkat puolen kirjaintakin, niin et enempi kävele — se muista!
ORMA. Ole tuossa löpsimättä! Kukin olkoon kuin osannee, mitä se minulle kuuluu, (menee.)
KULLERVO (Joudolle). Luuletko, että hän virkkais jotakin, veisi
Karhulle sanoman?
JOUTO. Sit' en usko. Vaikk' on lörppä Orman kieli, uskalla ei uhallakaan näitä Karhulle kertoa. Ja sitäpaitsi, kunhan miettii aikansa miesi, niin kenties mukaankin saapi. Ormall' on taipuisa mieli, mut on hidas järjenjuoksu. Sitä enemmän on vain meidän toimittava.
KULLERVO. Niin, nyt on aika otollinen. Karhu, Kovas, kaikki tyyni luottavat nyt meihin varmaan. Kukaan ei aavista mitään. Nyt on osa otettava, kaadettava Karhun valta! — Kun tulee Ujunoff tänne, oisi vähän voideltava!
JOUTO (naurahtaen). On se ovela miesi — Ujunoff. Ymmärsi näin yhteen liittää "orjat" Suomen ja Venäen.
KULLERVO. Näytämmepä miss' on "orjat". Saisit toimittaa Tuulikin tuomaan tänne otraolvet Ujunoffille iloksi.
JOUTO. Kaikki, kaikki katsotahan, kunhan saapuvat kokohon. — Hst! Joku liikkuu ulkopuolia.